- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
405-406

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Herukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

annettava vapaille yhdistyksille, joihin kuka hyvänsä
saattoi päästä jäseneksi. Maa ja
tuotantovälineet olisivat yhdistyksen yhteistä omaisuutta,
mutta jokaisella jäsenellä olisi rajaton
omistusoikeus työnsä koko tuottoon; kuitenkin oli
yhdistyksen työn nettotuotosta ensin otettava
kolmas osa valtion tarpeisiin. H:n
yhteiskuntaihanne herätti suurta huomiota ja monessa
maassa muodostettiin Freiland-yhdistyksiä, m. m.
skandinaavilainen yhdistys Kööpenhaminaan.
Helmik. 1894 lähti 156-henkinen joukkue
perustamaan uutta yhteiskuntaa Itä-Afrikkaan, mutta
retkikunta hajosi jo kesäk. sam. v. engl.
viranomaisten vastustuksen johdosta. — Muita
julkaisuja: „Die Gesetze der sozialen Entwickelung”
(1886), „Das Wesen des Geldes” (1887),
„Entrückt in die Zukunft” (1895), „Die Probleme
der menschlichen Wirtschaft” (I. 1897). J. F.

Herukka ks. Viinimarjapensas.

Herulit, germ. kansa Itämeren rannoilta, joka
kansainvaelluksen aikana tavataan goottien
liittolaisena Tonavan seuduilla. Prokopios kertoo
osan heistä kulkeneen aina Skandinaaviaan
(Thuleen) asti ja asettuneen sinne, ja muiden
sittemmin sieltä hakeneen kuninkaan itsellensä.
Herulilaisten apujoukkojen kanssa Odoaker teki lopun
Länsi-Rooman valtakunnasta ja eräs heidän
kuninkaansa Rodulf solmi liiton Teodorik Suuren
kanssa; 6:nnen vuosis. loppupuolella he häviävät
näkyvistä. K. G.

Hervararsaga, muinaisislant. kirjallisuuden
huomattavimpia tarinoita, lienee nyk.
muodossaan 1200-luvulta, mutta sisältää osia, jotka
ovat paljoa vanhempaa alkuperää. Se kertoo
Hervorista, Angantyrin tyttärestä, joka
miespuvussa antautui soturin elämään, loitsuilla
herättää isänsä hänen hautakummussaan ja saa
tämän jättämään itselleen Tyrfing nimisen
miekan, vaikka Angantyr ennustaakin tästä koituvan
turmiota koko H:n suvulle. Näin käykin sitten,
kun H. naimisissa kuningas Hofundin kanssa
synnyttää pojat Angantyrin ja Heidrekin.

K. G.

Herwegh, Georg (1817-75), saks. runoilija,
työskenteli jonkun aikaa sanomalehtimiehenä
kotikaupungissaan Stuttgartissa, muutti sitten
Sveitsiin, jossa julkaisi kokoelman valtiollisia
runoja „Gedichte eines Lebendigen” (1841).
V. 1842 H. matkusti Preussiin, jossa saavutti
suurta suosiota m. m. kuninkaan puolelta, mutta
karkoitettiin kirjoitettuaan kuninkaalle ankaran
kirjeen sensuurista. Käytyään ensin Sveitsissä
ja Italiassa hän asettui Pariisiin, jossa julkaisi
toisen kokoelman „Gedichte eines Lebendigen”
(1844) ja „Gedichte und kritische Aufsätze”
(1845). V:n 1848 tapahtumat veivät hänet
vallankumouksen pyörteisiin, Badenissa hän
asettui tasavaltalaisen saksalais-ranskalaisen
työväenjoukon etunenään. Jouduttuaan tappiolle H.
pakeni ja eli sitten syrjässä pysyen Pariisissa
ja Sveitsissä. Hänen kuolemansa jälkeen
julkaistiin „Neue Gedichte” (1877).

Herveyn-saaret [hāvin-] l.
Cookin-saaret, Polyneesiaan kuuluva saariryhmä Tonga- ja
Seura-saarien välissä, 368 km2, n. 6,800 as.
Ryhmän 9:stä saaresta ovat tuliperäinen, 890 m:n
korkeuteen kohoava Rarotonga sekä Mangean,
Atiun ja Aitutaki’n korallisaaret suurimmat.
Tlmasto tasainen ja kasvullisuus rehevä.
Asukkaat kristittyjä polyneesialaisia, jotka käyvät
kauppaa vieden kopraa, oransseja ja banaaneja
Uuteen-Seelantiin ja Tahitiin. Paras satama on
Avarua Rarotongalla. — V. 1773 Cook löysi
saaret. V. 1888 ne joutuivat Englannille ja
kuuluvat v:sta 1900 hallinnollisesti Uuteen-Seelantiin.

V. v. F.

Hervieu [ervjȫ], Paul (s. 1857), ransk.
romaanin- ja näytelmänkirjoittaja, julkaissut m. m.
romaanit „Flirt” (1890), „Peints par eux-mèmes”
(1893) ja „L’armature” (1895). H:n näytelmät:
„Point de lendemain” (1890), „Les paroles
restent” (1892), avioero- ja rikosdraamat „Les
Tenailles” (1895), „La loi de l’homme” (1897),
„L’Énigmæ” (1901) ja „Le dédale” (1903);
äidintunteita ja ristiriitoja kuvaavat draamat
„La course du flambeau” (1901) ja „Le réveil”
(1905). H. on sitäpaitsi kirjoittanut
historiallisen näytelmän „Théroique de Méricourt” (1902).
H. rakentaa näytelmänsä melkein
matemaattisella säntillisyydellä, useat hänen draamoistaan
ovat tendensillisiä teessikappaleita, toiset taas
puhtaita taideteoksia, kuten „Le dédale” ja „Le
réveil”. [Jalmari Hahl, „Nykyajan
näytelmänkirjoittajia”.] J. H-l.

Herz [herts], Henri (1803-88), itäv.
pianisti ja pianosäveltäjä, 1825-35 maailman
suosituin. Toimi Pariisissa 1842-74 konservatorin
opettajana ja perusti siellä pianotehtaan. Hänen
sävellyksensä ovat pelkkää kuorta. I. K.

Herzegovina ks. Hertsegovina.

illustration placeholder
A. I. Herzen.


Herzen, Aleksandr Ivanovitš
(1812-70), ven. kirjailija, s. Moskovassa 6 p. huhtik.
1812, oli rikkaan
ylimyksen ja tilanomistajan
Ivan Aleksejevitš
Jakovlevin avioton poika; äiti
oli saksalainen. H. sai
hienon kasvatuksen ja
innostui jo varhain
romanttisen kirjallisuuden
vaikutuksesta vapausaatteisiin.
Tultuaan 1829
ylioppilaaksi Moskovassa hän
liittyi ystäväpiiriin, jossa
harrastettiin
vapauspyrintöjä ja Saint-Simon’in
aatteita. V. 1834 H.
vangittiin yhdessä ystäviensä
kanssa ja karkoitettiin
ensin Permiin ja sitten
Vjatkaan, mutta sai pian asettua virkamieheksi
Vladimiriin. Sai 1840 taas palata Moskovaan,
jossa Stankevitšin ja Belinskijn seurassa tutustui
Hegelin filosofiaan. Syvän vaikutuksen H:iin
tekivät samanaikuisten ranskalaisten sosialistien
kirjoitukset. H:n ja hänen erottamattoman
ystävänsä, runoilija Ogarevin ympärille liittyivät
n. s. „zapadnikot” s. o. länsieurooppalaisten
valtiollisten ja yhteiskunnallisten laitosten ihailijat.
Hän ei kuitenkaan tälläkään kertaa saanut
kauan olla rauhassa hallituksen puolelta. Hänet
karkoitettiin Novgorodiin, josta hän 1842 pääsi
takaisin Moskovaan, mutta olo Venäjällä tuntui
hänestä niin tukalalta, että hän 1847 siirtyi
kokonaan ulkomaille ja asettui ensinnä
Pariisiin, jossa hän tutustui v:n 1848
vallankumouksen johtajiin ja julkaisi jonkun aikaa yhdessä
Proudhon’in kanssa „Ami du peuple” nimistä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0231.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free