- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
259-260

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hellriegel ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

259

H elmi-essenssi—Helmikana

260

Charlottenburg!n
Physikalisch-Techuische-Reichs-anstaltin presidentiksi. Kuoli 8 p. syvsk. 1894
Charlottenburgissa. — Jo aikaisinimissa
tutkimuksissaan kuten „Ueber das Wesen der
Fäulnis* und Gährung" nimisessä julkaisussa (1843),
jossa hän vastustaa Liebigiu käsitystä hapen
merkityksestä mätänemis- ja käyinisilmiöissä,
hän osoittaa tarkkaa havaintokykyä ja
omintakeista ajatustapaa. Maailmanmaineen hän
saavutti julkaisemalla kirjoituksen „Ueber die
Erhaltung der Kraft" (1847). H. oli opintoaikanaan
kiinnittänyt huomionsa siihen, että koneissa
voima voi vaihtua toiseen, mutta ettei niillä
milloinkaan voi voimaa luoda. Se antoi hänelle
aihetta sovelluttamaan tätä tietoa fysikaalisiin
ja kemiallisiin ilmiöihin yleensä sekä
yhdistämään tosiasiat selvästi ja tarkasti lausutuksi
säännöksi: voiman (energian)
häviä-mättömyyden laiksi. Ileilbronuin
lääkärin J. R. Mayerin ajatuksia samasta asiasta II.
tuli vasta muutamia vuosia myöhemmin
tuntemaan. H. oli kuitenkin tunkeutunut syvemmälle
kuin hän ja keksinyt yhdyssiteen ilmiöille, jotka
Mayer käsitteli erikoistapauksina. — H. on
fysiologiankin alalla suorittanut tienraivaajan
työtä. Hän on sitovasti todistanut, että
työtätekevässä lihaksessa tapahtuu kemiallinen
toiminta ja syntyy lämpöä. Ristiriidassa yleisen
käsityksen kanssa kiihotuksen
silmänräpäyksellisestä leviämisestä hermoissa II. mitä
uerok-kaimmilla kokeiluilla todisti kiihotuksen
edenty-misnopeuden päinvastoin olevan verrattain
pienen, noin 26-27 m <ek. (1850-52). Samaan aikaan
H. keksi silmäpeilin (1851), joka teki
täydellisen mullistuksen silmän lääkinnässä. Tämän
keksinnön jälkeen H:n tieteellinen työ oli noin
10 vuoden aikana suunnattu etupäässä
näköaistimien tutkimiseen. Hän saattoi, perustuen
Thomas Youngin teoriaan fysiologisista
perusväreistä, opin väriaistimuksista varmalle
pohjalle. Keksimällään oftulmometrillä hän osasi
suorittaa tarkkoja mittauksia silmän
sarveiskalvon ja mykiön molempien pintojen
käyryydestä, jälkimäisten välimatkasta y. m.
Mittauk-siensa tuloksia H. käytti selittäessään silmän
akkomodatsionikykyä, josta siihen aikaan oli
hyvin hämärä käsitys. Omat tuloksensa sekä
kaikki mitä fysiologisen optiikan alalla oli
tunnettua hän kokosi suureen teokseensa
„Handbuch der physiologischen Optik" (l:nen pain.
1856-66, 2:uen pain. 1886-96). Ennenkuin tämä
teos oli ennättänyt täydellisesti ilmestyä H. jo
julkaisi toisen klassillisen merkkiteoksen „Hie
Lehre von den Tonempfindungen" (1863, 5:des
pain. 1896). Siiriä hän esittää yhtäjaksoisesti
akustiset tutkimuksensa. Juurta jaksain hän —
m. m. keksimillään resonaattoreilla —
osoittaa, mitenkä sointien erilainen sävy
riippuu n. s. harmonisista yli sävelistä
ja kuinka kahden soinnin sointuisuus edellyttää,
ettei niiden ylisävelten kesken vallitse väikkyä
(Schwebung). Tämän tosiasian hän ottaa
musikaalisesta harmoniasta tekemänsä fysikaalisen
teorian kulmakiveksi, johtaen siten musiikin
teorian tutkimuksen tositieteelliselle uralle.
Vokaalit (ääntiöt) H. selitti (samoin kuin ennen
Grassman) syntyvän niin, että äänijänteistä
lähtevän soinnin vissit ylisävelet suuontelossa
vahvistuvat toiset taas heikkenevät ontelon muo-

dosta riippuen. Korvan kyvystä erottaa eri
korkeita säveleitä toisistaan H. lausuu ajatuksen,
että sisäkorvaan päättyvän kuulohermon päistä
kukin säijeryhmä toimii pääasiallisesti vain
määrätynl noutoi sten värähdysten
vastaanottajana. — Hydrodynamiikasta H. käsitteli sangen
vaikeata probleemia nesteiden pyörreliikkeestä.
Hänen sillä alalla keksimillään laeilla on
merkityksensä meteorologiassakin. Itse hän jo niitä
käytti m. m. selittääksensä syyt n. s.
lammas-pilvien muotoon. — Loppuikänsä H. omisti
melkein kokonaan lempitieteellensä, fysiikalle. Ollen
matemaattisten apuneuvojen täydellinen
hallitsija, hän yhä syvensi tutkimuksiaan siihen
määrin, että lukijan usein on sangen vaikea seurata
hänen ajatustensa lentoa. Hän käsitteli
elektro-dynaamisia probleemeja, sovellutti mekaanisen
lämpöteoriau perusoppeja kemiallisiin
toimintoihin, rakensi siltoja sähkö- ja valoilmiöitten
yhtäläiselle käsittämiselle, tutki valon anomaalista
dispersioina j. n. e. Melkein kaikille fysiikan
tärkeimmille aloille ylettyi hänen erinomainen
työkykynsä ja neronsa, ja kaikkialla hän loi
jotakin alkuperäistä ja uutta. Il: 11«» ominainen
tutkimisen perinpohjaisuus vei hänet syitten
sarjan äärimäisiile rajoille ja saattoi hänet
siten usein punnitsemaan filosofisia kysymyksiä.
— H:n viehättävästi esitetyt kansantajuiset
kirjoitukset on kerätty teokseen „Vorträge und
Reden" (5:s pain. 2 nid. 1903). H:n kuoleman
jälkeen hänen oppilaansa julkaisivat hänen
luentonsa teoreettisesta fysiikasta teoksessa
„Vorlesungen über theoretische Physik" (3 nid.
1897-1903). Hänen elämäkertansa on
kirjoittanut Leo Königsberger (3 nid. 1902-03).

U. S:n.

Helmi-essenssi (essence d’Orient), aine. jota

joskus käytetään keinotekoisia helmiä
valmistettaessa ; onton lasihelmen sisäpinta peitetään
h.-e:llä, jota saadaan salakati y. m. kauniin
hopeanhohtavien kalojen suomuista ja lopuksi
sulatetaan lasihelmen sisus täyteen vahaa tai
arapikumia. Hopeanvärinen helmi-essenssi on
erään orgaanisen aineen, guaniinin ja kalkin
yhdistys. S. V. H.

Helmi-itiöaste ks. Ruostesienet.
Helmikana (Numida meleagris). fasaanien
läheinen sukulainen, jota villinä tavataan Länsi-

Afrikassa, [-metsistyneenä Länsi-Intiassa-]
{+metsistynee-
nä Länsi-
Intiassa+} ja [-Ke-ki-Ame-riikassa-]
{+Ke-ki-Ame-
riikassa+} sekä
Kreikassa.
Kesytettynä
useimmissa
lämpimissä
maissa,
joissa sitä
käytetään koriste- ja

[-teuraslin-tuna.-]

{+teuraslin-
tuna.+} Väri
on teräksen

musta, jossa pieniä pyöreitä valkoisia pilkkuja,
niskassa hienoja viiruja; kaulan alaosa
sinipunaisen harmaa, täplätöu, yläosa ja pää paljaat,
posket valkeat, otsalla sarvi, nokankärki ja pie-

Tijyhtöhelmikana (N. cristata) (vas.).
tavallinen helmikana (oik.).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0152.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free