- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
321-322

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Henkikirjoittaja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

321

Henkikirjoittaja—Henkilökohtainen vero

322

pungista ja, mitä maaseutuun tulee, pääsumman
erikseen pitäjästä ja kappelista ja näistä
yhteensä sekä koko kihlakunnasta. Henkikirjasta
on vuosittain jätettävä kappale lääninkonttoriin,
mistä se läänin tilikirjan ohella menee
senaattiin, ja sitäpaitsi 011 kunkin kihlakunnassa
olevan kaupungin maistraatille lähetettävä ote
kaupungin henkikirjasta (vrt. huhtik. 10 p:nä 1S94
annettu Keis. As. henkikirjoituksesta, §§ 18, 20,
25-28). O. K:nen.

Henkikirjoittaja, lääninhallituksen alainen
virkamies, jollainén on jokaisessa kihlakunnassa
ja jonka tehtävänä on pitää maakirjaa,
toimittaa vuotuiset henkikirjoitukset (ks. t.), laatia
kruununverojen kantoluettelot ja maksukuitit
>ekä pitää huolta muusta kihlakunnan hallintoon
kuuluvasta kirjoitustyöstä ynnä sitäpaitsi pitää
-ilmällä ja valvoa kruununverojen kantoa. H.
nauttii palkkaetuja vahvistetun palkkaussäännön
mukaan ja hänellä on oikeus virasta erotessaan
saada eläke siviilivirkamiehille yleensä
vahvistettujen perusteiden mukaan, jotapaitsi hän on
osallinen siviilivirkakuunan leski- ja
orpokas–assa. Nykyisin (1910) voimassaoleva h:n
ohjesääntö on annettu 28 p. marrask. 1898.

O. K: neri.

Henkikirjoitus, vuosittain toimitettava
väestön luetteloihin ottaminen, jonka tarkoituksena
on tiedon saaminen maan väkiluvusta ja eräitten
kansalaisvelvollisuuksien ja -oikeuksien
sovellut-tamisen perusteena oleminen. — Ensimäinen
määräys väestöluettelosta tavataan meillä 1556
annetussa vouti järjestyksessä, mutta vasta
1700-luvulla ruvettiin pitämään varsinaisia
henkikirjoja (ks. t.). Nykyisin h:sta on pääasiallisesti
voimassa asiasta 10 p. huhtik. 1894 annettu
asetus, joka pääsääntönä säätää, että jokainen
Suomen kansalainen on vaimoineen, lapsineen
ja muine huonekuntaansa oikeastaan
kuuluvine henkilöineen hengille kirjoitettava siinä
paikkakunnassa, jossa hänellä on asuntonsa
ja kotonsa, s. o. jossa hän sen vuoden alussa
on ollut asuntoa. Tämän yleisen pääsäännön
lisäksi annetaan vielä mainitussa
asetuksessa sekä eräässä 13 p. svysk. 1892 annetussa
asetuksessa eräistä poikkeustapauksista
henkikirjoituspaikkaan nähden seuraavia tarkempia
määräyksiä. Jos joku asuu toisella
paikkakunnalla, mutta toisella harjoittaa elinkeinoa, pitää
virkaa, jota hän ei hoida, omistaa kiinteimistöä
tahi nauttii eläke- tahi muita senlaatuisia etuja,
katsotaan asuinpaikka oikeaksi
henkikirjoituspaikaksi. Sen henkikirjoituspaikkaa ei ole
muutettava, joka on poissa kotopaikastaan
satunnaisesti tahi semmoisen ohimenevää laatua olevan
toimen johdosta, jonka täyttäminen vaatii
lyliem-pää aikaa. Samoin ei sekään, joka hallitukselta
tahi eduskunnalta on määräajaksi saanut toimen,
jonka täyttäminen vaatii oleskelemaan
määrätyssä paikassa, sentähden kadota entistä
kotipaikkaoikeuttaan ja muuta
henkikirjoituspaikkaansa. — Suomen kansalainen, joka Suomen
valtio- tahi julkisen viran hoitamista varten
oleskelee ulkopuolella maan rajojen, on, ellei hän
omista kiinteistöä muualla maassa ja ole siellä
hengillepantuna, kirjoitettava hengille
Helsingissä. — Vaivaishoitolainen sekä se, joka
vaimoa tahi alaikäistä lasta varten nauttii
pysyväistä apua, on pantava sen kunnan
lienkikirjoi-11. IIT. Painettu 29/,„ 10.

hin, jolta apua nautitaan. — Henkikirjoituksen
toimittaa vuosittain maaliskuun 15 ja kesäkuun
15 p:n välillä, erikseen kussakin kunnassa ja
kuvernöörin lähemmin määräämänä päivänä ja
määräämässä paikassa, asianomainen
henkikirjoittaja tahi kaupungissa joku toinen
kuvernöörin määräämä henkilö. Toimitukseen, jossa tulee
olla käsillä myös seurakunnan kirkonkirja, on
kaikkien kiinteistön tahi teollisuuslaitosten
omis-tajain tahi haltijain, huonekuntain hoitajain sekä
erinäisten viranomaisten annettava itsestään ja
alaisistaan henkikirjoitukseen otettavista
henkilöistä säädettyjä ilmo;* uksia.
Henkikirjoituksessa tulee, paitsi varsinaista toimitusmiestä, olla
saapuvilla, kaupungeissa kaupunginviskaalin ja
poliisikomisarion ja maalla kruununnimismiehen
sekä kunnallislautakunnan ja
vaivaishoitohalli-tuksen jäsenten. O. K:nen.

Henkikirjuri ks. Henkikirjoittaja.

Henkilaatikot ovat urkuihin rakennettuja
ilmasäiliöitä, joista ilmavirta jakautuu eri
äänikertoihin ja pilleihin. I. K.

Henkilääkäri, hallitsijain ja ruhtinaallisten
henkilöitten kotilääkärin nimitys.

Henkilö, henkinen olento, ks. Persoona.

Henkilökilometri, matkustajan kulkema 1
km:n pituinen matka (esim. junan kuljettua 5
km 011 siis yksi matkustaja kulkenut 5
henkilö-kilometriä ja 15 matkustajaa 75 henkilökm).
Käytetään varsinkin rautatie-, mutta myös
muussakin liikenteessä matkustajain kuljetuksen
mittana. — vrt. Rautatieyksiköt.

Henkilökohtainen vaivaismaksu 1. v a
i-v a i s r a h a, 50 hopeakopekan (2 mk:n)
suuruinen maksu, minkä jokainen 15:ttä vuotta
vanhempi Suomen kansalainen, joka
määräämättömäksi ajaksi on passitettu Venäjälle, on
velvollinen maksamaan Suomen Pietarissa olevalle
passi-toimistolle ja mistä osa jää mainitulle virastolle
ja osa lankeaa asianomaisen Suomen
seurakunnan köyhäinhoitorahastoon. O. K:nen.

Henkilökohtainen vero 1. henkilövero,
vero, joka määrätyiltä verovelvollisilta menee
sillä perusteella, että he yksilönä ovat olemassa,
ja siis katsomatta heidän taloudelliseen
asemaansa. Jos tätä veroa otetaan saman verran
jokaiselta hengeltä, sanotaan sitä h e n k i v
e-r o k s i, ja jos se on määrätty luokittaiu,
luok-k a veroksi. Kun kuitenkin nykyaikaisen
katsantokannan mukaan veron tulee kohdata
verovelvollisia, mikäli mahdollista, näiden
veronmaksukyvyn eikä pääluvun mukaan, on
puheenaoleva yksinkertainen veromuoto käynyt yhä
harvinaisemmaksi, jopa kokonaan hävinnyt
useiden valtioiden (kuten Norjan, Tanskan,
Englannin, Itävallan, Italian ja Belgian)
finanssioikeudesta. Suomessa h. v. on vielä säilynyt
seuraavissa muodoissa: 1) eräissä valtiolle menevissä
veroissa, nim. henkiverona,
käräjäkap-poina ja henkilökohtaisena
vai-vaismaksuna (ks. n.) ; 2) kunnallisena,
köyhäinhoitotarkoituksiin menevänä
henkimak-suna. Voimassaolevan, "/s 1879 annetun
vaivais-hoitoasetuksen 29 §, sellaisena kuin se kuuluu
muutettuna 6 p. elok. 1889 annetulla Keis. A:lla,
säätää nim., että jos muut
vaivaishoitoyhdys-kunnan vaivaishoitoon aiotut tulot ja saatavat
eivät riitä, 011 puuttuva määrä kannettava sekä
kunnallisten ulostekojen suorittamiselle säädet-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0189.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free