- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
317-318

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hengitysharjoitukset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

317

Hengitysharjoitukset— Henki

31N

kyynärpäiden läheltä, kohottaa ne vitkaan, mutta
voimakkaasti pään yläpuolelle, jossa pitää niitä
pari sekuntia; tämä liike pakottaa rintakehän
laajenemaan ja vetämään ilmaa keuhkoihin:
keinotekoisen hengityksen ensi vaihe. Sitten
viedään käsivarret jälleen samaa tietä kahden
puolen rintaa, jonka sivuja vasten niitä
varovasti, mutta voimakkaasti painetaan, niin että
rintakehä painuu hieman kokoou työntäen ilmaa
taas ulos keuhkoista: keinotekoisen hengityksen
toinen vaihe» Nämä liikkeet tehdään samassa
tahdissa, kuin tavallinenkin hengitys tapahtuu,
eli noin 15 kerta’a minuutissa, ja menettelyä
jatketaan taukoamatta, siksi kunnes valekuollut
virkoaa tahi kunnes noin puoli tuntia on kulunut.
Jollei keinotekoisesta h:stä siinä ajassa ole
näyttänyt apua olevan, niin saa onnettoman jo
jättää rauhaan. M. O-B.

Hengitysharjoitukset ks.
Hengitysliik-k e e t.

Hengityshermot, hermot, mitkä hallitsevat
niitä lihaksia, joitten toiminnasta rintakehä
laajenee ja pallean lihas supistuu; rintakehän
lihasten hermot kulkevat 2-7 servikaali- 1.
kaula-hermoissa, pallean toimintaa ohjaa erityinen
hermo, nervus phrenicus, jonka juuret lähtevät
kolmannesta ja neljännestä servikaalihermosta.
vrt. Hengitys. (M. O-B.)

Hengityshoitotavat ks. Pneumaattinen
hoito ja Inhalatsionihoito.

Hengityskoe, koe, joka tarkoittaa sen seikan
selvillesaamista, onko kuolleena tavattu sikiö
hengittänyt ja siis elävänä syntynyt, vai
kuolleena syntynyt, jolloin se tietenkään ei ole
hengittänyt eikä siis ole vetänyt ilmaa
keuhkoihinsa. Koe toimitetaan siten, että sikiön
keuhkoista leikataan tarkoituksenmukaiset kappaleet,
jotka pannaan veteen uiskentelemaan ; jos ne
jäävät kellumaan veden pinnalle, niin ne sisältävät
ilmaa, josta seuraa että sikiö on elollisena
syntynyt ja hengittänyt; kuolleena syntyneen sikiön
keuhkot sen sijaan painuvat pohjaan. M. O-B.

Hengityslihakset, ne lihakset, joitten
toimesta hengittäminen tapahtuu, ks. Hengitys.

Hengitysliikkeet. 1. vrt. Hengitys. —
2. Keinotekoiset, voimistelussa käytetyt
vapaatahtoiset hengitysliikkeet, ja joiden
tarkoituksena ou vahvistaa hengitystä, hengityslihaksia
ja ryhtiä. Liikkeet suoritetaan eri asennoissa
joko hengitystä helpottavien tai vaikeuttavien
liikkeitten yhteydessä. Kouluvoimistelussa
aletaan tunti hengitysliikkeellä, koska ilma silloin
on puhtainta ja koska voimakas hengitys
vaikuttaa virkistävästi väsyneihin aivoihin.
Liikkeet välttämättömät heikkoverisille,
huonoryhti-sille ja niille, joilla on heikot keuhkoelimet.

A. A. V-a.

Hengitysääni, se tai ne äänet, jotka syntyvät
ilman tulviessa keuhkoihin sisäänhengitettäessä
ja sen poistuessa niistä uloshengitettäessä;
edellinen, inspiratsioni- 1. sisäänhengitysääni on
vesi-kuläärinen muistuttaen sitä ääntä, joka syntyy,
kun huulet supukassa hiljaa vedetään ilmaa
suuhun; jälkimäinen, ekspiratsioni- 1.
uloshengitys-ääni on terveissä oloissa yleensä — paitsi usein
oikean keuhkon kärjessä — kuulumaton.
Suuremmista henkitorven haaroista kuuluu sekä
sisään että uloshengitettäessä kurkunpään
synnyttämä n. s. bronkiaalinen ääni, joka, ollen kar-

keampi ja kovempi, muistuttaa h:n ääntämistä.
Eri tautien vaikutuksesta keuhkojen
fysikaalisiin ominaisuuksiin hengitysäänet muuttavat
monella tavalla luonteensa, seikka, jolla ou suuri
merkitys, kun on otettava selkoa erinäisistä
taudeista keuhkoja kuuntelemalla
(auskulteeraa-malla). vrt. Bronkofonia, Fremitus,
Rahina. M. O-B.

Hengstenberg, Ernst Wilhelm (1802-69),
teol. professorina Berliinissä v:sta 1826 ja
„Evangelische Kirchenzeitung" nimisen
kirkollisen lehden toimittajana v:sta 1827 kuolemaansa
saakka. Taisteli väsymättä ja häikäilemättä
kaikkia uusia, luterilaisen kirkon perinnäisestä
opinkäsityksestä poikkeavia suuntia vastaan
sekä teologian että kirkollisen elämän alalla.
Julkaisi etupäässä edustamansa tieteen, V:n T-.n
selitysopin ja teologian alalla useita laajoja
teoksia, esim. „Christologie des AT:s" (3 nid.
1 pain. 1829-35, 2 pain. 1854-57), „Beiträge zur
Einleitung ins AT" (I 1831; II, III 1836-39),
„Kommentar über die Psalmen" (4 nid., 1 pain.
1842-47; 2 pain. 1849-52) y. m. Ne eivät
aikanaan olleet arvoa ja merkitystä vailla,
huolimatta siitä että niissä jyrkästi vastustetaan
kaikkia kriitillisen raamatuntutkimuksen
tuloksia. Ar. II.

Hengästys, jostakin syystä, tavallisesti
ruumiin liikkeestä aiheutunut hengenahdistus, on
todistuksena siitä, että lisääntyneen palamisen
vaatima hapentarve ei tule kunnolleen
tyydytetyksi ; ’esiintyy helposti tottumattoman ruvetessa
juoksemaan j. n. e., mutta viittaa useiii myöskin
siihen, että joko sydän tahi keuhkot eivät ole
aivan täydessä kunnossa, eivätkä kykene liikkeen
vaatimaa lisätyötä suorittamaan, vrt.
Hengenahdistus. M. O-B.

Henki. 1. TJloshengitetty ilma; on
kokoomukseltaan melkoisesti toisenlainen kuin ennen
sisään-hengittämistä. Puhdas ulkoilma sisältää n. 21 %
happea ja 79% typpeä sekä 0,os-0,os %
hiilihappoa ynnä asianhaarain mukaan eri suuren
määrän vesihöyryä; uloshengitetty ilma taasen
sisältää vain n. 16 % happea, mutta sen sijaan
vähän päälle 4 % hiilihappoa, typen määrän
jäädessä muuttumatta; tämän lisäksi uloshengitetty
ilma on vesihöyryn kyllästyttämää, sen mukaan
kuin se keuhkoissa 011 lämmennyt. Terveissä
oloissa ihmisen h. on jotenkin hajuton; mutta se
muuttuu muutamissa taudeissa, niinkuin vatsa
ja suolitaudeissa, suu- ja keuhkomädässä y. m.
pahanhajuiseksi, jopa varsin ilettäväksi
löyhkäksi (iat. fætor ex ore). Kuumetaudeissa h.
saa joskus erityisen imelän, asetonin (ks. t.)

hajun. * M- .

2. H. merkitsee nähtävästi alkuansa
hengitystä, puhallusta tai jotak. sentap., samaten kuin
monissa muissakin kielissä ne sanat, jotka
osoittavat sielua (kreik. psylcë’ ja pneuma, lat.
avi-mus ja spiritus, ruots. ande, saks. Geist y. m.).
Luonnonihminen näkyy kuvitelleen sielua ilman
tapaiseksi „henkäykseksi", joka asuu ruumiissa
ja ylläpitää sen elontoiminnat niin kauan kuin
ihminen elää (sentähden suomen kielessä h.
myöskin = elämä), mutta ihmisen kuollessa
pois-tuu ruumiista suun kautta (vrt. Animismi).
Tieteessäkin ensin koetettiin selittää sielullisia
tosiasioita olettamalla jotakin hienoa ainetta,
joka samalla kertaa myöskin on elollista ja sie-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0187.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free