Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Henrik ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
337
Henrik
344
tautui; 1595 paavi Clemens VIII päästi hänet
kirkonkirouksesta ja 1596 liigan johtaja
Mayen-nen herttua alistui. Espanjan kanssa jatkui sota
v:een 1598, jolloin tehtiin Vervins’in rauha. —
Jalomielisyydellään H. sitäpaitsi sai entiset
vihollisensa sovitetuiksi ja entisille uskonveljilleen
hugenoteille hän julkaisemalla Nantes’in ediktin
(1598) toimitti uskonvapauden,
kansalaisoikeudet ja joukon varustettuja paikkoja.
Kuninkaana H. koetti kaikin voimin parantaa
sisällissotien aikaansaamia vaurioita, osoittaen
itse väsymätöntä huolenpitoa ja tarmoa sekä
käyttäen avustajinaan eteviä miehiä kaikista
puolueista. Kruunun valtaa vahvistettiin
mahta-vain aatelisten sekä myös kirkon kustannuksella;
valtiosäätyjä ei kutsuttu kokoon. Sekasorrossa
olleet raha-asiat järjesti taidolla Sully’n herttua
(ks. t.), teollisuutta (esim. silkinvalmistusta),
kauppaa ja maanviljelystä edistettiin,
kulkuneuvot parannettiin. Varsinkin talonpoikaissäädyn
tilasta H. piti huolta; seuraus hänen toimistaan
oli, että varallisuus pian jälleen palasi maahan.
— Kanadan siirtokunta perustettiin 1608. —
Hankittuaan maalleen tilaisuutta toipua, H.
aikoi ryhtyä ratkaisevaan taisteluun
Habsburg-sukua vastaan ja puuhasi siinä tarkoituksessa
liittoa Saksan protestanttien, Englannin,
Hollannin y. m. valtojen kanssa. Mutta nämät
tuumat raukesivat äkkiä, kun H:n Pariisin kadulla
murhasi katolinen kiihkoilija Ravaillac 17 p.
toukok. 1610. Tämä tapaus aikaansai
odottamattoman käänteen Ranskan ja Euroopan oloissa.
H. oli Ranskan etevin hallitsija uudella ajalla.
Omistaen loistavia valtiomiehen ja sotapäällikön
ominaisuuksia oli hän myös persoonallisesti
urhoollinen ja ritarillinen, seurustelussa
hyväntahtoinen ja rakastettava sekä vilkas ja iloinen
luonteeltaan ja siitä syystä kansansa
erinomaisessa suosiossa. Sen ohessa H:llä kyllä oli suuria
vikoja; häntä syytettiin kiittämättömyydestä,
hän oli uskonnosta välinpitämätön ja tavoiltaan
irstas; hänen rakastajattarensa, joista
tunnetuin on Gabrielle d’Estrées, Beaufort’in
herttuatar, eivät kuitenkaan päässeet vaikuttamaan
hallitukseen. — Erottuaan ensimäisestä
puolisostaan H. nai Marian Medici-sukua; hänestä
syntyi kaksi poikaa ja kolme tytärtä; pojista
Ludvik XIII äitinsä holhoomana seurasi H:iä
valtaistuimella. [Philippson, „Heinrich IV und
Philipp III"; Guadet, „Henri IV"; Zeller,
„Henri IV et Marie de Medicis", Sama, „Henri
IV et Biron"; Lavisse, „Histoire de France, V,
VI".]
5. H. V ks. Chambord. g. r.
Henrik, Saksan kuninkaita ja
sak-salaisroomalaisia keisareita (saks.
Heinrich).
I. H. I (n. 876-936), hall. v:sta 919,
ensimäi-nen kuningas saksilaista sukua, tunnettu myös
nimellä „Linnustaja", Saksin herttuan Otou
poika, seurasi tätä Saksin herttuana 912. Oli
kuningas Konrad I:n vihollinen, mutta tämän
sanotaan kuitenkin kuolinvuoteellaan
määränneen hänet seuraajakseen. V. 919 H:n
tunnustivat Saksin ja Frankin suurmiehet kuninkaaksi,
ja vähitellen muidenkin herttuakuntain vasallit,
joten saksalaiset heimot hänen hallitessaan
yhtyivät yhdeksi valtakunnaksi. Varustautuakseen
unkarilaisten hävitysretkiä torjumaan, H. ensin
teki heidän kanssaan aselevon 924, joll’aikaa
varusti rajalinnoja ja harjoitti sotajoukkoa sekä
voitti slaavilaiset ja teki Böömin veronalaiseksi
(929). V. 933 hän rikottuaan välirauhan voitti
unkarilaiset ratkaisevasti Merseburgin seuduilla ;
soti myös menestyksellä tanskalaisia vastaan.
— Monesta H:n perustamasta linnasta on
sittemmin kasvanut kaupunki.
2. H. II Pyhä (973-1024), hali. v:sta 1002,
Baierin herttuan Henrik II:n poika, edellisen
pojanpojan poika, seurasi isäänsä 995 ja
valittiin sukulaisensa keisari Otto III:n kuoltua
Saksan kuninkaaksi. H. toimi valtakunnan
koossapitämiseksi, joka hänen edeltäjänsä aikana oli
joutunut hajoomistilaan, pakotti Puolan ja
Böömin tunnustamaan hänen yliherruuttaan ja kävi
kolmasti Italiassa vahvistamassa valtaansa;
täällä hänet kruunattiin keisariksi 1014. Suosi
hengellistä säätyä ja kirkon parannusta ja
julistettiin myöhemmin pyhimykseksi; hänen
puolisonsa Kunigunda pääsi samasta kunniasta
osalliseksi.
3. H. III (1017-56), hali. v:sta 1039, keisari
Konrad II:n poika, saalilaista sukua, valittiin jo
isänsä eläessä Saksan kuninkaaksi 1028. Ollen
ankara luonteeltaan sekä kunnian- ja
vallanhimoinen H:n onnistui ainakin osaksi pitää
vasallit kurissa; valtakunta sai hänen aikanaan
suurimman laajuutensa, kun hän teki Böömin ja
joksikin ajaksi Unkarin Saksan vasallivaltioksi.
H. suosi hartaasti Clugny’n luostarista
lähtenyttä kirkonpuhdistusliikettä, pani kolme
kelvotonta paavia viralta sekä määräsi toisia
heidän sijaansa; juuri tämä maallisen hallitsijan
ylivalta kirkon asioissa herätti kuitenkin pian
vastarintaa. H. suosi myös tieteitä ja taiteita
ja rakennutti useita kirkkoja. Hän sai keisarin
kruunun 1046.
4. H. IV (1050-1106), hali. 1056-1105;
edellisen poika, kruunattiin jo 1054 Saksan
kuninkaaksi. Isän kuollessa alaikäistä H:ä
kasvatti ensin hänen äitinsä Agnes Poitoulainen,
sitten toisilleen vihamieliset Kölnin arkkipiispa
Anno ja Bremenin arkkipiispa Adalbert, joista
edellinen ankaruudellaan, jälkimäinen
hemmoit-telemisellaan vaikutti huonosti kasvattiin. H.
oli hyvälahjainen, mutta intohimoinen ja
horjuva luonteeltaan, tavoiltaan irstas.
Itsevaltai-suudellaau hän sai aikaan kapinan Saksissa ja
Thüringenissä; se tosin kukistettiin 1075, mutta
vasallien mielissä kyti edelleen tyytymättö
myyttä ja vihaa. Tämä tuli vaaralliseksi, kun
H. samoihin aikoihin joutui ankaraan kiistaan
kirkon kanssa. Tarmokas paavi Gregorius VIT
kielsi 1075 maallikkoinvestituuran eli piispojen
nimittämisoikeuden. Kun H. sen kautta olisi
myös menettänyt laa jäin kirkollisten alueiden
lääniherruuden, kieltäytyi hän tottelemasta,
josta aiheutui pitkällinen investituura-riita.
Paavi ärsytti häntä myös sekaantumalla Saksan
asioihin ja uhkasi häntä kirkonkirouksella, ellei
H. saapuisi Roomaan puhdistautumaan. H.
vastasi julistuttamalla Wormsin synodilla 1076
Gre-goriuksen virasta erotetuksi. Silloin Gregorius
sam. v. laski H:n kirkonkiroukseen ja vapautti
hänen alamaisensa uskollisuudenvalasta. Kun
Saksan ruhtinaat (Triburissa sam. v.) uhkasivat
luopua H:stä, ellei hän vuoden kuluessa olisi
päässyt vapaaksi pannasta, oli H. pakotettu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
