- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
353-354

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heprean kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

harjoittivat erityiset ammattikirjurit sekä myöskin
oppineet s. o. papit. Nuolenpääkirjoituksen rinnalla
tuli aikaisin — luultavasti jo 2:n vuosituhannen
lopulla — käytäntöön yksinkertaisempi kirjoitus,
jonka syntyperä on vielä hämärän peitossa.
Tästä 22 kirjainmerkkiä sisältävästä
pohjois-seemiläisestä kirjoituksesta, josta
kreikkalaiset lainasivat kirjaimistonsa, on vanhin
muistomerkki ennen mainittu Mesan kivipiirros
9:nneltä vuosis.; samanaikuinen on
Kypros-saarelta löydetty foinikialainen pronssi-maljakon
kappale piirroksineen. Vanhin kirjoitusnäyte
israelilaisten alueelta on muuan sinetti, joka on
kuulunut Sema nimiselle Jerobeam II:n
virkamiehelle, laajin on Siloan kivipiirros Hiskiau
ajoilta. Kirjoitus on kaikissa näissä
muistomerkeissä samanlaista; ainoastaan aivan vähäisiä
eroavaisuuksia kirjainten muodossa on
huomattavissa. Tästä tuli vastakohtana muukalaiselle
nuolenpääkirjoitukselle israelilaisten varsinainen
kansallinen kirjoitus. Sitä käytti profeetta
Jesaja (81) Jahven nimenomaisesta käskystä. —
Myöskin aramealaisilla oli alkuaan sama
kirjoitus, niinkuin tiedämme Pohjois-Syyriasta
löydetyistä muinaisaramealaisista muistomerkeistä (8:nnelta
vuosis.). Täällä
kirjainten muodot
kuitenkin aikojen
kuluessa melkoisesti
muuttuivat.
6:nnella vuosis. on jo
eroavaisuus
alkuperäisestä pohjois-seemiIäisestä
kirjoituksesta selvästi
huomattavissa. 4-1 vuosisadalla e. Kr. muodostui
sitten aramealainen kirjoitus n. s. kvadraatti- eli
neliökirjoitukseksi, joka aramean kielen mukana
levisi juutalaisten keskuuteen.
Muinaisheprealainen kirjoitus säilyi edelleen heidän rahoissaan
ja sineteissään, kunnes se vihdoin 2:n
vuosisadan lopulla j. Kr. joutui kokonaan
unohduksiin. Milloin juutalaiset alkoivat kirjoittaa
pyhiä kirjojaan kvadraattikirjoituksella, ei
tarkalleen tiedetä; varmasti tämä tapahtui ennen
Kristuksen aikaa (vrt. Matt. 518).

illustration placeholder
Muinaisheprealaista kirjoitusta.

(Kaksi riviä Mesan kivipiirroksesta).


illustration placeholder
Siloan kirjoitus.


illustration placeholder
Uudempaa ääntiö-merkeillä varustettua heprealaista

kirjoitusta (Erfurtilaisesta raamatun käsikirjoituksesta).


illustration placeholder
Šema’n, Jerobeam II:n

virkamiehen sinetti.


Heprean kielen tutkiminen alkoi
varsinaisesti vasta keskiajalla, kun juutalaiset
tutustuivat arabialaisten kieliopillisiin teoksiin.
Tienraivaajia oli kuuluisa masoreetti Aharon b. Moše
b. Ašer 10:nnen vuosis. alkupuolella; ensimäinen
varsinainen kieliopin tutkija oli Saadja Gaon
(k. 942). Muita kuuluisuuksia tällä alalla ovat
Jehuda Chajjug b. David (v:n 1000 vaiheilla),
Jona b. Gannach (11:nnen vuosis. alkupuolella),
Abraham ibn Ezra (k. 1167), David Kimchi
(k. 1235) y. m. Kristityistä, jotka keskiajan
ja uuden ajan vaihteessa esiintyivät heprean
kielen tutkijoina, mainittakoon humanisti Reuchlin
(k. 1522). Uusi aikakausi alkoi heprean kielen
tutkimuksessa, kun tutkijat pääsivät tutustumaan
muihin seemiläisiin kieliin, erittäinkin arabiaan:
de Dieu (k. 1642), Castellus (k. 1685), Albert
Schultens (k. 1750), Michaelis (k. 1791).
19:nnen vuosis. huomatuimpia heprean kielen
tutkijoita ovat: W. Gesenius (k. 1842), Böttcher
(k. 1863), H. Ewald (k. 1875), Olshausen (k. 1882).
[W. Gesenius, „Geschichte der hebräischen
Sprache und Schrift (1815) ; E. Renan,
„Histoire generale des langues semitiques” (1855) ;
Th. Nöldeke, „Die Semitischen Sprachen” (1899) ;
Gesenius-Kautzsch, „Hebräische Grammatik”
(1909) ; — G. Geitlin, „Hebreisk grammatik
jemte öfningsexempel” (1856) ; E. Stenij,
„Hebrean kielioppi” (1899).] Ar. H.

2. Kirjallisuuden tuotteet sisältyvät,
mikäli niitä on säilynyt, Vanhaan Testamenttiin.
Tämä Israelin kansan pyhä kirja on kokonaisen
vuosituhannen kestäneen kirjallisen toiminnan
tulos. Siihen on koottu uskonnollisen
kirjallisuuden muistomerkkejä kaikilta eri aikakausilta.
Myöskin israelilaisten maallisesta
kirjallisuudesta, joka näkyy varsinkin vanhempina aikoina
olleen sangen rikas, on meille V:ssa T:ssa
säilynyt muutamia näytteitä. Heprean
kirjallisuudessa erotamme neljä lajia: runous,
historiallinen kirjallisuus,
profeetallinen kirjallisuus ja
laki-kirjallisuus.

Israelin vanhimmat kirjalliset tuotteet
kuuluvat kansanrunouden alalle. Israelilaiset
olivat laulua ja runoutta rakastava kansa.
Kiertävillä runolaulajilla ja satujen kertojilla,
joidenka ammattia pidettiin suuressa arvossa, oli
kiitollisia kuulijoita, missä vain esiintyivät:
juhlilla pyhäköissä, markkinoilla, leiripaikoissa,
kuninkaan ja heimopäällikön pidoissa j. n. e.
Kaikissa merkkitilaisuuksissa tulkittiin lauluin,
mitä mielessä liikkui. Taistelusta kotiin
palaavaa voittajaa tervehdittiin ylistyslaululla (1 Sam.
2112; Tuom. 1134). Voittolauluista kuuluisin oti
Deboran laulu (Tuom. 5), muinaisheprealaisen
runouden kallisarvoisin jalokivi. Itkuvirsistä,
joita oli tapana laulaa kuolemantapauksissa, on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0205.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free