- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
361-362

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heracleum ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

mainittu Eileithyian nimellä. Hänen
palvelukseensa kuului hänen ja Zeuksen avioliiton
vuotuinen vietto („pyhät häät”). H. oli argolaisten
pääjumala ja hänellä oli Argoksen ja Mykenan
välillä suuri pyhäkkö (ks. Heraion) ;
Olympiassa hänellä oli ikivanha temppeli, Samoksessa
suuri ja kuuluisa pyhäkkö (ks. Samos) ;
muutenkin hänen palveluksensa oli sangen yleinen.
— H:aa kerrotaan vanhoina aikoina palvellun
laudan tai puupatsaan muodossa; Homeroksen
runoissa ilmenevä epiteetti boopis [boō’pis]
(= lehmänsilmäinen) sekä Mykenasta y. m.
löydetyt monet pienet lehmänkuvat ovat muutamien
tutkijain mielestä muistoja ajoilta, jolloin H:aa
on kuvailtu lehmän muotoiseksi. Historiallisena
aikana häntä kuvailtiin ylvääksi, upeaksi
kruunu- tai huntupäiseksi naiseksi. Suuresti ylistettiin
Polykleitoksen kullasta ja norsunluusta tekemää
kuvapatsasta (Argoksen Heraionissa).
Säilyneitä H:n kuvia mainittakoon vanhanaikuinen
metooppi-korkokuva Selinuntista (Zeus ja H.)
ja suurenmoinen H. („Juno”) Ludovisin nimellä
tunnettu rintakuva (Roomassa) ; onko synkän
kaunis n. s. H. Farnese (Napolissa) mikään H:n
kuva, on epävarmaa.

Roomalaiset pitivät
H:aa samana kuin
italialaista Juno
jumalatarta. O. E. T.

illustration placeholder
Heracleum sibiricum.

2 kukka, 3 hedelmä.


Heracleum,
kasvisuku sarjakukkaisten
heimossa, n. 60 lajia,
useimmat aasialaisia,
enimmät korkeahkoja
putkia, joilla on
3-sormiset tai
pariosaiset lehdet ja litteät
hedelmät. Meidän
ainoa lajimme
ukonputki (H. sibiricum)
on pihoissa,
kukkatarhoissa j. n. e.
kasvava karhea
keltakukkainen epämiellyttävän imelänhajuinen
korkea putki. Koristuskasvina viljellään
kookasta H. giganteumia. (J. A. W.)

Heraion [hēra’i-] (kreik.), Hera jumalattaren
pyhäkkö. Niitä oli hyvin monessa paikassa.
Tärkeimpiä oli Argolaisten suuri H., joka sijaitsi
Argoksen tasangon itäreunalla, Euboia nimisen
vuoriulkoneman juurella, n. 7 km Argoksesta,
melkoista lähempänä Mykenaa. Se kuului yhteen
aikaan Argokselle ja Mykenalle yhteisesti.
Vanhin temppeli paloi 423 e. Kr.; siitä on jäljellä
vain korkea, suurista kivilohkareista rakennettu
pengermuuri. V:n 423 jälkeen rakennettiin
alemmalle pengermälle suuri komea temppeli.
Siinä oli m. m. kuuluisa, Polykleitoksen kullasta
ja norsunluusta laatima Heran kuvapatsas. H:n
paikalla on tehty kaivauksia ensin 1845 ja sitten
Ateenan ameriikkalaisen arkeologisen opiston
toimesta v:sta 1892, jolloin paljastettiin
nuoremman temppelin perustukset ja löydettiin joukko
temppeliä koristaneiden kuvanveistoteosten
murtokappaleita. Argolaiseen H:iin liittyy kaunis
tarina Kleobiista ja Bitonista (ks. Kleobis).
— Muita H:eja mainittakoon Olympiassa ja
Samoksessa (ks. n.) olevat. O. E. T.

Herakleen patsaat, ne 2 patsasta, jotka taru
kertoo Herakleen (ks. t.) retkellään kaukaiseen
länteen pystyttäneen nyk. Gibraltarin-salmen
kummallekin rannalle. E. R-n.

Herakleia (kreik. Hēra’kleia, lat. Heraclē’a),
muinaisajalla useiden kreikkalaisten kaupunkien
nimi, joista mainittakoon: 1. Lukaniassa lähellä
Aciris-joen suuta oleva H., perustettu 432 e. Kr.
Sen läheisyydessä Pyrrhos 280 e. Kr. löi
roomalaiset. — 2. H. Minoa, Sisilian etelärannalla
Halykos-joen suulla, alkuaan foinikialainen
asutus (Ras Melkart) ; joutui n. 510 e. Kr.
kreikkalaisille, 378 e. Kr. Karthagolle ja 241 e. Kr.
roomalaisille. — 3. Pontoksen (Mustan-meren)
rannalla Bithyniassa oleva H., perustettu n. 560
e. Kr., hävitettiin Mithridateen sodan aikana.
Nyk. on samassa paikassa Eregli kaupunki. —
4. H. Lynkestis Makedoniassa, perustettu
todennäköisesti 358 e. Kr. Sen poltatti
Theodorik Suuri 479 j. Kr. E. R-n.

Herakleides Pontikos, kreik. tiedemies,
n. 360 e. Kr., selitti taivaankappalten liikunnan
maan pyörimisestä akselinsa ympäri. Oli
tavallaan Kopernikuksen edeltäjä, vaikka hänen
maailmanjärjestelmänsä enemmän muistutti
Tyko Brahen systeemiä. H. R.

Herakleidi, Herakleen (ks. t.) jälkeläinen.
Kuuluisimmat h:t olivat ne tämän jälkeläisistä,
jotka tarinan mukaan polveutuivat hänen
pojastaan Hylloksesta ja doorilaisten etunenässä
palasivat Peloponnesokseen ottaakseen haltuunsa
tämän perintömaansa („doorilaisten vaellus”; ks.
Doorilaiset). H:ien yritettyä useita
kertoja huonolla menestyksellä maitse tunkeutua
niemimaahan onnistui tämän valloitus vasta
Hylloksen pojanpojan pojille, kun he laivoilla
olivat Naupaktoksesta käsin kulkeneet
Korinthoksen-salmen poikki Peloponnesokseen. H:it
jakoivat arvan nojalla keskenänsä maan siten, että
Temenos sai Argoksen, Aristodemoksen
kaksoispojat Prokles ja Eurysthenes Lakedaimonin ja
Kresphontes Messenian. E. R-n.

Herakleitos Ephesolainen (lat.
Heraclitus, luult. n. 535-475 e. Kr.), kreik. filosofi,
huomattavimpia muinaiskreik:n filosofian
ensimäisen aikakauden luonnonfilosofeja, on kirjoittanut
suorasanaisen teoksen, jota mainitaan nimellä
„Luonnosta”; se näkyy olleen aaterikas, esitetty
pontevalla, kuvarikkaalla kielellä, mutta
vaikeatajuinen; sen johdosta H:lle annettiin lisänimi
„Skoteinos” („Hämärä”). Hänen
maailmankatsantonsa on Elean oppikunnan (ks. t.) aatteiden
vastakohta; sen vallitsevana perusaatteena on se,
että kaikki olevainen on lakkaamatonta
vaihtelua: „kaikki virtailee”; „ei voi kahta kertaa
astua samaan virtaan”, — koska virta sillä välin
on muuttunut toiseksi. Nuo lakkaamattomat
muutokset johtuvat vastakohdista, taistelusta, —
„sota on kaikkien olevaisten isä”. H. lausuu
maailmankäsityksensä myöskin siten, että
alkuaineena on tuli. „Maailmaa ei ole muodostanut
mikään jumala eikä ihminen, vaan se on aina
ollut ja on iäti oleva iankaikkisesti elävänä
tulena, joka määrätyn järjestyksen mukaan syttyy
ja sammuu”. Muutokset tapahtuvat kahteen
suuntaan: „tietä alaspäin”, kun tuo jumalallinen
alkutuli muuttuu vedeksi, maaksi, ja
päinvastaista „tietä ylöspäin”. Muutoksien tapahtuessa
„ylöspäin vievää tietä” muodostuu sieluja; kuta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0209.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free