Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Herdinnan i Norden ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
373
Herdinnan i Norden"—Hering
374
suuntien viittoja ja muodostelija, kuin
omintakeinen runoilija. H. alkoi kirjallisen toimintansa
kriitikkona, mihin hän sai ensi sysäyksen
Les–ingiltä. H:n ensi tuotteet kritiikin alalla ovat
..Fragmente zur deutschen Litteratur’’ (1767)
ja „Kritische Wälder" (1769). II. eroaa
kriitikkona Lessingistä siinä, että edellinen nojaa
enemmän tunteeseen, jälkim. järkeen. Huomattava
puoli H:n kirjallisuudenarvostelussa on se, että
hän jyrkästi erottaa toisistaan „taiderunouden"
ja „luonnonrunouden". Jälkimäisen etevimpinä
edustajina hän piti Homerosta, Ossiania,
kansanlauluja ja Shakespearea. Näitä aatteitaan hän
tuo esiin varsinkin yhdessä Goethen kanssa
julkaisemassaan lehdessä „Blätter von deutscher
Art und Kunst" (1773). H:n kriitillisiin
teoksiin liittyvät hänen kansanrunoudenkokoelmansa
ja -muodostelmansa. H:n etevin julkaisu tällä
alalla on „Stimmen der Volker in Liedern"
(1778). Sen sisältämät kansanlaulut ovat kootut
eri maista, m. m. Virosta. Suurta mukautumista
muiden kansojen runolliseen henkeen osoittaa
niinikään H:n Cid-romanssien saksannos ja
sovi-telma (1803). H. on sitäpaitsi kirjoittanut
his-toriallis-filosofisia teoksia, joista mainittavin on
„Ideen zur Philosophie der Geschichte der
Menschheit" (1784-91, 4 n.). Painoksia: „Herders
Sämmtliche Werke" (Suphan; 1877-99, 32 n.);
Hempel, „Nationalbibliothek" (1869-79, 24 n.).
[Danz u. Gruber, „Charakteristik J. G. v.
Herders" (1805) ; H. Döring, „Herders Leben" (1829) ;
R. Haym, „H. nach seinem Leben und seinen
Werken" (1880-85) ; Kühnemann, „Herders
Persönlichkeit in seiner Weltanschauung" (1893) ;
Bürkner, „H., sein Leben und Wirken" (1903.]
J. H-l.
,,Herdinnan i Norden" on rouva H. Ch.
Nordenflycht tarkoittava nimitys, jota hänen
aikalaisensa hänestä käyttivät hänen vuosittain
ilmestyneen runovihkosensa johdosta „Qvinligt
tankespel af en herdinna i Norden" (1744-50).
Hérédia [eredia’J, José Maria de
(1842-1906), ransk. runoilija, syntynyt Cuban saarella.
Vasta 1892 ilmestyi hänen 20 vuotta odotettu
runokokoelmansa „Les Trophées", enimmästi
sonetteja, jotka voimakkaan kuvakielen muodossa
käsittelevät suuria historiallisia hetkiä. V. 1895
H. tuli akatemian jäseneksi. [R. Doumic, „J. M.
le Hérédia" (Revue d. d. Mondes, 1905, V, siv.
924-935).] J. H-l.
Hereditas [lièré’-] (lat.), perintö (ks. t.) ; h.
jacens, „lepäävä perintö", s. o. perintö, jota
perilliset eivät vielä ole selittäneet
vastaanottavansa tahi siihen muuten kajonneet. O. K:nen.
Hereditäärinen (ks. Hereditas),
perinnöllinen, peritty, esim. perinnöllinen tauti (ks. P
e-rinnöllis^ys).
Herefordshire [herifodsia], kreivikunta
Länsi-Englannissa Walesin rajalla; pääkaupunki
Hereford, ikivanha kaupunki ja piispanistuin.
Herend [häränd], kuuluisa posliini- ja
majo-lika-tehdas samannimisessä pikku kylässä
Vesz-prémin komitaatissa Länsi-Unkarissa, perustettu
v. 1839.
Hererö (mon. Ovahererö; myös D a m a r a,
Damä), bantu-neekereihin kuuluva
paimen-kansa Etelä-Afrikassa; tuli n. 100 v. sitten
luultavasti Tanganjikan tienoilta nykyisille
asuinsijoilleen Lounais-Afrikkaan. Koska olivat vailla
lujaa valtiollista yhteyttä, joutuivat he pian
alakynteen varsinkin namalaisia vastaan
taistellessaan ja heidän ainoat rikkautensa, karjalaumat,
ryöstettiin. Saatuaan entisten huonojen
aseit-tensa sijaan eurooppalaisia tuliluikkuja onni
kääntyi heille myötäiseksi. Tuottivatpa
saksalaisille vv. 1904-07 ankaroita tappioita. —
Here-rojen vartalo on pitkä, voimakas, kasvot
jotenkin säännölliset, päänmuoto pitkäkalloinen, ihon
väri suklaanruskea. Vaatetuksena lammas- tai
vuohennahka; miehillä on sitäpaitsi vyötäisille
kiedottu nahkahihna, naisilla helmistä t. m. s.
kyhätty vyö ja naiduilla päässä omituinen
kolmi-sarvinen lakki. Aseina, paitsi pyssyä, keihästä
sekä jousta, n. s. k i r r i, heitto- ja iskunuija. —
H:t ovat usein epärehellisiä ja irstaita; hyviä
ominaisuuksia on m. m. vieraanvaraisuus sekä
suurempi vakaisuus mielipiteissä ja toimissa,
kuin esim. häilyväisillä hottentoteilla. Henkisiä
kykyjä on runsaasti. Lauluja ja satuja
rakastetaan. Alkuperäinen uskonto oli hämärää
esi-isien palvelusta. — H: n alueilla asustavat
vuoridamarat 1. haukoin (= „todelliset
ihmiset") eivät ole heidän sukuaan; näitä
arvellaan jonkun varhaisemman kansan jätteiksi. He
ovat pienikasvuisia, mustalikoja, puhuvat
hotten-totinkieltä ja ovat työhön taipuvaisia. E. E. K.
H e r e r o-m aa on Reiniläisen lähetysseuran
lähetysalana. Työn alkoi 1844 Hugo Hahn, jonka
sanomattomien vaikeuksien jälkeen onnistui
vakiinnuttaa lähetystyö. Kapinassa 1904
useimmat heréro-kristitytkin yhtyivät kapinallisiin,
lähetysasemia hävitettiin, toisia jäi autioiksi.
V:sta 1907 alkaen koettaa lähetys koota
hävinneen kansan jäännöksiä (koko kansasta jäljellä
16,300), ollen sillä 1908 alussa hoidossaan 2,100
kastettua. Kapinan jälkeen on
room.-katolinen-kin lähetys hallituksen suostumuksella siellä
ryhtynyt työhön. U. P.
Heres 1. hæres [-ë-] (lat.), perillinen; li. ab
intestato, lakimääräinen perillinen,
iutes-taattiperillinen; h. institutus, määrätty
perillinen, testamenttiperijä. O. K:nen.
Heresia (kreik. hairesis = lahko), lahko-oppi,
lahkolaisuus.
Heretikko (ks. Heresia), lahkolainen,
kerettiläinen.
Héricourt [erikü’r], Ranskassa, Lisainen
rannalla, Belfortista 12 km loun. oleva kaupunki,
jossa 1871 kenr. v. Werderin johtamat
saksalaiset (45,000) voittivat kenr. Bourbaki’n
komentamat ranskalaiset (135,000). Voittajani
mieshukka 5%, voitettujen 3,4%; taktillinen
arvo 2,9«. -Iskm-.
Hering [hérir]k/, Eduard von (1799-1881),
saks. eläinlääkäri, Stuttgartin
eläinlääkäriopis-ton johtaja. Hänen tutkimuksistaan ovat
huomattavimmat eläinten verenkierron nopeutta,
sydämen puserrusvoimaa ja kapia koskevat.
Hering [hérir]k J, E w a 1 d (s. 1834), saks.
fysiologi, tultuaan Leipzigissä fysiologian dosentiksi
hän joutui ensin saman aineen professoriksi
Wieniin ja sitten Praagiin, josta lopuksi siirtyi
fysiologian professoriksi Leipzigiin. H. on
tunnustettavalla menestyksellä tutkinut etupäässä
näköaistin fysiologiaa ja sillä alalla tarkalla ja
henkevällä ajatuskyvyllään melkoisesti
rikastuttanut tietojamme, nänen luomansa „väriteoria"
on aikaa myöten saavuttanut yhä enemmän tun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
