- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
371-372

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Herbart-Zilleriläinen kasvatusoppi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

371

H erbivora—Herder

372

tornissa julkisissa toimissa H. kirjoitti filosofisen
pääteoksensa „De veritate" (..Totuudesta", 1624).
H:n mielestä ihmisjärki vie välttämättä
tunnustamaan yhteistä luonnollista uskontoa, joka on
ytimenä kaikissa erityisissä uskonnoissa. Sen
olennaisen sisällyksen voi lausua viidessä lyhyessä
periaatteessa: 1) on olemassa korkein olento,
Jumala; 2) tulee kunnioittaa häntä; 3) pääasia
Jumalan kunnioittamisessa on siveellinen elämä,
yhdistettynä hurskaaseen mielialaan; 4) ihmisen
tulee katua pahoja tekojansa; 5) Jumalan
hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden johdosta on
odotettava palkkaa hyvistä teoista ja rangaistusta
rikoksista sekä tässä elämässä että tulevaisessa.
Filosofisessa tieto-opissa H. vastustaa
empirismiä ja väittää hengessä olevan alkuperäisiä
peruskäsitteitä ja aatteita („notitiæ commuues"),
jotka ovat epäilemätöntä totuutta eivätkä
mitenkään johdu kokemuksesta. Kirjoitti
loogillisen teoksen ,.De causis errorum" (1645), kirjan
pakanakansani uskonnosta („De religione
genti-lium", ilm. 1663), historiallisia teoksia ja
runoelmia. H. laski perustuksen „filosofiseen
deismiin", jonka kannattajat varsinkin 1700-luvun
alussa muodostivat huomattavan oppisuunnan
Englannin filosofisessa kirjallisuudessa (ks.
Deismi). Hänen aatteensa aiheuttivat paljon
melua, enimmäkseen ankaraa paheksumista.
Turussakin ilmestyi 1694, prof. T. Rudeenin ollessa
„præseksenä" („esimiehenä"), väitöskirja, joka
ankarasti vastustaa H:n oppeja („Ratio sana de
captivo gentilium lumine sive insuffieientia
na-turalis religionis ad salutem contra insanam
Edoardi Herberti"). A. Gr.

Herbivora (lat. lierba = ruoho, ja vorä’re =
ho-taista, nielaista), kasvinsyöjät (eläimet).

Herculaneum
ä’-J, muinaisit. kaup. [-Campa-nian rannikolla n. 8 km Neapolis kaupungista
(nyk. Napoli) Vesuviuksen länsikupeella;
tuhoutui samoin kuin Pompeji ja Stabiæ Vesuviuksen
purkauksessa elok. 24 p. 79 j. Kr. H. oli alkuaan
oskien asuttama kaupunki, joutui jälkeen
liitto-laissodan 90-88 e. Kr. Rooman valtaan
municipi-kaupunkina ja kärsi samoin kuin Pompeji suuria
vaurioita maanjäristyksestä v. 63 j. Kr. H. oli
tosin Pompejia paljoa pienempi (ehkä n. 3,000
as.), mutta sen väestö oli rikkaampi,
sivistyneempi ja hienompi. Maahan haudatun H:n
paikka oli kaikkina aikoina jossakiu määrin
tunnettu. V. 1709 itäv. kenraalin ruhtinas P.
El-boeufin työmiehet, etsiessään muinaisesineitä,
kaivosta pitkin tunkeutuivat H:n teatteriin ja
v:sta 1738 toimeenpantiin kaivauksia vähin erin.
Viimeiseksi niitä on innokkaammin jatkettu
1869-76. Kaupunkia peittävä kerros on osaksi
12-30 m korkea; se ei ole laavaa, mutta veden
vaikutuksesta tuhka, hiekka ja hohkakivet ovat
muuttuneet kovaksi tuffiksi. Sen lisäksi H:n
päälle on rakennettu Resinau kaupunki.
Ainoastaan pieni osa H:ia on paljastettu; maanalaisia
käytäviä pitkin on tutkittu useita rakennuksia,
esim. teatteri (n. 3,000 katsojalle), on löydetty
taideteoksia runsain määrin, suuri kirjasto(1752)
y. m. Viime aikana Cambridgen yliopiston
professori Charles Waldstein innokkaasti on
puoltanut H: n täydellistä tutkimista ehdottaen, että
sivistyskansat yhteisvoimin tähän ryhtyisivät,
mutta yltiökansallisista syistä tuuma ei ole
saavuttanut Ttalian kansan ja hallituksen hyväksy-

mistä. [Ch. Waldstein and L. Shoobridge,
„Herculaneum" (1908) ; A. Mau, „Pompeji in Lebeu
und Kunst. Anhang: Herculaneum" (2:n p.,
1908) ; M. Ruggiero, „Storia degli scavi di
Erco-lano" (1885) ; H. Biaudet, „Herculaneum"
(Valvoja, 1908).]. vrt. myös Pompeji. K. J. E.

Herculano de Carvalho e Araujo [erkula’no
de karva’ljo i ara’ulio], Alexandre (1810-77).
kuuluisimpia uuden ajan portugalilaisia
runoilijoita ja kirjailijoita, portug. romantillisen
koulun perustajia. Hänen esikoisteoksensa oli
rytmillisellä proosalla kirjoitettu
raamatullis-val-tiollinen runoelma „A voz do propheta" (1836).
Sitä seurasi runokokoelma, niinikään
uskonnollis-valtiollinen sisällykseltään, „A harpa do crente"
(1838). Etevät ovat hänen romaaninsa „Eurico,
o presbytero" ja kertomus „0 mouge de Cister".
H. on kirjoittanut historiallisia teoksia, joista
etevimmät ovat „Historia da Portugal"
(1854-59) ja „Da origem e estabelecimento da
inquisi-(,-äo em Portugal" (1854-59). [Döllinger, ,,Ge
dächtnisrede auf A. H." (1878) ; de Serpa
Pimen-tel, „H. e o seu tempo" (1881) ; Caldas Cordeiro,
„A. H." (1894).] J. E l.

Herculanum ks. Herculaneu m.

Hercules ks. Herakles.

Hercyniläinen ks. H e r k y n i 1 ä i n e n.

Herczeg, F e r e n c z [härtsäg färäntsj (s. 1863),
nykyajan parhaimpia unk. kirjailijoita, harjoitti
aluksi juridisia opintoja Budapestin yliopistossa,
mutta siirtyi pian kaunokirjalliselle alalle. V:ina
1895-1900 valtiopäivämies. Julkaissut joukon
suurta suosiota saavuttaneita romaaneja ja
novelleja, m. m. „Mutamur"(1892, novellikokoelma),
„A Gyurkovics leänyok" (,,Gy:n tytöt" 1893,
myös suomeksi), „A Gyurkovics fiuk" (,,Gy:n
pojat" 1895), „Szabolcs håzassåga" („Sz:n
avioliitto" 1896), „Poganyok" („Pakanoita" 1902),
sekä draamoja, joista mainittakoon „A dolovai
näbob leänya" („Dolovau nabobin tytär" 1893)
sekä „Bizäncz" („Bysantti" 1904). ’ (Y. W.J

Herder, Johann Gottfried von
(1744-1803), etevä saks. kirjailija ja ajattelija, synt.
Mohrungenissä
(Itä-Preus-sissa) 25 p. elok. 1744;
isä oli kanttori ja
koulun-opettaja. H. luki ensin
jumaluusoppia
Königs-bergissä, missä häneen
vaikuttivat etenkin Kant
ja J. G. Hamann.
Jälkimäinen tutustutti H: n
Shakespeareen ja Ossianin
lauluihin, joiden
perustana olivat vanhat
gaeli-laiset kansanlaulut. H:n
lempikirjailijoita oli
Rousseau, jonka vaikutus
häneen on melkoinen.
Vv. 1764-69 H. eli Riiassa
opettajana ja
saarnaajana. Täältä hän läksi Pariisiiu, missä
tutustui Holsteinin prinssiin, jonka seuralaisena
matkusti Italiaan. V. 1776 H. Goethen toimesta
sai yli-superintendentin paikan Weimarissa,
missä liittyi varsinkin runoilija Wielandiin.
H. kohosi Weimarissa konsistorin
presidentiksi ja weimarilaisen runoilijapiirin
johtajaksi. H. oli enemmän ajattelija, innostaja,

J. G. v. Herder.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0214.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free