- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
303-304

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heltta - Helttasienet (Agaricaceæ)

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

303

Helttasienet

304

jotka ovat pyöreitä, ehytlaitaisia. Kalkkunalla
on yläleuan tyvestä riippuva keilamainen heltta.

E. W. S.

Helttasienet (Agaricacece) muodostavat
77i/-mcnomycetes-\n.hk.on suurimman, tavattoman
suku- ja lajirikkaan heimon (ks. A g a r i c
a-ceæ), Meillä päälle 800 lajia, jotka jaetaan
kolmeen alaheimoon. — Alaheimossa Cantharelleæ
on paksut, pyöreäreunaiset, usein haaraiset,
melkein poimujen tapaiset heltat. Tärkein laji
vahvero (keltavahvero) eli
kantta-relli (Cantharellus cibarius) esiintyy eniten
parvissa kasvaen verrattain tavallisena
Etelä-ja Keski-Suomessa. Huolimatta sitkeydestään
yleisesti käytetty, eniten etikassa säilytetty
mauste- ja ruokasieni. — Alaheimo Paxilleæ,
heltat lehtimäiset, lakista erityisenä kerroksena
irtaantuvia. Tärkein suku pulkkosieni
(Paxillus), josta kellan- tahi ruosteenruskea P.
involutus esiintyy kautta maan erittäinkin
lehtimetsissä kantojen ja muurahaiskekojen ääressä;
syötävä. — Alaheimo Agaricece, heltat
lehtimäiset, lakkiin kiinnikasvaneet eikä tästä erityisenä
kerroksena irtaantuvia. Tähän kuuluvat suvut
jaetaan itiöiden värin mukaan 5:een
pääryhmään. 1) Itiöt valkeita:
Kärpässienet, Amanita, nuori itiöemä umpinaisen kalvon,
ulkoverhon, sisässä, joka sienen kasvaessa
repeytyy kahteen osaan, josta alaosa jää kannan
tyveen tupeksi ja yläosa jää lakin pinnalle
täplinä tahi käsninä. Helttoja peittää aluksi
erityinen sisäverho, joka myöhemmin
irtaantuu lakin reunasta jääden kannan keski- tahi
yläosaan renkaaksi. Punapintainen,
valko-käsnäinen tavallinen kärpässieni (A.
muscaria) on meidän kaikkein komeimpia
lakkisieniämme. Muserrettuna veteen tahi maitoon
käytetään sitä kärpäsmyrkkynä. Nautittuna
jopa hengenvaarallinen; usein myrkyttänyt
kokonaisia perheitä. Sisältää kaikkia ruumiin
tie-hyeitä voimakkaasti supistavaa myrkkyäinetta
muskariinia (vastamyrkky atropiini).
Muutamat Aasian kansat valmistavat kärpässienistä
juovutusjuomaa, joka saattaa nauttijansa
raivohulluksi ja jättää jälkeensä kuukausiakin
kestävän kohmelon. Muutamat lajit, kuten
kotimainen punamaltoinen A. rubescens, syötäviä.
U k o n s i e n i (Lepiota), ulkoverho kasvanut
kiinni lakin yläpintaan suomuiksi tahi säikeiksi,
sisäverho muodostaa selvän renkaan kantaan.
Korkea ukon sieni (L. procera), lakki
10-30 cm leveä, harmaanruskea, tiheään
ruskeasuo-muinen; malto valkoista, taitettuna
vaaleanpunertavalle vivahtava; kanta 20-30 cm korkea,
ontto, ruskeasuomuinen, tyveltään sipulimaisesti
turvonnut. Tämä komea ja herkullinen,
raakanakin syötävä sieni esiintyy pelloilla,
nurmikoilla ja lehtimetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.
Mesisieni (Armillaria mellea), tummasti
medenvärinen, rengas selvä, kiinteä johteisten
helttojen alla. Esiintyy loisena sekä havu- että
lehtipuilla, mutta elää tavallisimmin
mädänsyö-jänä kasvaen erittäin runsaana kautta maan
kantojen ympärillä. Syötävä: käytetään paikoitellen
Euroopassa sikojen lihottamiseen. V a 1 m u s k a
(Tricholoma), suuri suku, jossa muutamia
syötäviä lajeja kuten sinivalmuska (Tr.
perso-vatum), joka koko pinnaltaan on sinertävän
sinipunainen, lakki 6-15 cm leveä. M a 1 i k k a fCli-

tocybe), useita lajeja. Vaalea
vaniljama-likka (Cl. fragrans) ja sinivihertävä
tuoksu-m ali kk a (Cl. odora) hyvänhajuisia.
Vino-sienet (Pleurolus), kanta kiinnittynyt lakin
reunaan; puun rungoilla loisina tahi
mädänsyö-jinä eläviä lajeja; syötäviä. Rustokas
(Maras-miusj, kanta ruston tapainen, lakki sitkeä,
nahkea. Eniten pienen puoleisia, verrattain
pitkäikäisiä sieniä. M. conigenus kuusen kävyissä,
luultavasti loinen. Neilikkarustokas
(M. oreades), kautta maan esiintyvä riveissä
tahi renkaissa kasvava, eniten tienvierillä,
hakamailla y. m. väkevämmillä paikoilla
kasvava maustesieni. Monet pienet kuusimetsissä
ja kuusen maatuvilla neulasilla kasvavat lajit
tuoksuvat selvästi sipulille. Rousku
(Lada-rius), tärkeä, monta erinomaista ruokasientä
käsittävä suku, tunnetaan siitä, että sienestä,
erittäinkin verrattain paksuista heltoista,
pursuu taitettaessa valkoista, keltaista, sinipunaista
tahi harmaata maitouestettä. Kaikki sienen
osat hauraat, kaikkiin suuntiin yhtä helposti
taittuvia. Keltarousku (L. scrobiculatus)
lakki 10-30 cm leveä, valkoinen; maitoneste
rikinkeltaista. Leppärousku 1.
leppä-sieni (L. deliciosus)
keltaisen-tiilenpunainen, kuoritun lepänpuun näköinen, tavallisesti
tummavöinen. Maitoneste lakin väristä. Yli
maan levinnyt oivallinen ruokasieni, vaikka
pahasti hyöuteis-toukkien ahdistama.
Karva-rousku, karvalaukku, ihmisensieni
(L. torminosus), lihanvärinen, lakin yläpinta
tummahkovöinen, sen reuna valko- tahi hieman
punakarvainen; maitoneste valkoista, polttavan
kirpeätä. Kautta maan runsaasti esiintyvä,
erinomainen ja meillä eniten käytetty ruokasieni.
Haaparousku 1. haapasieni (L.
flexuo-sus), lakki 5-15 cm leveä, usein vino,
punasiner-vän harmahtava; maitoneste valkoista; yleinen
ruohoisilla metsänlaiteilla Etelä- ja
Keski-Suomessa; erinomainen ruokasieni.
Kangasrousku (L. rufus) tummasti tiilenvärinen, lakki
kuopikas, keskellä selvä, suippo rvhä, maitoneste
valkeata, hyvin kirpeää. Yleinen metsämailla
kautta maan; syötäviä. Mustarousku (L.
necator), lakki 6-20 cm leveä, mustanruskean
vihertävä, kosteana tahmeapintainen, nuorena
reuna karvainen sisäänkiertynyt,
kiinteämaltoi-nen; maitoneste valkoista. Jotenkin tavallinen
kautta maan lihavilla paikoilla kuten asumusten
ympärillä; syötävä. Hapero (Russula), suku
muistuttaa kaikin puolin edellistä, mutta
maitoneste puuttuu. Malto, kanta ja heltat erittäin
hauraat ja helposti murenevat. Lakin väri
useimmiten kirkas, samalla lajilla kasvupaikan
mukaan muunteleva. Kaikki lajit kiehautettuina
syötävät. Kirpeä hapero (R. emetica),
heleänpunaiuen. Monivärinen, useimmiten
he-leänpunainen hauras hapero (R. fragilis)
yleisin, vaikka yksitellen esiintyvä laji Etelä- ja
Keski-Suomessa. Vahakas (Uygrophorus).
— 2. Itiöt vaalean ruusun väriset:
Jauhosieni (Clitopilus prunulus) tuoksuu
vasta jauhetulta jauholta, syötävä. — 3. Itiöt
ruskeat tahi kellertävät:
Kehnäsienet (Plioliota), kanta varustettu
renkaalla, Ryppyinen kehnäsieni (Ph.
caperata), lakki 5-15 cm leveä, alussa melkein
kellomainen ja valkoisen harvan silkkinöyhdät»

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0180.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free