- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
403-404

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Herttasimpukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

vaikutus toisiinsa jatkuu määrätyllä nopeudella
hiukkasesta hiukkaseen kappaleitten välissä
olevassa aineessa (dielektrikumi) sähkö- tai
magneettisen polarisatsionin välityksellä. H. on tätä
teoriaa kokeellisesti ja teoreettisesti tarkastanut.
Hän yhdisti induktoriumin poolit ponnellisiin
metallilankoihin, joiden toiset päät olivat vapaat
ja ponnet asetettu niin lähelle toisiaan, että
sähkökipinöitä hyvin lyhyillä väliajoilla hypähti
niiden välissä. Langoissa siten herätetyt, hyvin
nopeavärähdyksiset, seisovat sähköaallot
lähettivät ilmaan elektrodynamisia aaltoja, joiden
olemassaolon H. resonanssi-ilmiöön perustuen osasi
näyttää toteen. Hän käytti tähän
tarkoitukseen aaltojen vastaanottajana
suorakaiteenmuotoiseksi taivutettua metallilankaa, joka päättyi
kahteen lähekkäin olevaan ponteen. Niiden
väliin sähköaallot synnyttivät useampien metrien
päässä kipinöitä, jos vastaanottokone oli
resonanssissa lähettäjäkoneen kanssa. Mutta H. ei
tyytynyt ainoastaan sähköaaltojen olemassaolon
todistamiseen, hän laski myös niiden
aallonpituuden (9,6 m), värähdysajan (2,5. 10-8 sek.) ja
edentymisnopeuden (likipit. sama kuin valon)
sekä osoitti, että niiden heijastuminen,
taittuminen, interferenssi ja polarisatsioni tapahtuvat
samojen lakien mukaan kuin valoaaltojen.
Tuloksensa hän yhdisti teokseen „Untersuchungen
über die Ausbreitung der elektrischen Kraft”
(1892). Nämät tutkimukset tekivät langattoman
säkkölennättimen rakentamisen mahdolliseksi ja
saattoivat voittoon Maxwellin
elektromagneettisen valoteorian, jonka mukaan valoaallot ovat
hyvin lyhyitä elektromagneettisia aaltoja.
Kohotakseen luonnon käsittämisessä vielä
korkeammalle näkökannalle H. antautui myös mekaniikan
perusaatteiden tutkimiseen ja julkaisi vähää
ennen kuolemaansa työnsä tulokset teoksessaan
„Prinzipien der Mechanik”. H:n kootut teokset
ovat ilmestyneet kolmessa niteessä 1894.

U. S:n.

Hertz [herts], Henrik (1798-1870), tansk.
kirjailija juutalaista sukuperää. Kuului J. L.
Heibergin piiriin ja on hänen rinnallaan ja
hänen henkeensä vaikuttanut esteettisen maun
kehittäjänä Tanskassa. Baggesenia jäljittelevissä
runokirjeissään, „Gjengangerbreve” (1830) hän
lausui julki teoriansa kirjallisen muodon
merkityksestä. Suurin osa hänen teoksistaan on
vaudevilleja ja huvinäytelmiä, joko suorasanaisia
tai runopukuisia, kuten „Herr Burckardt og hans
familie”, „Flyttedagen”, „Emma”, „Sparekassen”,
„Amors genistreger”, toinen osa varsinaisia
näytelmiä ja romanttisia runonäytelmiä, kuten
„Ninon de l’Enclos”, „Tonietta”, „Den ynste”, „Kong
Renés datter”, joka on kuulunut miltei kaikkien
maitten reportoariin (suom. 1878, J. Enlundin
kääntämänä), „Svend Dyrings hus” y. m.
Lyyrilliset runonsa hän julkaisi yhteisnimellä
„Digte” (4 nid., 1851-62). Myöhemmällä iällään
hän kirjoitti useita novellisarjoja, joista parhain
„Johannes Johnsen” (1858-59). — „Dramatiske
værker” ilmestyivät koottuina 1854-73 (18 n^d.),
„Breve til og fra H.” (1897). E. H.

Hertzberg [-rtsberhj], Ewald Friedrich
von
(1725-95), preussil. valtiomies, palveli v:sta
1745 ulkoasiainministeriössä, v:sta 1747 myöskin
valtionarkistossa. Seitsenvuotisen sodan alkaessa
H. sepitti kirjoituksen „Mémoire raisonné”
puolustaaksensa Fredrik II:n hyökkäystä Saksiin;
solmi Hubertsburgin rauhan 1763 ja tuli
senjälkeen ministeriksi ottaen osaa Preussin
ulkopolitiikan johtoon lähes kolmekymmentä vuotta;
auttoi tehokkaasti Fredrik II:ta Puolan
ensimäisessä jaossa. Vasta Fredrik Wilhelm II:n
aikana H. saavutti tuntuvamman vaikutusvallan,
mutta erosi 1791, kun ei saanut kuninkaan
kannatusta Itävallan-vastaiselle politiikallensa;
julkaissut m. m. „Œuvres politiques” (1795).

J. F.

Hertzberg [-rtsbärj], Rafael (1845-96),
runoilija ja kirjailija, yliop. 1865, fil. kand. 1872,
fil. lis. 1889, liittyi 1875 „Helsingfors Dagblad”in
toimitukseen hoitaen sen kirjallista osastoa;
kirjoitteli „Dagblad”in lakattua pääkaupungin
ruotsalaisiin lehtiin. Siirtyi 1890 liikealalle.
H. on eritoten mainittava suomalaisen
kansanrunouden ruotsintajana (kääntäjänä ja
mukailijana). Kantelettaren runoja sisältävät
kokoelmat „Från Saimens och Päijänes stränder”(1870)
ja „Finska toner” (1871). V. 1875 ilmestyi sekä
ruotsiksi että suomeksi H:n kirjoittama
suorasanainen „Kalevala. Kerrottuna nuorisolle” ja
1884 vapaasti lyhennetyssä muodossa,
paikoitellen vahvasti mukailtuna runomittainen
ruotsinkielinen Kalevalan-käännös. H:n käännös
voittaa kyllä Collanin käännöksen muodon
siroudessa, siinä kun on säännölliset loppusoinnut,
mutta samalla muoto on kadottanut plastillisen
koruttoman yksinkertaisuutensa. Lisäksi H.
julkaisi kokoelman „Finska folksagor”. Hän on
myös kääntänyt ruotsinkieleen Koskisen Suomen
historian, Krohnin „Kertomuksia Suomen
historiasta” y. m. Omintakeisia runoja H. julkaisi
kokoelmat „Dikter” (1880), „Nya dikter” (1884),
„Barndomshemmet” (1892). Lisäksi hän on
kirjoittanut joitakin suorasanaisia kertomuksia sekä
kuvaukset „Kulturbilder ur Finlands historia”
(1885 ja 1888), „Helsingfors för 300 år sedan
och i våra dagar” (1889), väitöskirjan
„Vidskepelsen i Finland på 1600-talet” (1889), „Finska
konstnärer” (1892) y. m.

Hertzen [hertsen], Ernst Gustaf von
(1765-1834), soturi. Oli mukana vv:n 1788-90
sodassa sekä Pommerissa 1S07, jolloin haavoittui.
Suomen sodan puhjetessa hän oli armeian majuri,
komensi peräytymismatkalla useasti
jälkijoukkoa; oli mukana Pyhäjoella, Siikajoella,
Ruonalla, Salmissa, Oravaisissa ja Kaukon sillalla.
Tunnetuimmaksi on tullut H:n osanotto
Siikajoen taisteluun: Adlercreutzin käskystä H.
miehineen sekä eräs toinen osasto ryntäsivät
jäätyneen virran yli, valtasivat venäläisiltä
kirkonkylän ja mursivat siten vihollisen keskustan.
Runebergin kuvaus tästä perustuu suureksi
osaksi historiallisesti todistamattomaan
kertomukseen — Kainuun heittäymyksen jälkeen H.
palasi Suomeen ja erosi sotilasuralta 1810
everstin arvoisena. (E. E. K.)

Hertzka [-rts-], Theodor (s. 1845),
unk.-saks. taloustieteilijä ja utopisti, toimi kauan
sanomalehtimiehenä Wienissä: hänellä on suuri
ansio vyöhyke-tariffin käytäntöön ottamisesta
Itävallassa ja Unkarissa. Kuuluisuutensa H. on
saavuttanut utopisilla kuvauksillansa: „Freiland,
ein soziales Zukunftsbild” (1890), „Eine Reise
nach Freiland” (1S93). H:n mukaan olisivat
olot järjestettävät niin, että tuotanto oli

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0230.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free