Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus / 281-282 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Helsinki

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kaivopuisto noin 1850.

kunnan, Apostolisen seuran (irvingiaanein),
Rauhanyhdistyksen (læstadiolaisten), ruotsin- ja
suomenkielisten baptistien seurain,
suomenkielisen metodistipiispallisen seurakunnan, vapaan
sisälähetyksen („Allianssitalo”) y. m. —
Hautausmaat. Vanhimpia kaupungin
hautausmaista on se, joka sijaitsi nykyisellä
Senaatintorilla. Rutto- t. m. s. tapausten aikana täytyi
kuitenkin käyttää tilapäisiä hautauspaikkoja.
Semmoisina oli silloisen kaupungin ulkopuolella,
nykyisen Vanhan kirkon ympärillä oleva ala,
kunnes se 1700-luvun lopulla tuli yleisesti
käytäntöön. Siinä vieläkin pystyssä olevat
hautapatsaat eivät ole yleisesti tunnettujen
henkilöiden, paitsi sitä, joka on puiston koilliskulmassa:
kuutioinen graniittipatsas. Sen pystytti Suomen
armeian upseerikunta Siikajoen tappelussa
haavoittuneelle kenraalimajuri H. C.
Reuterskjöldille (haudattu 1821). — V. 1829 perustettiin
uusi hautausmaa Lapinlahden rannalle, n. s.
Vanha hautausmaa, joka alkaa
Lapinlahdenkadun päästä ja ulottuu lahden rannalle asti.
Tämä varjoisa ja rauhainen kalmisto kätkee
useat suurmiehemme. Hautapatsasten
kirjoituksissa luemme m. m. seuraavien henkilöiden
nimet: C. J. von Konov ja Gr. Tigerstedt (1808-09
sodan sankareita), J. V. Snellman, J. J.
Tengström, M. A. Castrén, Y. A. Wallin, J. A.
Ehrenström, G. Rein, F. Langenskiöld, Fr. Cygnæus,
J. J. Nervander, Z. Topelius, H. Borgström (isä
ja poika), J. Krohn, Kaarlo Bergbom, J. C. L.
Engel, F. Pacius, K. Collan, F. A. Sjöström,
Y. S. Yrjö-Koskinen, J. J. Wecksell, A. Edelfelt.
— Saman lahden pohjoinen ranta, n. s. Uusi
hautausmaa vihittiin tarkoitukseensa 1864.
Sinne ovat haudatut m. m. A. Ahlqvist, U.
Cygnæus, K. A. Tavaststjerna, G. Berndtson, J. H.
Erkko. Eritoten Vanhalla hautausmaalla
viehättävät silmää kauniit istutukset ja
herättävät huomiota useat taiteelliset hautapatsaat. —
Vanhan hautausmaan eteläpuolella on
kreikanuskoisten, sen takana kaartin sekä uuden
hautausmaan takana juutalaisten hautausmaa. —
Taivallahden rannalla on venäläinen
sotilashautausmaa. — Uusin hautausmaa on Malmin aseman
läheisyydessä n. 11 km pääkaupungista. K. S.

Rakennustaide. Ulkoapäin saapuvalle
H. esiintyy uutena, valkean siistinä kaupunkina,
jolla ei ole pitkälle taaksepäin ajassa ulottuvia
rakennustraditsioneja, mutta joka nykyisessäkin
asussaan jo tekee jonkinverran suurkaupungin
vaikutuksen. Maaperävaikeuksista huolimatta
on vanhempaa keskuskaupunkia suunniteltaissa
ruutujärjestelmää toteutettu suorilla 14-18 m
leveillä kaduilla; vasta uudemmissa
kaupunginosissa (Huvila-alue vuorilla Tehtaankadun ja
meren välillä ja Töölön kaupunginosa) on uusia
näkökohtia katujen vetämisessä ja tonttien
rakentamisvelvollisuuksiin nähden otettu huomioon.
Kaduilla on yleensä luonteva päätös, moniaat
päättyvät mereen; pitkän Unioninkadun toisessa
päässä Tähtitorni, toisessa Kallion uusi kirkko
antavat matkalle maalia; Runebergin Esplanadin
päättää yhtäälle ruotsal. teatteri, toisaalle yli
Wallgrénin suihkulähteen ja kauppatorin
Katajanokan siintävät ääriviivat. — Pääpiirteissään
H:llä sekä vanhemmalla että nuoremmallakin, on
halpahintaisen tiili- ja
kipsikoristearkkitehtuurin yksitoikkoinen leima, luonnollisen
kiven käyttö on vasta parina viimeisenä
vuosikymmenenä voittanut jonkinverran alaa ja
silloinkaan ei, melkein poikkeuksetta, kaupungin
lähistön ja sen oma kivinen maaperä ole päässyt
rakennustaiteelliseen kehitykseen osaa ottamaan.
Yhdyspankin talo käyttää ensikerran
fasadeissaan Hangon punaista graniittia.
Huomattavimmat uudemmat
monumenttaalirakennuksemme (Kansallisteatteri, Telefoniyhdistyksen
talo, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen talo,
Kallion kirkko y. m.) tuovat Uudestakaupungista
fasadipeitteensä; O. Y. Falkenin talo Bulevardin
päässä uskaltaa ensikerran Itä-Suomen
vuolukiveä ovi- ja ikkunapielissä; Ruotsista ovat
kotoisin O. Y. Argoksen fasadiaineet ja -aiheet;
kotimaista Ruskealan marmoria yritetään
Helsingin Säästöpankin talossa Kasarmitorin
varrella ainoan kerran. Ei tiilikään,
traditsionin puutteessa tällä alalla, ole
sanottavammassa määrässä voinut, vasituista tiilityyliä
kehittämällä, muuttaa kaupungin yleisulkomuotoa,
jos kohta moniaita sen hyväksi tehtyjä,
tunnustusta ansaitsevia yrityksiä on olemassa. Ja yhtä
vähän saattaa H:ssä olla vasituisesta
puutyylistäkään puhetta, sillä varhaisemmat Engelin ja
hänen jälkeläistensä rakentamat sekä
myöhemmät, vielä etenkin laitakaupungilla
säilyneet puutalot lainaavat muotonsa oman aikansa
kivityylistä. — Vanhasta H:stä on vastapäätä
Senaattia, 1757 rakennettu, taitekattoinen,
kaksinkertainen talo ainoita jätteitä ja vasta
1800-luvun alkupuolella alkaa Ehrenströmin ja
saksalaisen arkkitehdin C. L. Engelin johdolla nykyisen
H:n varsinainen suunnittelu ja
uudestarakentaminen. Että uuden pääkaupungin
rakennustaide pukeutui klassillisen taattuihin,
rauhallisiin muotoihin, aiheutui siitä että Euroopassa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>