- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
299-300

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Helsinki

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

28:5

Helsinki

300

kanssa, ja niinpä lopulta kaupungille valittiin
peninkulma pohjoisempana oleva paikka,
Vantaanjoen kosken vieressä, josta aiheutui
kaupungin ruotsinkielinen nimi (ruots. fors = koski) ;
täällä oltiin Turusta Viipuriin johtavan
valtatien varrella. Viereisen merenlahden
mataluudesta ei arveltu olevan laivakululle estettä;
väylän viitoittamisesta annettiin käskyt. Jotta
Helsingin osalle heti tulisi hyvä liike, päätti
kuningas yksinkertaisesti hävittää Rauman, Ulvilan,
Tammisaaren ja Porvoon kaupungit; niiden
porvarien tulisi viipymättä muuttaa Helsinkiin
liikettään jatkamaan. Ankarista ja uudistetuista
käskyistä huolimatta vanhat kaupungit
kuitenkin jäivät eloon, eikä uuteen saatu väestöä
väkisin keräytymään. Liikekin pysvi mitättömänä:
kun v:n 1616 valtiopäivät 1. suomalainen
maa-kuntakokous pidettiin Helsingissä, oli ajoissa
koko maasta vaadittu ylimääräinen vero, jotta
kokoontuville olisi ruokaa. Uutta paikkaa
pidettiin tarpeellisena ja päätös seurasi Pietari
Brahen aikana. Sittenkun Södernäsin 1.
Sörnäisten niemelle jo laadittu asemakaava
oli hyväksytty, sijoitettiinkin kaupunki 1640
nimeä muuttamatta Estnässkatan nimiselle
niemelle, johon pääsö oli helppo kolmea suurta
ja pitkälle ulottuvaa lahtea pitkin. Niistä kaksi
yhä vielä, tosin täyttämisestä pienentyneinä,
palvelee liikettä Etelä- ja Pohjoissataman
nimellä; kolmas sitä vastoin, Kluuvinlahti
(Glo-viken) 1. Töölönlahden kaakkoon ulottunut pitkä
ja matala pohjukka, on täytetty, vastaten
ny-kyänsä pääasiassa Helsingin II:ta
kaupunginosaa. Miten vähäisenä Helsinki uudellakin
paikallaan pysyi, näyttää vertaus v:n 1696 ja alussa
1800-lukua tehtyjen karttojen välillä: asuttu ala
vastasi koko tämän jakson kuluessa nykyistä
Senaatintoria ja sen lähintä ympäristöä, jos
kohta ulompanakin oli rakennuksia siellä täällä.
Tehdystä laskusta päättäen kaupungin kaikki
rakennukset 1800 eivät arvoltaan vastanneet
kuin yhteensä n. 800,000 Suomen markkaa.
Toisen jakson seitsemäntoista vuosikymmentä
käsittävällä ajalla olivat Helsinkiä kohdanneet useat
tuhoavat tulipalot; kahdesti oli sen kirkkokin
palanut ja 1713 puolustajat näkivät
välttämättömäksi polttaa kaupungin poroksi, jottei siitä
olisi hyökkäävälle viholliselle suojaa.
Pikkuvihan surkeasta loppunäytöksestä 1742 Helsinki
pääsi eheänä, vaikka armeian pakkosovinto
liittyi sen nimeen. Viaporin näennäinen piiritys
1808 ei tuonut tuhoja mukanaan sen viereiselle
kaupungille, mutta marraskuun 17 p. sattui
hävittävä tulipalo, johon Helsingin toinen
ajanjakso päättyi. Väkiluku oli sillä välin johonkin
määrin kohonnut; 1710 ennen suuren ruton
hävitystä asukkaita taisi olla 1,800, mutta 1808
väkiluku, sotaväkeä lukuunottamatta, oli noin 2,500.
Tärkeänä edistymisen lähteenä oli 1700-luvun
jälkipuoliskolla ollut työ Viaporin linnan
rakentamiseksi, joka oli alkanut 1749 ja kesti
vuosikymmeniä, pitäen yhtämittaa Helsingissä
ja sen läheisyydessä sotilaita ja työmiehiä
tuhansittain. Täten syntynyt liike hankki Helsingin
porvareille rikastumisen mahdollisuutta, jota
ahdasmielinen taloudellinen lainsäädäntö sekä
Suomessa vallitseva köyhyys muuten ehkäisivät.
Suomen liittyminen Venäjän valtakuntaan toi
mukanaan Helsingille käännekohdan tekevät

muutokset. Maantieteellinen asema ja vahvat
traditsionit liittivät Turun läheisesti
entisyyteen ; lähempänä Pietaria oleva paikka näytti
hallitsijasta sopivammalta uuden Suomen
keskustaksi, jotta uusi mieliala syntyisi
valtiollisessakin suhteessa. Viaporin läheisyys niinikään
luettiin eduksi, ja kun entisen Helsingin
mitättömyys varsinkaan viimeisen tulipalon jälkeen ei
asettanut esteitä rohkeimmillekaan
uudistussuunnitelmille, tehtiin päätös pian. Aleksanteri I
määräsi 8 p. huhtik. 1812, „alituisesti huolehtien
Suomen ja sikäläisten uskollisten alamaisten
parasta", että Suomen hallitus ja keskusvirastot
olivat Helsinkiin sijoitettavat niin pian kuin
siellä oli saatu kuntoon tarpeelliset huoneistot;
akatemia vain jäisi Turkuun häiritseviltä
vaikutuksilta muka paremmin suojaan. Heinäkuun
9 p. 1817 säädettiin sitten, että muutto oli
tehtävä syksyn alussa v. 1819 ja lokakuun 1 p.
virastot alkoivat toimensa Helsingissä. Mutta kun
Turun palo 4-5 p. syysk. 1827 oli muuttanut
Suomen suurimman ja vanhimman kaupungin
raunioiksi, sääsi Nikolai I jo 21 p. lokakuuta, että
kodittomaksi jäänyt akatemia
Aleksanterin-yliopiston nimellä siirtyisi sekin Helsinkiin
„lähempään yhteyteen maan korkeimman hallituksen ja
viranomaisten kanssa". V:n 1828 syksystä siis
kaikki Suomen tärkeimmät laitokset olivat
koottuina Helsinkiin, jolle täten sekä välittömästi
että välillisesti valui arvaamattoman paljon
voimaa koko maasta. Kuulumattomilla uhrauksilla
valtio olikin edistänyt entisen pikkukaupungin
muuttamista uuteen tarkoitukseensa. Oli jo 1810
asetettu kenraalikuvernöörin esimiehyvdellä
toimiva komitea huolehtimaan uudestirakentamista.
Tehtyä asemakaavaa oli suuresti parantanut
J. A. Ehrenström (ks. t.), ja hänet määrättiin
sen johdosta johtamaan rakennuskomitean työtä.
V. 1825 nämä olivat suunnilleen suoritetut, kun
yliopiston siirto toi uudet tehtävät mukanaan,
jotka päättyivät 1830-luvulla. Kolme
vuosikymmentä käsittäneen uudestirakentamisen
aikakautena yhteensä 8 miljoonaa Suomen markkaa eli
enemmän kuin siihen aikaan tekivät yhden
vuoden säännölliset vuositulot, oli Suomen valtio
silloin uhrannut uuden pääkaupunkinsa hyväksi,
niistä 1,600,000 markkaa upean Nikolainkirkon
rakentamiseen. Etevä arkkitehti K. L. Engel
(ks. t.) oli ollut Ehrenströmin tärkeimpänä
apumiehenä, joten uudet rakennukset täyttivät
korkeita vaatimuksia taiteelliseen arvoonsa nähden.
Kauppa ja teollisuus eivät sitävastoin tämän
keinotekoisesti joudutetun kehityksen kestäessä
jaksaneet pysyä yhä kohoavien vaatimusten
tasalla: keskipalkoilla 19:ttä vuosisataa
pysähtymisen jakso seuraa näennäisesti ripeätä
edistymistä. Asukasluku, joka 1830 oli ollut 11,110,
kohosi hitaasti 20,000:teen, eikä vielä v:n 1870
väenlaskukaan osoittanut väkiluvun olevan
korkeamman kuin 32,113 henkeä. Edelleen vaikutti
kuitenkin mahtavasti Helsingin asema
pääkaupunkina: se tuli suurilla kustannuksilla
rakennettujen ratojemme päättymäpisteeksi ja
Helsingin uudisrakennusten edistämiseksi valtion
kassa oli aina avoinna, joko kysyttiin
määrärahoja tai lainoja. Rakennuksia yliopistolle,
kouluille, sairaaloille y. m. on sitten
1870-luvun rakennettu valtion kustannuksella niin
paljo, että uudesi irakentamisen aikakauden

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0178.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free