Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heracleum ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
363
Herakles
Heraldiikka
364
„kuivempi", enemmän tuleu luontoinen sielu on,
sitä puhtaampi ja viisaampi se on; sitävastoin
kosteus ou sielulle kuolema. Kaikissa
muutoksissa vallitsee järkähtämätön välttämättömyys
eli laki, jota H. myöskin nimittää järjeksi (logos,
gnömë); se ohjaa kehitystä, niin että
tapahtumien kulku on järjellinen, sopusuhtainen. H:n
katkelmat on julkaissut Diels teoksissa „H. v.
Ephesus, griechisch und deutsch", 1901, sekä
„Fragmente der Vorsokratiker" I, 2 pain. 1906.
[F. Lassalle, „Die Philosophie H. des Dunkeln’
(2 os., 1858) ; Schäfer, „Die Philos. des El. von
Ephesus" (1902).] A. Gr.
Herakles [herakles] (lat. Hercules), kreik.
tarusankari ja kansallisuros. H. esiintyi miltei
lukemattomissa paikallistamissa, jotka
myöhemmin sovitettiin eheäksi kokonaisuudeksi. Hänen
vaiheensa ovat pääpiirteissään seuraavat: Ollen
Zeus jumalan ja Ampliitryonin (ks. t.) puolisou
Alkmenen (ks. t.) poika H. koko elämänsä ajan
saa kärsiä äitipuolensa Heran vainoa. Tämä
alkaa jo sillä, että jumalatar viivyttää hänen
syntymistään, joten hän joutuu sukulaisensa
Eurystheuksen (ks. t.) käskynalaiseksi, ja vielä
kehdossa lepäävää lasta tuhoamaan jumalatar
lähettää kaksi käärmettä, jotka vastainen
sankari kuitenkin paljain käsin kuristaa. Hänestä
ylenee sitten voimakas nuorukainen, joka tosin
osoittautuu väkivaltaiseksi surmatessaan
soitonopettajansa Linoksen, mutta joka tienhaarassa
kohdatessaan naisten haahmossa ilmestyvän
„Hyveen" ja „Nautinnon", empimättä valitsee
oppaakseen edellisen. Sittemmin hän astuu
Eurystheuksen palvelukseen ja suorittaa tämän
määräämät tehtävät. Nämä H:n „12 urotyötä"
ovat seuraavat: 1) Nemean jalopeuran kuoliaaksi
kuristaminen; 2) Lernan vesikyyn tuhoaminen;
3) Erymanthoksen metsäkarjun elävältä
pyytäminen; 4) Keryneian (tai Mainalokseu)
naaras-hirveu kiinniottaminen; 5) Augeiaan (ks. t.)
tallien puhdistaminen; 6) Stymphalos-järven
seudulla asuvien julmien lintujen tappaminen
tai karkoittaminen: 7) Kreetan rajun sonnin
taltuttaminen; 8) Traakian kuninkaan
Diome-fleen ihmislihalla syötettyjen hevosten
suistaminen; 9) amatsonikuningattaren Hippolyten vyön
valtaaminen; 10) kolmiruumiisen Geryoneen
karjan hakeminen kaukana lännessä sijaitsevasta
Erytheian saaresta; 11) Hesperidien (ks. t.)
kultaomenani noutaminen; 12) Kerberoksen
(ks. t.) tuominen manalasta. Paitsi tässä
lueteltuja ansiotöitä H. suoritti useita muitakin
sankaritekoja. Sovittaakseen raivokohtauksessa
tekemänsä murhan H:n täytyy 3:ksi vuodeksi
antautua Lyydian kuningattaren Omphalen (ks. t.)
palvelukseen, jolloin hän orjattareksi puettuna
kehrää villoja kuningattaren rehennellessä
sankarin nuijalla ja jalopeurantaljalla.
Palvelusajan päätyttyä H. m. m. menestyksellä taistelee
jokijumala Akhelo’oksen (ks. t.) kanssa
Kaly-donin kuninkaan Oineuksen tyttären Deianeiran
(ks. t.) omistamisesta. Matkatessaan tämän kera
Trakhis-maahan H. myrkytetyllä nuolella tappaa
kentauri Nessoksen (ks. t.), joka yrittää tehdä
väkivaltaa Deianeiralle. Sitten H. tekee
voitollisen retken Oikhalian kuningasta Eurytosta
vastaan ja saa omakseen tämän tyttären Tolen.
Mutta hänen palatessaan kotiin lähettää
Deia-neira, joka pelkää menettävänsä miehensä rak-
kauden, tälle Nessoksen myrkvnsekaisella verellä
sivellyn puvun, jonka kuoleva kentauri oli muka
lemmentaiaksi hänelle jättänyt. Mutta tuskin
H. on siihen pukeutunut, kun myrkky alkaa
tuottaa hänelle niin kauheita tuskia, että hän
näistä päästäkseen vapaaehtoisesti nousee
Oite-vuorelle polttaakseen itsensä elävältä sinne
pystytetyllä roviolla. Mutta kuu tämä jo syttyy
palamaan, laskeutuu salamain ja ukkosenjyrinän
vallitessa pilvi, joka kohottaa kovia kokeneen
sankarin taivaaseen, missä hänelle suodaan sija
Olympoksen jumalten piirissä ja annetaan
puolisoksi nuoruuden jumalatar Hebe. — Erikoinen
H:n tyyppi esiintyi m. m. n. s. doorilaisessa
komediassa, missä häntä leikillisesti kuvattiin
ylensyömäriksi, juomariksi ja tappelijaksi. —
H:ta, joka alkuaan oli doorilaisten heimosankari,
palveltiin sittemmin kautta koko Hellaan osaksi
heeroksena, osaksi jumalana, ja hänen kunniak
seen vietettiin monissa paikoin juhlia. H:ta
käsittelevien tarujen myytillistä ydintä ei ole
tyydyttävästi selvitetty: historiallisella ajalla hän
ennen kaikkea oli helleenien miehisen ihanteen
perikuva. Varsinkin voimailuharjoitukset ja
kilpaleikit olivat hänen suojeluksensa alaisina ja
„pelastajana" tai „pahan häätäjänä" hänen
apuaan anottiin kaikissa vaaroissa. Puista
olivat metsäöljypuu ja hopeapoppeli hänelle
pyhitetyt. — H:n palvelus levisi myös Italiaan, missä
se näkyy sekoittuneen erinäisiin
paikalliskulttei-hin. Roomassa H. Herkuleen (Hercules)
nimellä oli erittäin suosittu, ja hänelle oli vihitty
joukko pyhäkköjä ynnä alttareita, joista vanhin
ja kuuluisin „Forum boarium"illa oleva „Ära
maxima", minkä H. roomalaisen perintätarun
mukaan oli pystyttänyt Cacus hirviön (ks. t.)
surman muistoksi. — H:n olemukseen oli jo alun
pitäen liittynyt vierasperäisiä piirteitä; sitä
helpompi oli senvuoksi kreikkalaisten ja
roomalaisten siirtää H:n nimi samantapaisille muitten
kansojen jumaluuksille. — Taiteessa H:ta
kuvattiin erinomaisen vahvarakenteiseksi mieheksi,
attribuutteinaan tavallisesti nuija ja
jalopeuran-talja. Lukuisista säilyneistä H:ta esittävistä
taideteoksista on tunnetuin n. s. „H. Farnese"
Napolin museo Nazionalessa. [Furtwängler ja
Peter Roscherin teoksessa „Ausführl.
Wörterbuch d. griech. u. röm. Mythologie" (1884 seur.),
v. Wilamowitz-Möllendorff, „Euripides’
Herakles", johdanto (2 pain. 1895), Friedländer.
„Herakles. Sagengesch. Untersuchungen" (1907).]
E. R-n.
Heraklidi ks. Herakleid i.
Heraklios [hera’-] 1. H e r a k 1 e i o s (575-641),
Itä-Rooman keisari 610-641, pääsi valtaistuimelle
vallananastuksen kautta, riisti Persian
kuninkaalta Kosru (Chosroës) II:lta takaisin tämän
valloittamat Itä-Rooman aasialaiset alueet
(622-28), tunkeutui Persian sisäosiin ja sai
rauhanteossa takaisin myöskin persialaisten
Jerusalemista ryöstämän Kristuksen ristin. Mutta vielä
hänen aikanansa arabialaiset valloittivat
Itä-Roomalta Syyrian ja Egyptin. H. koetti turhaan
välittää tähän aikaan riehuvissa Kristuksen
luontoa koskevissa oppiriidoissa (ks. M o n o t e 1
e-tismi ja Monofysitismi).
Heraldiikka eli vaakunatiede on oppi
niistä säännöistä, joiden mukaan aateliset
vaakunat kokoonpannaan ja piirustetaan. H. on saa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
