- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
335-336

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Henne am Rhyn ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

335

Henoteismi—Henrik

336

suudeii tietäjä esiintyy profeettana ja
parannussaarnaajana paljastaen maailman loppuaikojen
tapahtumia. Tämä Henokin kirja on mitä
arvokkain lähde Kristuksen aikuisen
juutalaisuuden uskonnollisen aatemaailman tuntemiseen
ja oli sekä juutalaisilla että kristityillä suuressa
kunniassa; vielä kirkkoisä Tertullianus vaati
sille kanonista arvoa. Se oli kirjoitettu
hepreaksi tai arameaksi, mutta on säilynyt ainoas:
taan etiopilaisessa käännöksessä, jonka Dillmann
1851 julkaisi; kreikkalaisesta käännöksestä on
löytynyt katkelmia. Saksalaisen käännöksen on
siitä julkaissut m. m. Beer Kautzschin teoksessa
„Die Apokryphen und Pseudepigraphen des
Alten Testaments" (1900 II, 217-310),
englanninkielisen Charles (1893). Ar. H.

Henoteismi (kreik. hen = yksi, ja theos =
jumala), Max Müllerin keksimä nimitys sille
polyteistisissa uskonnoissa tavattavalle ilmiölle,
että yhtä jumalaa palvellaan kuten ainakin
ainoaa, kuitenkaan kieltämättä toisten
olemassaoloa. vrt. M o n o 1 a t r i a. E. K-a.

Henriade [äria’dj, Voltairen (ks. t.)
kirjoittama eepos, jonka sankari on Henrik IV.

Henricus Caroli, Upsalan arkkipiispa
1383-1408, oli syntyisin „Turun hiippakunnasta", jossa
hänen isänsä Kaarle Botvidiupoika oli antanut
Nuoliman Liedossa tämän pitäjän kirkolle.
Ehkäpä hän on se senniminen henkilö, joka 1381
harjoitti opintoja Pariisin yliopistossa.
Mainitaan neuvoillaan vaikuttaneen Albrekt
Mecklen-burgilaiseen ja Margareetaan Ruotsin hyväksi.
Äiti, Kristiina Vapperska eli leskenä Turussa ja
antoi 1402 poikansa suostumuksella Salvialan
Piikkiössä sekä kaupungintalonsa Pärttylin
alttarille Turun tuomiokirkossa. Itse arkkipiispa
aikoi Turkuun perustaa erityisen Pyhän Eerikin
prebendan, mutta koska ei ollut Suomessa
myytävänä niin paljoa rälssimaata, kuin tahdottiin
ostaa, ei tuumasta tullut totta. [Åbo Tidningar
1791.] K. G.

Henrik (saks. Heinrich, ransk. Henri,
engl. Henry, ital. Enrico), msaks.
mieheu-nimi, joka sananmukaisesti merkitsee „maan
valtiasta", ja joka on ollut useilla hallitsijoilla eri
maissa.

Henrik, Baierin ja Saksin
herttuoita (saks. Heinrich). 1. H. I (n. 920-955),
Baierin herttua v:sta 948, kuningas Henrik I:u
toinen poika, nousi 938 Frankin ja Lothringenin
herttuoiden liitossa kapinaan veljeänsä Otto
Suurta vastaan, mutta voitettiin ja pakeni
Ranskaan, Ludvik IV:n turviin. Alistui senjälkeen
ja sai Lothringenin, mutta riitaantui taas
veljensä kanssa, tekipä murhayrityksenkin Ottoa
vastaan. Hän sai kuitenkin vielä armon; hänelle
läänitettiin Baieri ja hän pysyi senjälkeen
veljelleen uskollisena.

2. H. Ylpeä (n. 1108-39), Baierin ja
Saksin herttua, Henrik Mustan, Baierin herttuan
poika, Welf-sukua, seurasi isäänsä 1126. Nai
keisari Lothar Saksilaisen tyttären Gertrudin
ja piti keisarin puolta taistelussa Hohenstaufeja
vastaan. Lothar jätti hänelle ennen kuolemaansa
1137 Saksin herttuakunnaksi ja H. tavoitti
senjälkeen kruunua, mutta hänen liiallisen
mahtavuutensa tähden ei hänestä huolittu, vaan
kuninkaaksi valittiin Konrad III Hohenstaufien
sukua. Kun H. ei tahtonut luopua Saksista, jota

Konrad vaati, julistettiin hänet
valtakunnan-kiroukseen, mutta hän puolustautui kuitenkin
menestyksellä kuolemaansa saakka. — Tästä sai
alkunsa pitkällinen taistelu Hohenstaufien ja
Weißen suvun välillä.

3. H. Lei j on a (1129-95), Baierin ja Saksin
herttua, edellisen poika, tunnustettiin 1142
Saksin herttuaksi ja sai Fredrik Barbarossalta
Baie-rinkin takaisin 1156. Pysyi alussa Fredrikille
uskollisena ja seurasi häntä Italiaan, osoittaen
suurta kuntoa. Hän edisti tarmokkaasti
mait-tensa menestystä, perusti Münchenin ja antoi
äsken perustetulle Lyypekille erioikeuksia,
valloitti slaavilaisilta Mecklenburgin ja
Etu-Pom-merin ja edisti kristinopin levittämistä. Hänen
mahtavuutensa herätti kateutta, ja useat muut
vasallit solmivat liiton häntä vastaan; tämän
riidan keisari sovitti 1169. H. näytti nyt
aikovan pyrkiä täysin itsenäiseksi, ei ottanut osaa
Fredrikin Italian retkeen 1174, kieltäytyipä
auttamasta häntä 1176, joten Fredrik heikontuneine
sotavoimiueen kärsi Legnanon tappion sam. v.
H:n viholliset aloittivat jälleen taistelun; hän
hylkäsi keisarin sovittelut eikä saapunut
ruhti-naspäiville, missä hänen asiansa tutkittaisiin.
V. 1180 hänet julistettiin valtakunnankiroukseen
ja molemmat herttuakuntansa menettäneeksi,
1181 hän voitettuna alistui, sai alueistaan
Braunschweigin ja Lüneburgin takaisin, mutta
pakotettiin menemään maanpakoon appensa Henrik
II:n luo Englantiin. Baieri annettiin
Wittels-bach-suvulle; Saksi jaettiin useiden
suurmiesten kesken. H. palasi kahdesti, toisen kerran
luvatta 1189 Fredrikin lähdettyä ristiretkelle,
ja kävi jälleen vihollistensa kimppuun, mutta
voitti takaisin vain vähäisiä alueita. V. 1193
hän vihdoiu sopi Henrik VI:n kanssa. H:n
poikia oli keisari Otto IV; toisesta pojasta,
Vilhelmistä, polveutuu Lüneburg-Hannoverin suku
Saksassa ja Englannissa. — Braunschveigin torille
H. on pystyttänyt vielä säilyneen vaskisen
leijonan valtansa merkiksi. [Prutz, „Heinrich der
Löwe" (1865), Philippson, „Geschichte Heinrichs
des Löwen" (1867-68).] G. R.

Henrik, Englannin kuninkaita (engl.
Henry). 1. H. I (1068-1135), hali. v:sta 1100,
Vilhelm Valloittajan nuorin poika, kutsuttu
oppinsa tähden nimellä Beauclerc („kaunis
opiskelija"), seurasi veljeänsä Vilhelm II:ta,
syrjäyttämällä vanhimman veljensä Robertin, Normandian
herttuan; puolustautui papiston ja suojelemiensa
anglosaksilaisten avulla Robertia vastaan hänen
palattuaan ristiretkeltä ja otti hänet vangiksi
1106 sekä sai siten myös Normandian. Hänestä
johtuu Englannin valtiomuodon ensimäinen
perustus, Charta libertatum (vrt. Engl. hist.).
Seuraajakseen hän oli määrännyt tyttärensä
Mathildan, mutta kruunun anasti H:n
sisarenpoika Stefan, Blois’n kreivi. [Freeman, The
norman conquest, vol. IV-V.]

2. H. I I (1133-89), hali. v-.sta 1152,
ensimäinen kuningas Plantagenet-sukua. Gottfrid
Plantagenets, Anjou’n kreivin ja Mathildan, edell:n
tyttären poika, peri isältään Anjou’n. Mainen ja
Tourainen, äidiltään Normandian ja sai
naidessaan Poitou’n Eleonoran (1152) Akvitanian,
Guyennen, Poitou’n y. m. alueita, joten hän
mahtavana vasallina hallitsi koko Länsi-Ranskassa.
Pakotti Blois’n Stefanin, joka oli anastanut Eng-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0196.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free