- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
387-388

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hermokuume ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

sympaattinen l. sisushermosto,
selkärangan kummallakin puolella kulkeva sarja
hermosolmuja, jotka hermoilla ovat yhdistetyt
toisiinsa, aivo- ja selkäydinhermoihin ja joista
lähtee hermoja sisälmyksiin ja verisuoniin.
Keskushermostoa ja pintahermostoa, jotka
välittävät tahdonalaisia ja tajuntaan
yhdistyneitä tunnon ja liikunnon ilmauksia, sanotaan
yhteisellä nimellä animaaliseksi
(cerebro-spinaaliseksi) hermostoksi ja sisushermostoa
vegetatiiviseksi hermostoksi, koska tämä
välittää ravitsemusta ja eritystä hoitavia,
tahdosta ja tajunnasta riippumattomia toimintoja.
Animaalinen ja vegetatiivinen hermosto eivät
kuitenkaan ole toisistaan riippumattomia, kuten
jo siitäkin voi päättää, että niiden hermot ovat
yhteydessä keskenään. K. M. L.

Hermostuminen, tilapäinen tai lievää laatua
oleva hermoston häiriö, vrt.
Heikkohermoisuus.

Hermot ovat rakennetut hermosäikeistä, ne
ovat hermosäiekimppuja ja välittävät yhteyttä
hermoston keskusosien, aivojen, selkäytimen ja
hermosolmujen eli ganglioiden ynnä ruumiin eri
elimien välillä. Ärsytyksen johdon suunnan
mukaan erotetaan keskihakuisia
(sentripetaalisia) ja keskipakoisia
(sentrifugaalisia) hermoja, mutta muuten toimintojensa
mukaan useammanlaatuisia h:oja. Keskihakuisesti
johtavissa hermoissa johtuu aistimissa tai yleensä
ruumiin ääriosissa vastaanotettu vaikutus
(ärsyke voi olla kemiallista tai mekaanista laatua,
lämmön tai sähkön vaikuttama) aivoihin ja
selkäytimeen, keskipakoisissa hermoissa johto
tapahtuu päinvastaiseen suuntaan. Johdon nopeus on
sammakon hermoissa 27 m sekunnissa, ihmisen
ydinaineisissa hermoissa noin 120 m.
Liikunto- l. motoriset hermot johtavat
ärtymistilan poikkiviivaisiin lihaksiin
aikaansaaden näiden supistuksen. Ne ovat
keskipakoisia, niin myös eritys- l. sekretoriset
hermot, jotka päättyen rauhasiin kiihottavat näiden
(esim. sylkirauhasten) eritystoimintaa, ja
suonien liikuntohermot l.
vasomotoriset hermot, jotka vaikuttavat verisuonien
supistumista ja laajentumista. Keskihakuisia
hermoja ovat tunto- ja aistinhermot
(sensibliset ja sensoriset h.), joiden johdattama
ärtymys ilmenee keskushermostossa havaintona (ks.
Aisti, Aivot). Useat hermot vaikuttavat
erinäisten elinten toimintaan ehkäisevästi,
järjestävästi, esim. eräs sisushermo, jonka kiihotus
ehkäisee sydämen sykkimisen. Näitä, joista
toiset ovat keskipakoisia kuten mainittu sydämen
ehkäisyhermo, toiset keskihakuisia, sanotaan
ehkäisyhermoiksi. Liikuntohermon
poikkileikkaaminen aikaansaa liikuntokyvyn
kadottamisen siinä lihaksessa, johon liikuntohermo
päättyy, tuntohermon poikkileikkaaminen
tunnottomuuden asianomaisessa elimessä, vrt.
Hermokudos ja Hermosto. K. M. L.

Hermotaudit laveimmassa merkityksessä ovat,
mielisairauksia lukuunottamatta, kaikki aivojen,
selkäytimen, sympaattisen hermoston ja
perifeeristen hermojen taudit. Ahtaammassa
merkityksessä hermotaudeilla ymmärretään n. s.
neurooseja, joihin etupäässä luetaan neurastenia,
hysteria ja epilepsia. — Hermotaudit aikaansaavat,
sen mukaan mikä osa hermostosta milloinkin on
sairaloinen, tunto- ja liikuntahäiriöitä,
halvautumisia tai kouristuksia, kipuja sekä häiriöitä
verenkierron, refleksien ja elinten toiminnassa.

E. Th-n.

Hermotulehdus (neuritis) alkaa joko
hermotupesta tai hermosäikeistä aikaansaaden kovaa
kipua ja toisinaan halvautumista sekä lihasten
surkastumista. Se voi olla seurauksena
loukkautumisesta, tarttumataudeista, pitkällisestä
myrkytyksestä (etenkin alkoholismista) ja
muutamista ainevaihtohäiriöistä, kuten sokeritaudista
ja kihdistä. E. Th-n.

Hermovenytys, kirurginen toimenpide, jossa
leikkaamalla hermokipuja (neuralgiaa) tuottava
hermo näkyviin sen runkoa venytetään, josta on
huomattu lievennystä kivuille; toimenpiteen
hyödystä ei kuitenkaan liene kovin paljon takeita.

(M. O-B.)

Hermoydin ks. Hermokudos.

Hermupolis [-ū-]. 1. (Nea Syros),
kaupunki Kreikassa, Syran saarella, 17,773 as.
(1907). Edullisen asemansa ja erinomaisilla
telakoilla varustetun satamansa tähden H. on
Kreikan kauppakaupungeista järjestyksessä kolmas.
V. 1905 oli tuonti 7,75 milj. mk, vienti 2,3 milj.,
läpikulkukauppa 3,8 milj. arvoinen. Satamassa
kävi s. v. 2,791 laivaa (tonniluku 1,040,501).
Harjoittaa myös lasi-, mylly- ja
puuvillateollisuutta ja on koko Levantin tärkein
laivanrakentamispaikka. — 2. Kahden muinaisegyptiläisen
kaupungin kreik. nimi: pienempi H. (lat. H.
minor
, ks. Damanhur) ja suurempi H. (lat.
H. magna), jonka rauniot sijaitsevat Niilin
länsirannalla Ašmunēnin kylän luona. Etupäässä
täällä palveltiin Thot jumalaa. V. v. F.

Herna ks. Koskelot.

illustration placeholder
Peltoherne.


Herne, herneiden (Pisum) siemen, myös itse
kasvisuku. Välimeren maissa 6 lajia. Meillä
viljellyt puutarha-h. (P.
sativum)
ja pelto-h. (P.
arvense)
ovat korkeita,
kaljuja yrttejä, joilla on
tasapariset,
leveälehdykkäiset, kärhelliset lehdet ja
perhomaiset kukat.
Edellisen kukat kaksittain, teriö
valkea, siemenet
palleroiset, vaaleat, keltaiset,
viheriät tai harmaat,
jälkimäisen yksittäiset, teriön
purje sinipunainen, siivet purppuranpunaiset,
siemenet kulmikkaat, harmaat tai
tummankirjavat. Molempien lajien välillä on välimuotoja ja
sekasikiöitä, joista on vaikea päättää,
kumpaanko lajiin kuuluvat. Peltoherne kasvaa
villinä Italiassa, puutarhaherneen kantamuodosta
ei ole tietoa. Molempien viljelys ikivanha.
Suomessa ulottuu peltoherneen viljelysalue rannikolla
62:seen leveysasteeseen, sisäosissa maata 63:nteen.
Jotenkin sama leviäminen on myös
puutarhaherneellä. Viimeksimainituita erotetaan kaksi
päälaatua: silpo-h:t, joiden kovaseinäinen
palko on syötäväksi kelpaamaton ja sokeri-h:t,
joilla on litteät, mureat syötävät palot. H:iden
ravintoarvo on hyvin suuri etenkin niiden
runsaasti sisältämien (23 %)
munanvalkuaisaineitten tähden. J. A. W.

Hernekerttu ks. Kerttuset.

Hernekivi (Pisoliitti), hernemäisistä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0222.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free