Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Helsingin telefoniyhdistys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
269
saamiset 13,031 mk 30 peu., 1845 412,925 mk
72 p., 1865 902,491 mk 3 p., 1S85 3,266,696 mk
28 p., 1900 10,422,300 mk 46 p., 1909 20,776,365
mk 30 p. Pankin omat rahastot olivat 1909
2,233,856 mk 67 p. Pankin kiinteimistö (talo
n:o 15 Fabianink. varrella) on tileissä merkitty
500,000 mk:n arvoiseksi. Hallituksen
puheenjohtaja ja toimeenpaneva johtaja on hovi neuvos
E. Jusélius.
Helsingin telefoniyhdistys muodostettiin
1891 Helsingin telefoniosakeyhtiöstä (per. 1881)
ja Helsingin yleisestä telefoniosakeyhtiöstä (per.
1885), jolloin ensinmaiuittu yhtiö sai
yksinoikeuden vuokrata yleisölle puhelinkoneita. Yhtiön
säännöt ovat laaditut keski nä isyysperiaatteen
pohjalle. Se joka ei, lunastamalla (150 mk:lla)
osuuden yhdistykseen, tahdo liittyä jäseneksi, voi
Helsingin telefoniosakeyhtiöltä vuokrata
puhelinkoneen, jolloin yhtiö kullakin kerralla
lunastaa itselleen osuuden yhdistykseen. V. 1897
yhdistys osti itselleen kaikki Helsingin
telefoni-osakeyhtiön osakkeet. Yhdistvksen jäsenluku oli
189S 685, 1908 2,132, 1910 2,910; vuokratelefonin
omistajia oli 1898 2,031, 1908 4,457, 1910 4.655.
Vuosimaksu jäseniltä on 60 mk, vuokramaksu
90-102 mk.
Helsingin tuomiokunta käsittää Hflsing;n
pitäjän, Tuusulan, Nurmijärven ja Espoon
kärä-jäkunnat. Turun hovioikeuden alainen. K. S.
Helsingin-Turun rata ks.
Helsingin-Karjan rata sekä Karja n-T urun rata.
Helsingin uutiset, 1863 Helsingissä
ilmestynyt lehti, jonka toimittajina olivat J. Forsman,
Yrjö Koskinen ja A. Meurman.
Helsingin yliopisto ks. Yliopisto.
Helsingius-s u k u f-si’r]rjius-J Suomessa on
luultavasti peräisin Helsingin pitäjästä ja siitä
nimensä saanut. Sen jäsenistä huomataan
seuraavat: 1. Marcus Henri ci n. (k. 1609).
Turun koulun rehtori, oli „uusmaalainen",
si.-ään-kirjoitettiin 1592 Wittenbergin yliopistoon ja
tuli siellä 1593 maisteriksi väitöskirjalla ,,T)e
rationali hominis anima". V. 1595 hän tuli Turun
koulun rehtoriksi ja määrättiin 1602
raamatunsuomennosta varten asetetun komitean
jäseneksi. V. 1603 hän "Rostockissa painatti kirjan
„Elenchus seu refutatio succincta thesium
Cal-viniarium", jonka esipuheessa sanoo sen alkuansa
kirjoitetun esitettäväksi vä ittelvt il ai su uksissa
Turun koulussa. Sitäpaitsi hän jätti jälkeensä
useampia käsinkirjoitettuja teoksia, m. m. erään
astronomian oppikirjan, joka todistaa
perehtymistä matematiikkaan ja sillä ajalla tavallista
taipumista mystillisiin haaveiluihin.
2. Daniel H. (1717-74), valtiollinen
kirjailija, Porvoon tuomiorovastin Georpr H:n poika,
tuli 1732 ylioppilaaksi Turkuun, 1734 Upsalaan,
jossa suoritti kandidaattitutkinnon. TT.
nimitettiin sitten notaariksi Tukholman
linnanoikeu-teen ja viimein antikviteetti-arkiston asessoriksi.
H. oli vapaudena jan ahkerimpia valtiollisten
lentokirjoitusten sepittäjiä myssy-puolueen
palveluksessa. TTänen kirjoituksensa ovat täynnä
syytöksiä vastapuoluetta vastaan, mutta
nähtävästi vakaumuksesta lähteneitä; kieltä hän
käyttää suurella taituruudella.
3. Gustaf Fredrik H. (1815-86),
kirkko-historioitsija, tuli ylioppilaaksi 1833. fil.
maisteriksi 1840, teologian kandidaatiksi 1843, lisen-
270
siaatiksi 1845 ja tohtoriksi 1S57, sekä nimitettiin
1846 jumaluusopin lehtoriksi Turun lukioon, 1857
Lohjan kirkkoherraksi. Julkaisuja: „Kort
liand-lednmg tili den heliga skrifts kännedom" (1S51),
„Kyrkans förhållande tili staten" (1S64) ja
„Försök tili framställning af Finlands
kyrko-historia I" (1855), ansiokas tutkimus Suomen
kirkon historiasta keskiajan loppuun ja
ensimäi-nen esitys alaltaan. K. G.
4. G u s t a f A d o 1 f H. (s. 1855),
vaivaishoidon tarkastaja, edellisen poika, suoritti kurssin
polytoknillisessä opistossa, josta pääsi 1S79 ja
toimi ensin insinöörinä rautatienrakennuksilla.
Mutta pian H. omisti harrastuksensa
nimenomaan vaivaishoitokysymyksiin, joista julkaisi
kirjoituksia sanomalehdissä. Sai 1886
matkarahan vaivaishoidon tutkimista varten ja
nimitettiin sam. v. silloin perustettuun vaivaishoidon
tarkastajan virkaan. H:n kirjallisista
julkaisuista mainittakoon: „Friskt mod, arbete och
sparsamhet" (1885, myöskin suom.) ; „Suomen
vaivaistalojen matrikkeli" (1897) ;
„Vaivaishoidon käsikirja" (1S99) ; „Yhteiskunnan
lastenhoito ja suojeluskasvatus" (1907) ; myöskin hän,
salanimellä „Göran Smed", on esiintynyt
runoilijana ruotsin kielellä.
Helsingkallan, matalikko Poh janlahd* ss i 63°
36’45" lev. ja 21° 49’ 15" pit. Samanni inen
punainen kolmimastoinen majakkalaiva
matalikon pohjoislaidassa. Kun majakkalaivasta
huomataan jonkun laivan kulkevan karia kohti,
laukaistaan varoituslaukauksia; sumu-ilmalla
annetaan sireenillä 5 sek. kestävä ääni joka minuutti.
K. S.
Helsingland, historiallinen maakunta
Ruotsin Norlarinissa Pohjanlahden rannalla:
kuuluu suurimmaksi osaksi Gäfleborgin lääniin.
N. 15,270 km2, n. 151,300 as. (1908). Rannikko
enimmäkseen aukeaa; suurin joki Ljusnan. Paitsi
10-20 km leveää mäkistä rannikkoalankoa, on
maa vuorista, kohoten lännessä 600 m:iin.
Vuori-perä enimmäkseen arkeisia gneissejä; on tavattu
muualla Ruotsissa löytymätöntä vuorilajia:
ande-siittia. — Asutus harvaa, paitsi rannikolla ja
jokilaaksoissa; 8% maasta niittyä tai peltoa;
metsää 86%. Tärkein elinkeino on metsänhoito.
Karjan- ja maantuotteet eivät riitä omiksi
tarpeiksi. Silakankalastus tuottava. — H:ssa ovat
kaupungit Hudiksvall ja Söderhamn sekä
kauppala Bollnäs. E. E. K.
Helsinglannin laki, tämän-nimisen
muinaisen Ruotsin maakunnan laki, joka siinä
muodossaan, missä se on säilynyt, lienee syntynyt
14:nnen vuosis. alkupuoliskolla. Tästä
maakuntalaista on nykyisin ainoastaan yksi käsikirjoitus
tallella, mikä on Schliiterin julkaiseman
puheenaolevan lain painoksen (1844) pohjana.
Helsinglannin lakia lienee aikoinaan noudatettu m.vös
Suomen ruots. väestön keskuudessa. (O. K:vcn).
Helsinglannin oikeus, eräs vanha
suomalainen piispaukymmenyksien ja muutamien
papin-saatavien maksutapa. Kirkollisverojen
maksutavassa syntyi näet jo aikaisin maamme eri
osissa erilaisuuksia. Suomalainen väestö suoritti
nämä maksunsa viljassa ja tätä tapaa sanottiin
„Suomen oikeudeksi" fjus fivnonicum).
Suomeen muuttaneet ruotsalaiset uutisasukkaat
taas maksoivat kirkollisveronsa voissa, mitä
maksutapaa sanottiin „Ruotsin o i k e u d e k-
Helsingin telefoniyhdistys—Helsinglannin oikeus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
