- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
319-320

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hengitysharjoitukset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Henkien näkeminen—Henkikirja

:J20

lullista (ks. Hylotsoismi). Myöhemmin
ruvettiin erottamaan toisistaan sielu ja aine
kahtena erilaisena olevaisena ja sangen verkalleen
kehittyi puhtaan eli aineettoman h:n käsite
täysin selväksi (erittäinkin Descartes’in filosofiassa).
Sen ohessa kehitettiin, nojautuen m. m.
muutamiin Raamatun lausuntoihin, oppi, joka erottaa
ihmisessä 3 osaa, „ruumiin", „sielun", joka
vaikuttaa elämän ilmiöt ja toimittaa alemmat
sielulliset toimitukset, sekä „hengen", johon kuuluu
vain korkeammat tajunnan toimitukset.
Nykyaikainen sielutiede ei voi katsoa todistetuksi eikä
todennäköiseksikään, että sielu ja h., näin
ymmärrettyinä, todella ovat kaksi eri olevaista;
mutta enimmäkseen tarkoitetaan kuitenkin
ny-kyänsä hengellä ja henkisillä toiminnoilla
etupäässä tajunnan ylevämpiä toimituksia, joita
ajatellaan ruumiillisuuden jyrkäksi
vastakohdaksi ja jotka näyttävät olevan ruumiista
riippumattomat. — H. myöskin = henkiolento,
ruumiiton olento, aave (ks. Henkien näkeminen).
— H. abstraktisessa merkityksessä = asian luonto,
olemus; esim. „runoelma on runoiltu
kansanlaulun henkeen". A. Gr.

Henkien näkeminen. Melkein kaikkina
aikoina 011 ollut olemassa se luulo, että ihminen
muka joskus voi havaita „henkiä", s. o.
vainajien sieluja tahi muita olentoja, joilla ei ole
ruumista. Tähän arveluun ovat antaneet aihetta
m. m. unennäöt, kuumehoureet ja muut
valhe-aistimukset. Kun „henki" käsite ymmärretään
tarkassa merkityksessään, aineettomaksi
olennoksi, niin tuo luulo sisältää sen ilmeisen
ristiriitaisuuden, että muka voisi havaita
aineettomia olentoja aineellisilla aistimilla.
Henkien näkijäin on sentähden itse asiassa pakko
joko myöntää, että henget tajutaan vain
sisäl-lisinä, sielullisina mielikuvina, siis
valheaisti-muksina, tahi myöskin ajatella henkiään
„aaveiksi" (ks. t.), s. o. olennoiksi, joilla tosin
ei ole varsinaista ruumista, mutta kuitenkin
jotakin ruumiintapaista, niin että ne voivat
näyttäytyä, kuuluvasti puhua, kosketella esineitä,
joskus levittää ympärilleen „ruumiin hajua" y. m.
semm. Hyvin moni kertomus henkien
näkemisestä voidaan helposti selittää valheaistimuksiin
eli hallusinatsioneihin perustuvaksi. On
epäile-mätöu tosiasia, että tervejärkisillekin ihmisille
joskus ilmenee valheaistimuksia. Valheaistimus
johtuu tosin aina häiriytyneestä
hermostonti-lasta, mutta häiriö saattaa olla verrattain lievä.
Esim. satunnainen aivojen kiihotustila tahi kova
aivojen väsymys saattanee aiheuttaa, että
mielessä kuviteltu mielikuva ehdottomasti esiintyy
tajunnalle todellisuutena, ulkoesineenä, samoin
kuin unennäössä säännöllisesti tapahtuu.
Enimmäkseen „henkien näkijät" kuitenkin
vakuuttavat, että ne henget, jotka heille näyttäytyvät,
eivät suinkaan ole paljaastaan sisäliisiä
mielikuvia, vaan ovat todellisesti havaittavissa, siis
että niillä on jonkinmoinen hieno, „eeterillinen"
ruumis. Senlaatuisen puoleksi sielullisen,
puoleksi ruumiillisen „henkiaineen" olettaminen on
vanhastaan ollut paljon levinnyt tieteellisessäkin
ajattelussa (ks. Henki, Hylotsoismi). Sen
uudistivat 1700-luvulla sielutieteessä Bonnet,
La-vater y. m. Usko h. n:een oli
valistusaikakau-della jo melkein häviämässä, mutta sai sitten
uutta virikettä m. m. E. Svedenborgin „ilmes-

tysten" johdosta, 1800-luvulla spiritismin
vaikutuksesta. Muutamat spiritistiset mediot sanovat
näkevänsä melkein yhtä mittaa ympärillään
henkiolentoja ja kuulevansa niiden puhuvan;
spiritistisissä istunnoissa on muka onnistunut
niitä valokuvatakiu. Spiritistit ovat kehittäneet
omituisia selityksiä siitä, miten henget, kun
medio kutsuu ne esiin, aineistuvat
(materialisee-rautuvat) y. m. (ks. Spiritismi). [A. N.
Aksakov, „Animismus u. Spiritismus", 2 os., 4
pain. (1905) ; Alfr. Lehmann, „Overtro og
trold-dom", 4 os. (1893-96).] A. Gr.

Henkiherra ks. Henkikirjoittaja.

Henki- ja pääoma vakuutus, henkivakuutuk
sen muoto, jossa vakuutussumma suoritetaan
vakuutetun kuoltua ja viimeistään hänen
täytettyään määrätyn ikävuoden taikka määrättyjen
vuosien kuluttua. Henki- ja pääomavakuutuksen
vastakohtana on kuolemantapausvakuutus, jossa
vakuutussumma suoritetaan ainoastaan
vakuutetun kuoltua. Kotimaiset henkivakuutusyhtiöt
myöntävät ainoastaan henki- ja
pääomavakuu-tuksia korkeintaan 90 vuoden ikään. Vakuutus,
missä vakuutussumma suoritetaan viimeistään
näin korkeassa iässä on kuitenkin miltei sama
kuin kuolemantapausvakuutus, koska useimmat
vakuutetut luonnollisesti jo ovat ennen tämän
iän saavuttamista ehtineet kuolla. Henki- ja
pääomavakuutusta nimitetään myöskin
seka-vakuutukseksi tai lyhennetyksi
henkivakuutukseksi. ks.
Henkivakuutus. n. n.

Henki joukot. Henki joukoiksi sanottiin ennen
ruhtinasten erikoista henkivartiastoa. Nykyään
tätä nimitystä käytetään kaikista niistä
joukko-osastoista, joiden persoonallisena päällikkönä on
hallitsija. Kaartijoukoissa ensimäiset
komppaniat, eskadroonat ja patterit ovat siis
henkijouk-koja. M. u. //.

Henkikirja, virallinen luettelo kaikista mää
rättvyn henkikirjoitus- ja veroumaksupiiriin
kuuluvista henkilöistä. Henkikirja valmistetaan
vuotuisten henkikirjoitusten (ks. t.)
perusteella erikseen kutakin kihlakuntaa varten,
kukin kihlakuntaan kuuluva seurakunta tahi
seurakunnan osa aina erillään, paitsi
kaupungeissa, joissa kaikki seurakunnat
kirjoitetaan yhteen. H:aan merkitään kaikkien ennen
sen vuoden tammikuun 1 päivää, jona
henkikirjoitus tapahtuu, 16 vuotta täyttäneiden ja sitä
vanhempain henkilöiden nimet, syntymävuodet
ja ammatti tahi toimi; 16 vuotta uuoremmat
merkitään ainoastaan lukumäärältään, kumpikin
sukupuoli erikseen. Kaupungin henkikirja
laaditaan kaupunginosain, korttelien ja
talonume-rojen mukaan, pitäjän tahi kappelin henkikirja
taas kylittäin ja talottain siten, että kylät
otetaan aakkoisjärjestyksessä ja jokainen eri talo
tahi talonosa siihen kuuluvain torppain ja tilain
kanssa talon maakirjassa olevan
numerojärjestyksen mukaan. Tehdas tahi muu laitos
pannaan sen tilan alle, jossa se sijaitsee, ja sitä
paitsi kylän loppuun sarekkeen ulkopuolelle.
Henkikirja on oleva kaikkien henkikirjoituksessa
läsnäolleiden viranomaisten allekirjoittama ja
tulee toimitusmiehen laskea siinä yhteen kukin
sivu erikseen. Yksityisten henkikirjain summat
siirretään kihlakunnan henkikirjan loppuun
pantuun yhteenvetoon, joka osoittaa pääsumman kau-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0188.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free