- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
407-408

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Herukka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

sosialistista lehteä. V. 1849 hänet karkoitettiin
Ranskasta, jonka jälkeen hän asettui Sveitsiin
ja hankki itselleen siellä kansalaisoikeudet.
V. 1854 hän perusti Lontoossa „vapaan
venäläisen kirjapainon” Venäjällä kielletyn
kirjallisuuden painattamista varten. Asetuttuaan 1857
vasituisesti Lontooseen hän alkoi sam. v.
julkaista viikkolehteä „Kolokol” (Kello).
Loppuikänsä v:sta 1864 H. eli Genèvessä ja
Brysselissä ja kuoli tammik. 21 p. 1870 matkalla
Pariisissa.

H. on Venäjän kirjallisuuden lahjakkaimpia
henkiä. Aluksi hän Iskanderin nimellä julkaisi
kaunokirjallisia kirjoituksia sekä kriitillisiä ja
filosofisia tutkielmia, kuten „Dilettanttisuudesta
tieteessä” ja „Luonnon tutkimisesta”. Hänen
kaunokirjallisista tuotteistaan ovat mainittavat
„Erään nuoren miehen muistiinpanoista” (1841),
maaorjuutta kuvaava novelli „Varas harakka”
(1848), romaanit „Tohtori Krupov” (1847) ja
„Kuka on syypää” (1847). Viimemainitussa on
pääsankarina samanlainen paljoa harrastava,
mutta ei mitään aikaansaava „kotimaassa
muukalainen ja ulkomaalla muukalainen” idealisti,
jonkakaltaisia „liika-ihmisiä” Turgenev
sittemmin niin mestarillisesti kuvasi.
Kaunokirjailijanakin H. oli terävä havaitsija, mutta taiteellista
eheyttä hän ei saanut isompiin teoksiinsa.
Hänen kirjailijalahjansa tulivatkin parhaiten
oikeuksiinsa publisistisella alalla. Innostus, jonka
vallassa H. oli lähtenyt ulkomaille, muuttui pian
katkeraksi pettymykseksi, varsinkin kun hän
näki v:n 1848 vallankumouksen huonon lopun.
Hän kuten niin moni muu venäläinen idealisti,
oli kuvitellut „Lännen” ihan toisenlaiseksi. Hän
ei ymmärtänyt historiallisten ja sivistyksellisten
perintätapojen sitovaa voimaa, joka hänelle,
ylimysvallankumoukselliselle ilmestyi
vihattavimpana keskisäädyssä, porvaristossa. Toisin oli
muka eteenpäin pyrkivien venäläisten laita:
heidän henkensä on vapaa, sillä he ovat irroillaan
kaikista traditsioneista. Ja siksi Venäjä ja sen
yhteinen maaomistus kuvastuu hänelle todellisen
vapauden ja uuden kulttuurin vastaisena
luojana. Nämä mielipiteet tai oikeammin
tunnelmat, joissa H. oikeastaan on aivan samalla
kannalla kuin hänen vastustamansa slavofiilit, ovat
nerokkaasti ja loistavasti esitetyt „Kirjeissä
Avenue Marignylta” (ilmestyivät koottuina
nimellä „Kirjeitä Ranskasta ja Italiasta” 1855) ja
teoksessa „Toiselta rannalta”, joka ensinnä
ilmestyi saksaksi nimellä „Vom andern Ufer” (1850).
Itämaisen sodan jälkeen, joka paljasti Venäjän
sisällisen heikkouden, H. ryhtyi väsymättömästi
ajamaan Venäjän uudistuksen asiaa. Tätä
varten hän julkaisi viikkolehteä „Kolokol” ja
kuukauslehteä „Poljarnaja Zvezda” (Pohjantähti,
1855-62). „Kolokolin” kirjoitukset sekä ne, joissa
oli Venäjän olojen ja virkamiesten häikäilemätöntä
paljastusta että ne, joissa ehdotettiin
parannuksia, vaikuttivat kuin tenhovoimalla yleiseen
mielipiteeseen. Huolimatta siitä, että lehti
tietysti Venäjällä oli kielletty, sitä levisi sinne
muutamia tuhansia kappaleita, ja itse
Aleksanteri II luki sitä. H. oli v:teen 1863 todella
Venäjän yleisen mielipiteen diktaattori.
Täydellisen käänteen sai aikaan H:n esiintyminen
puolalaisten hyväksi kapinan aikana. Katkovin
vaikutuksesta häntä aljettiin pitää isänmaan
petturina, ja „Kolokolin” tilaaja- ja lukijakunta
suli mitättömiin. H:n sosialistiset ja
yhteiskunnallista vallankumousta käsittelevät
kirjoitukset ovat verraten vähäpätöiset. Varsinaiseksi
kumoukselliseksi puoluemieheksi hän ei koskaan
voinut tulla; siksi hän oli liian yksilöllinen ja
kriitillinen. H:n muistiinpanot elämästään
„Elettyä ja mietittyä” („Byloe i dumy” 1861-67)
kuuluvat sekä ajatusrikkautensa että nerokkaan
esitystapansa puolesta Venäjän kirjallisuuden
kauneimpiin tuotteisiin. H:n teokset (10 os.)
ilmestyivät Genèvessä 1875-80. [Vetrinskij, „Herzen”
(1908).] J. J. M.

Herzenstein [hertsenštäin], Mihail
Jakovlevitš
(1859-1906), ven. taloustieteilijä
ja valtiollinen henkilö, tuli 1903 Moskovan
yliopiston dosentiksi ja 1904 Moskovan
maatalousopiston professoriksi. Hän on kirjoittanut useita
tutkimuksia kansantaloustieteen alalta ja oli
Venäjän agraariolojen etevimpiä tuntijoita. On
julkaissut m. m. „Agraarikysymys” (1905). H.
valittiin 1906 valtakunnan duuman jäseneksi ja
oli, kuuluen kadettipuolueeseen, ensimäisen
duuman huomatuin mies Venäjän
maatalouskysymysten alalla. Kesällä samana vuonna hän
joutui valtiollisten vihamiestensä salamurhan
uhriksi Terijoella.

Herzlieb [hertslīp], Minna (1789-1865),
tunnettu suhteistaan Goetheen; H:iä luullaan
suureksi osaksi G:n „Wahlverwandtschaften”
romaanin „Ottilie”n esikuvaksi. [Gaedertz,
„Goethes Minchen, auf Grund ungedruckter Briefe”
(2 p. 1889).] J. H-l.

Herzogenberg [hertsō’-], Heinrich von
(1843-1900), itäv. säveltäjä; toimi Leipzigissä
1874-85 Bach-yhdistyksen johtajana, sitten
Berliinissä musiikkikorkeakoulun sävellysopettajana.
H:n sävellystyyli taipui ensin jonkun verran
kromaattisuuteen, mutta kirkastui sittemmin
vanhan polyfonisen musiikin vaikutuksesta
harvinaiseen kypsyyteen ja voimaan. Hänen
huomattavimmat sävellyksensä ovat
kamarimusiikkiteoksia (m. m. 5 jouhikvartettia), 2 sinfoniaa,
1 sinfoninen runo, sekä useita kuoroteoksia, joista
myöhemmät, hengelliset, sisältävät paljon
nerokkaita virikkeitä tyylin laajentamiseen ja
kehittämiseen. I. K.

Heränneisyys l. herännäisyys on
uskonnollinen liike, mikä puhjettuaan ilmi Suomessa
1600-luvun lopulla sitten läpi kahden vuosisadan
on mitä olennaisimmin vaikuttanut kansamme
uskonnollisen ja kirkollisen elämän kehitykseen.
Heränneisyys pyrkii vastoin sellaista
kristillisyyttä, mikä on parhaasta päästä vain
uskonnollisten opinlauselmien tietopuolista
omistamista, „tietouskoa”, herättämään ensi sijassa
tunteella ja tahdolla omaksuttua ja käytöllisessä
elämässä osoittautuvaa „elävää” „sydämenuskoa”,
käytöllistä kristillisyyttä, sekä vastoin
kirkollisiin tapoihin ja kaavoihin kangistunutta tapa-
ja joukkokristillisyyttä tai pintapuoliseen
sivistys- ja siveyskiiltoon väljähtänyttä
uskonnollisuutta luomaan sisällisessä kilvoituksessa
persoonallisesti omaksuttua ja persoonallisuuden
sisintä uudistavaa sekä „maailman ja sen
menojen ja ilojen” (semminkin huvitusten)
hylkäämisessä osoittautuvaa omaperäistä kristinuskoa.
Tämän mukaisesti heränneisyys, mitä
kirkolliseen järjestykseen ja seurakuntaelämään tulee,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0232.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free