- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
351-352

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Henselt ... - Heprean kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Hepotatti ks. Pillisienet.

Heppe, Heinrich Ludwig Julius
(1820-79), saks. teologi, vaikutti professorina
Marburgissa, julkaissut useita huomattavia
teoksia saksalaisen uskonpuhdistuksen historian
alalta, esim. „Geschichte des deutschen
Protestantismus in den Jahren 1555-81” (1856-59; 2
pain. 1865-66), „Kirchengeschichte beider
Hessen” (1876-78). E. K-a.

illustration placeholder
Juutalaisia vankeja.

(Korkokuva Sanheribin

palatsistä Kujundžikissa).


Heprealaiset (kreik. hebraioi, hepr. ’ibrim),
nimitys, jota muukalaiset käyttivät
israelilaisista (esim. 1 Moos.
3914,17; 4112). Itsestään
nämä käyttivät sitä
teroittaessaan omaa
kansallisuuttaan erotukseksi
muista (esim. 1 Moos.
4015; 2 Moos. 27; Joon.
19). Nimen alkuperä on
hämärä. Tavallisesti
selitetään, että se johtuu
sanasta ’eber = „tuolla
puolen oleva maa”. Sen
mukaan olisi ’ibrim = „ne,
jotka asuvat tuolla
puolen Jordania (tai Eufratia)”. Nimitys olisi siis
syntynyt kansojen suussa, jotka asuivat „tällä
puolen” s. o. länsipuolella Jordania (tai
Eufratia). Heprealaiset on asetettu yhteyteen
Amarna-kirjeissä esiintyvien „habiri’en” kanssa; tämä
arvelu ei kuitenkaan ole lähimainkaan varma.
Joka tapauksessa ovat heprealaiset eli
israelilaiset idästäpäin tullen 2:n vuosituhannen
loppupuoliskolla vähitellen vallanneet itselleen
asumasijat Palestiinassa. He kuuluivat jälkijoukkona
siihen seemiläiseen kansainvaellukseen, joka
3:nnen vuosituhannen keskivaiheilta alkaen kulki
idästä länteen ja jota nimitetään kanaanilaiseksi.
Sen etujoukkona olivat foinikialaiset. Ar. H.

Heprean kieli ja kirjallisuus. 1. Heprean
kieli, israelilaisten kielen tavallinen nimitys,
esiintyy ensi kerran Siirakin kirjan alkupuheessa
(noin v. 130 e. Kr.), sitten Josefuksella ja U:ssa
T:ssa. Ei tavata V:ssa T:ssa; sen sijaan
„Kanaanin kieli” Jes. 1918, ja myöhemmin, kun
ainoastaan Juuda oli Israelin kansaa edustamassa,
„juudalainen kieli” (2 Kun. 1826,; Neh. 1324).
Heprean kielellä ovat V:n T:n kirjat,
lukuunottamatta Esr. 48-618; 712-26; Dan. 24-728; Jer.
1011, jotka ovat arameankielisiä, kirjoitetut;
muutamia vuosia sitten löydettiin osia myöskin
Siirakin kirjan heprealaisesta alkutekstistä.
Muita hepreankielisiä muistomerkkejä ovat
Siloan kivipiirros (löydetty 1880), moniaat sinetit
ja veistokivet sekä makkabealaisten rahat.
Heprealaisten muistomerkkien joukkoon voidaan
lukea myöskin Moabin kuninkaan Mesan suuri
muistokirjoitus (löydetty 1868), koska kieli siinä
on miltei samaa kuin V:ssa T:ssa.

Heprea kuuluu kieliryhmään, jota 1700-luvun
lopulta on totuttu nimittämään seemiläiseksi.
Siinä se yhdessä foinikian, moabin y. m.
kanaanilaisten kielimurteiden kanssa, jotka
epäilemättä olivat sille likeistä sukua, muodostaa
keskiseemiläisen eli kanaanilaisen haaran.
Kanaanilaiseen haaraan liittyy läheisimmin
pohjoisseemiläiuen eli aramealainen, jonkun verran
loitompana on itäseemiläinen
(babylonialais-assyrialainen kieli) ja eteläseemiläinen (arabia,
etiopia y. m.). Seemiläisten kielten yhteisiä
omituisuuksia mainittakoon sanavartalojen
kolmikerakkeisuus, laaja, hienosti kehittynyt
verbaali- ja nominaalimuotojen järjestelmä,
yhdisteltyjen sanojen puute, aikaa ilmaisevien
verbimuotojen kehittymättömyys, omituinen tapa
ilmaista genetiivisuhdetta ilman sijapäätettä,
personaalipronominien genetiivin ja akkusatiivin
ilmaiseminen suffiksien avulla, lauserakennuksen
yksinkertaisuus j. n. e. Seemiläisistä kielistä
on heprea äänne- ja muoto-opillisessa suhteessa
arabian ja aramean keskivälissä.
Lauseopillisessa suhteessa se on jäänyt varsin alkuperäiselle
kannalle. Lauseet yhdistetään useimmiten
yksinkertaisesti „ja” sanalla, joka niinmuodoin saa
ilmaistavakseen mitä erilaisimpia loogillisia
suhteita. Partikkelit ovat heikosti kehittyneet.
Historiallisissa kertomuksissa käytetään
alinomaa lausetapaa „ja tapahtui, että”,
tulevaisuuden kuvauksissa käännettä „ja tapahtuu, että”.
Heprean kieli ei sovellu hyvin abstraktisten
aiheiden esittämiseen, se kun ei ole kehittynyt
tietopuolisen ajattelun välineeksi; sitä vastoin
se on kertomus- ja runokielenä mitä luontevin
ja vaikuttavin ollen erinomainen tunteiden ja
mielikuvain tulkki. — Jo ennen israelilaisten
tuloa Palestiinaan puhuttiin siellä hepreata tai
sille läheistä sukua olevaa murretta, niinkuin
tiedämme Amarna-kirjeissä (ks. t.) tavattavista
kanaanilaisista lauseparsista. Heprea oli sitten
israelilaisten kielenä aina myöhäiseen maanpaon
jälkeiseen aikaan saakka. Niinpä vielä Nehemia
ankarasti valvoi sitä, että lasten Jerusalemissa
oli puhuttava puhdasta „juudalaista kieltä”
(Neh. 1324). Mutta seuraavina aikoina alkoi
heprea väistyä aramean tieltä, joka oli Persian
valtakunnassa hallinto- ja kauppakielenä.
Aramealaiset kappaleet Esran ja Danielin kirjoissa
todistavat aramean kielen valtaan pääsemistä.
Jeesuksen aikana oli tämä juutalaisten yleisenä
puhekielenä. Kirjakielenä käytettiin kuitenkin
aramean rinnalla vielä myöskin hepreata, josta
tuli „oppineitten kieli”. Tällä myöhemmällä,
teennäisellä „uusheprealla” on Mišna kirjoitettu.
Uudemmassa kirjallisuudessa, jota juutalaiset
ovat runsaasti viljelleet keskiajan alusta meidän
päiviimme saakka, he käyttävät hepreata, joka
lähenee milloin V:n T:n, milloin Mišnan kieltä.
— Niinkauan kuin heprea eli Palestiinassa
kansan kielenä, oli luonnollisesti eri murteita (vrt.
Tuom. 126). Nämä murteet, niinkuin yleensä
heprean vanhempi kielihistoria ovat suurimmaksi
osaksi hämärän peitossa syystä, että
vanhemman kielen ääntäminen ja äänne-oppi on meille
miltei kokonaan tuntematon. Ne ääntiö- ja
korkomerkit, joilla V:n T:n tekstit ovat
varustetut, perustuvat nimittäin kauttaaltaan
myöhäisen ajan ääntämistapaan.

Heprean kirjaimet. Palestiinassa oli
2 vuosituhannella babylonialaisten
nuolenpääkirjoitus yleisessä käytännössä. Todennäköisesti
myöskin israelilaiset vanhimpina aikoina
käyttivät tätä kirjoitusta uskonnollisen ja
hallinnollisen elämän alalla. Onpa arveltu, että näin oli
laita aina Hiskian aikoihin saakka (H.
Winckler). Todella onkin äskettäin löydetty Gezerin
raunioista, Etelä-Palestiinasta, kaksi
nuolenpääkirjoituksella kirjoitettua kauppakirjaa v:lta
649 ja 647. Tätä virallista kirjoitusta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0204.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free