- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
355-356

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heprean kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

ihanana näytteenä Davidin surulaulu Saulin ja
Jonatanin kuoleman johdosta (2 Sam. 119-27).
Samoinkuin arabialaisilla olivat Israelissa
soimaus- ja pilkkalaulut sekä niiden vastakohtana
ylistyslaulut yleiset (1 Moos. 423 ja seur.; 493-27,;
Tuom. 516 ja seur.; 4 Moos. 2127-30). Ylistys ja
soimaus kohoavat useasti siunaukseksi ja
kiroukseksi varsinkin perheenisän tai heimon
kantaisän suussa (1 Moos. 920-27; 2460; 2727-29, 39-40;
4 Moos. 237-10, 18-24; 243-9, 15-18). Vielä
mainitaan, paitsi jumalanpalveluslauluja ja
-lauselmia (4 Moos. 624-26; 1035 ja seur.; 1 Kun. 812 ja
seur.) sekä oraakkelisäkeitä (1 Moos. 2523; 4
Moos. 126-8), elonkorjuulauluja (Tuom. 927; Jes.
92), kaivolauluja, joita laulettiin kaivolle
mennessä tai sitä kaivaessa (4 Moos. 2117 ja seur.)
y. m. Tunnemme nimeltä kaksi runokokoelmaa,
joihin oli kerätty vanhojen heprealaisten
runolaulajien tuotteita; toinen oli „Kirja Jahven
sodista” (4 Moos. 2114), joka näkyy sisältäneen
historiallisia kansanlauluja; toinen oli
„Oikeamielisen kirja”. Tämäkin sisälsi kansallisia
sota- eli voittolauluja (vrt. Jos. 1013), mutta
sitäpaitsi muunlaatuisiakin runoja, esim. Daavidin
vastamainitun itkuvirren sekä ne säkeet, jotka
Salomo lausui temppelin vihkiäisissä (1 Kun. 813
Septuagintan korjatun tekstin mukaan). Nämä
runokokoelmat olivat todennäköisesti laaditut
Davidin tai Salomon aikoina. — Myöhemmiltä
ajoilta on „Korkeanveisun” nimellä
säilynyt sikermä rakkaus- ja häälauluja, jotka
ovat verrattomat tunteen viehkeydessä ja
tuoksuvat puhtainta itämaalaista runoutta. Tämä
runo-aarre on pelastunut jälkimaailmalle
pääsemällä pyhien kirjojen joukkoon sen kautta,
että juutalainen synagoga selitti niissä
allegorisesti kuvattavan Jahven ja Israelin välistä
suhdetta. Elegistä taiderunoutta ovat
Valitusvirret”, jotka järkyttävän
havainnollisesti kuvaavat Jerusalemin valloitusta ja
hävitystä v. 586 sekä siitä johtuvaa kurjuutta.
Tärkeämpi edellisiä on kokoelma uskonnollista
lyriikkaa, joka käy „Psalttarin" nimellä.
Tähän maanpaon jälkeisen seurakunnan
virsi- ja rukouskirjaan on koottu vanhimmista ajoista
saakka viljellyn uskonnollisen runouden
tuotteita. Suurin osa meille säilyneestä
psalmirunoudesta on kuitenkin toisen temppelin ajoilta.
Psalmien joukossa on mitä syvimmän ja
rikkaimman uskonnollisen kokemuksen ja runollisen
hengen luomia ihania helmiä, joilla on
katoomaton arvo sekä kirjallisessa että uskonnollisessa
suhteessa. Ihmeellisen puhdas ja kirkas
sydämen kielten helkyntä, joka soi näissä psalmeissa,
ei voi olla herättämättä vastakaikua
uskonnollisesti tuntevassa mielessä. Ensiluokan taideteos
on Jobin kirja, jota on verrattu
maailmankirjallisuuden syvämietteisimpiin runoteoksiin,
Danten Divina Comediaan ja Goethen Faustiin.
Siinä pohditaan kysymystä, minkätähden on
kärsimyksiä maailmassa ja minkätähden ei
viatoinkaan ihminen niiltä säästy. Teoksen
kehyksen muodostaa suorasanainen kertomus; muuten
on esitys runoa vuoropuhelun muodossa, mikä
antaa teokselle jossain määrin draaman
luonteen. Kuitenkin puuttuu draaman tärkein
tuntomerkki, toiminta. Tämäkin heprean kirjallisuuden
merkkiteos on kauttaaltaan lyyrillistä runoutta.
Israelilaiset näkyvät kaikkina aikoina
harrastaneen sananlaskujen sepittämistä ja käyttämistä.
Niitä kertyi kansan suusta aikojen kuluessa
rikkaita varastoja, joista „Sananlaskukirja
tarjoo runsaan, paljon tervettä elämänviisautta
sisältävän valikoiman.

Tässä yhteydessä mainittakoon
Saarnaaja”, elämänfilosofiaa sisältävä
opetuskirjanen, jonka pessimististä elämänkatsomusta ku
vaavat alkusanat: „Turhuuksien turhuutta!
sanoo Saarnaaja. Turhuuksien turhuutta! Kaikki
on turhuutta!” (12). Tämä merkillinen kirjanen,
joka on V:ssa T:ssa ainoa laatuaan, on
kirjoitettu verrattain myöhäisellä ajalla, luultavasti
3:nnella vuosis. e. Kr.

Sanaulaskukirjallisuus kuuluu didaktiseen
runouteen, jolla on tärkeä sija heprean
kirjallisuudessa. Muuta runouden lajia israelilaisilla
ei ole lyyrillisen runouden rinnalla. Eepos ja
draama ovat vieraat seemiläiselle hengelle, joka
on läpeensä subjektiivinen ja jolta puuttuu
luomiskykyä objektiivisten taiteiden ja runolajien
alalla. — Heprean runomuodon päätuntomerkkejä
on n. s. „parallelismus membrorum” (kerto)
s. o. säkeessä lausuttu ajatus kerrataan toisin
sanoin ja kuvin yhdessä (harvoin kahdessa)
rinnakkaissäkeessä — kaunistuskeino, joka on
meille suomalaisesta kansanrunoudesta tuttu.
Heprealaiset runoilijat suosivat suuressa
määrässä sanasointua ja luonnonäänteisiä
sanamuodostuksia; myöskin he käyttävät toisinaan
loppusointua. Runomitta perustuu sanakorkoon.
Heprean metriikkaan ovat Ed. Sieversin
viimeaikaiset tutkimukset luoneet paljon valoa.

Historiallisen kirjallisuuden
juuret ovat niissä vanhoissa kansallisissa
sotalauluissa, joista edellä oli puhe, sekä kansan suussa
eläneissä tarinoissa heimojen esi-isistä ja
sankareista. Niitä ruvettiin keräämään ja
saattamaan kirjalliseen muotoon nähtävästi Davidin
loistavan hallituksen aikana, joka muodostaa
käänteen Israelin henkisenkin elämän alalla.
Herännyt kansallistunto synnytti tarpeen oppia
tuntemaan Israelin menneisyyttä, sen alkuperää
ja alkuvaiheita. Niin syntyi meille
tuntemattoman kirjailijan kädestä teos, joka alkaen
paratiisista esittää piirteitä ihmiskunnan
alkukehityksestä, kertoo valitun kansan kantaisästä
Abrahamista ja seuraavista patriarkoista,
siirtymisestä Egyptiin, Mooseksen lähetyksestä,
pelastuksesta Egyptin orjuudesta, korpivaelluksen
vaiheista ja luvatun maan, Kanaanin,
valloituksesta. Esitys on koruttomassa
yksinkertaisuudessaan mestarillisen taitehikasta, huokuu
profeetallista henkeä ja osoittaa hienoa sielullista
tarkkanäköisyyttä. Tämä Israelin
historiankirjoituksen esikoisteos ei ole meille säilynyt eheänä
ja itsenäisenä, vaan punoutuneena Mooseksen
kirjoihin eli pentateukkiin. Se on pentateukin
(tarkemmin heksateukin s. o. Mooseksen
kirjojen ynnä Josuan kirjan) lähdekirjoista vanhin
ja nimitetään tavallisesti Jahvistiksi,
syystä että siinä Israelin Jumalan nimenä
käytetään säännöllisesti sanaa Jahve. Muusta
Davidin aikuisesta historiallisesta
kirjallisuudesta ansaitsee mainitsemista ennen kaikkea tuo
ihmeen selväpiirteinen, havainnollinen ja elävä
Davidin perhehistoria, joka alkaen 2 Sam.
9:n-nestä luvusta jatkuu 1 Kun. 2:n luvun loppuun
ja käsittelee kruununperimystä valmistavia

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0206.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free