Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hermeneutiikka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
383
Herminium—Hermokudos
384
h:t roomalaisille ja h.-muotoa on uudemmassakin
taiteessa käytetty. E. R-n.
Herminium,
kämmek-käis-suku. Suomen ainoa
laji //. monorchis,
mesi-kukka, on matala,
harvinainen yrtti
Ahvenanmaalla ja Etelä-nämeessä;
juurimukulat pyöreät,
lehtiä 2 varren tyvessä,
kukat pienet,
vihreänkeltai-set, hunajanhajuiset.
(j. a. tf.;
Hermione [-o’në], kreik.
taruhenkilö, Menelaoksen
ja nelenan tytär,
naitettiin Akhilleuksen pojalle
Xeoptolemokselle ja sitten,
kun tämä oli surmattu,
serkulleen Oresteelle.
Euri-pideen Andromakhe-trage-diassa II.. kovin häijyksi
kuvattuna on tärkeä’ henkilö. O. E. T.
Hermione [-i’-], muinaiskreikk. Demeter in
temppelistään kuuluisa kaupunki Argoliissa,
vastapäätä Hydran-saarta. Nykyään II e
r-m i o n i (aikaisemmin Kastri) ; n. 2,500 as.
Hermite [ermi’tj, Charles (1822-1901),
ransk. matemaatikko, opiskeli „École
polytech-nique"ssä, tuli 18-18 saman oppilaitoksen
opettajaksi ja 1869 matemaattisen analyysin
professoriksi Pariisin yliopistoon (Sorbonneen). Jo
kouluaikanaan II. tutustui suurten
matemaatikkojen teoksiin. Etenkin norjalaisen
matemaatikon Abelin työ ja elämä olivat hänen ihailunsa
esineenä. Useat hänen huomattavimmista
tutkimuksistaan käsittävätkin Abelin luomaa
elliptisten funktsionien teoriaa. Jo 19 vuotiaana II.
herätti huomiota julkaisemalla ratkaisun
ultra-elliptisten funktsionien jako-probleemiin.
Myöhempiä julkaisuja tällä alalla ovat: „Sur la
théorie des fouctions elliptiques" (1863) ja „Sur
quelques applications des fonctions elliptiques"
(1885). n. otti uudelleen esille probleemin
yleis-muotoisten viidennen asteen ekvatsionien
ratkaisemisesta. Abel oli todistanut, ettei
yleismuotoi-sia ekvatsioueja, joiden aste on korkeampi kuin
neljä, voida ratkaista uudistetuilla juurenotoilla.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin H. nyt
osoitti kirjoituksessaan „Sur 1’équation de V
degré" (1866), että 5:nnen asteen ekvatsionien
ratkaisu käy päinsä elliptisten funktsionien
avulla. H. on tutkimuksessaan „Sur la fonction
expouentielle" (1874) todistanut, ettei
luonnollisen logaritmi järjestelmän kantaluku e ole
mikään algebrallinen luku. Sama todistus
sovellettuna lukuun Jr antaa lopullisen varmuuden
„Quadratura circuli" probleemin
mahdottomuudesta. H. kirjoitti myös: „Thöorie des équations
modulaires" (1859). „Sur la réduction des
for-mes cubiques à deux indéterminées" (1869) sekä
oppikirjat „Cours d’analyse de Técole
polytech-nique" (1873) ja „Cours à la faculté des
scien-ces" (1882). U. S:n.
Hermo ks. Hermosto ja Hermot.
Hermofibrilli ks. Hermokudos.
Hermoheikkous ks.
Heikkohermoisuus.
Hermokalvo ks. Hermokudos.
Herrainium monorchis.
2 kukka oikealta, 3 huuli.
HermokasvainCrieMronia^, hermojen rungoissa
joskus tavattava, kipuja tuottava kasvain;
erotetaan todellinen h. (n. verum), joka silsältää
hermosoluja (n. cellulare s. ganglionare) tahi
hermosäikeitä (n. fusciculare s. fibrillare) sekä
vale-h. (n. spurium), joka, kokoonpanoltaan
pelkkää sidekudosta, on hermorunkoon liittynyt.
Vielä erityisenä muotona esittää Verneuil
n. plexifornien, jossa yhteinen flbrominen
kasvain yhdistää useampia sairaloisesti muuttuneita
kiemurtelevia hermorunkoja todelliseksi
hermokasvaimeksi. 3/. O-B.
Hermokimppu ks. Hermokudos.
Hermokipu (neuralgia), kohtauksittain
ilmenevä, jonkun hermon levenemisalalle rajoittunut,
ankara särky. Sen aiheuttajana on useimmiten
kuumetauti, myrkytys, vilustuminen ja
haavoittuminen tai se on jonkin orgaanisen hermotaudin
oire. E. Tli-n.
Hermokopidit (kreik. liermokopi’dai,
„Her-ineenpatsasten särkijät"), ne tuntemattomat
henkilöt, jotka eräänä toukokuunyönä 415 e. Kr.
runtelivat Ateenan julkisille paikoille asetetut
II ermeenpatsaat. Epäluulo ilkityöstä lankesi
Alkibiadeeseen (ks. t.), joka vähää ennen oli
valittu yhdeksi Sisilian-retken johtajaksi, vnna
hänen ystäviinsä. Ja tuskin oli laivasto
lähtenyt vesille, kun Alkibiadeen vihamiehet nostivat
oikeusjutun (n. s. h.-jutun), joka m. m. aiheutti
sen että hän menetti päällikkyytensä. E. R-n.
Hermokudos on se eläin- ja ihmiselimistön
kudoslaji, joka muodostaa hermoston olennaisen
osan ja jonka välityksellä
ärsykkeen johto ruumiin
eri osien välillä tapahtuu.
Hermokudoksen
alkeellisina muoto-osina
esiintyvät hermosolut 1.
n. s. neuronit, yleensä
isoja soluja, joissa
erotetaan solu ja sen
rihma-maiset lisäkkeet.
Viimemainittuja on muotonsa
ja toimintansa mukaan
kahta lajia: lyhyitä
alkulima-lisäkkeitä 1.
den-driittejä, jotka johtavat ärtymistilan soluun
(vastaanottavia lisäkkeitä, reseptoreja), ja pitkiä,
tasapaksuja lisäkkeitä, hermosäikeitä 1.
neuriit-teja, joita myöten ärtymistila jatkuu siihen
lihas-ja rauhassoluun, johon hermosäie lopullisesti
päättyy (toimeenpanevia lisäkkeitä, effektoreja).
Sekä lisäkkeissä että itse hermosoluissa voidaan
erottaa hienon hienoja rihmamaisia syitä,
neuro-fibrillejä, joita myöten ärstytyksen
johdattaminen varsinaisesti tapahtunee. Muotoon katsoen
hermosolut jaetaan monihaaraisiin eli
monipäisiin (multipolaarisiin), joilla on kaksi tai
useampia dendriittejä ja yksi hermosäie, kaksipäisiin
(bipolaarisiin), joilla on kaksi, eri kohdista
lähtevää lisäkettä, toinen käsitettävä dendriitiksi,
toinen hermosäikeeksi, ja yksipäisiin
(unipolaarisiin) hermosoluihin, joilla dendriitti ja
hermosäie lähtevät samasta kohdasta, seuraten jonkun
matkaa yhdessä ennenkuin eroavat toisistaan.
Lisäkkeittensä avulla hermosolut ovat yhteydessä
keskenään, aistimien, lihas- ja rauhassolujen
kera. Hermosoluja tavataan hermoston
keskuselimissä, esim. ihmisellä aivojen ja selkäytimen
Hermosoluja dendriitteineen.
Yksi-, kaksi-, monipäinen
hermusolu. ti neuriitti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
