- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
411-412

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Heränneisyys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

virtauksen kanssa. Mutta yleensä se sittenkin
suomalaisen rahvaan maaperästä versoneena ja
sieltä ylempiin kerroksiin levinneenä on ensi
sijassa kansan syvien rivien kannattama ja
johtama kansanomainen uskonnollinen liike.
Suoranaisessa yhteydessä se on varhaisemman
heränneisyyden kanssa varsinkin Lounais-Suomessa,
missä Achreniuksen johtama heränneisyys yhä
vielä kyti, välistä leimahtaen ilmiliekkiin.
Satakunnassa, missä heränneisyys oli vain
maallikkojohtajien varassa (Anna Rogel,
k. 1784, Anna Lagerblad, k. 1811, Juho
Uusikartano
, n. s. Auvaisten paavi, k. 1835),
liikkeellä oli vuosisatojen vaihteessa epäraitis,
haaveellinen henki vallalla: näyille ja
ilmestyksille sekä horroksissa-saarnaamiselle annettiin
suuri merkitys ja uskonnollisten tunteitten
kiihottaminen remuaviin huudahduksiin ja
hyppyihin saakka („hyppyherätys”) oli käynnissä.
Vakava- ja syvähenkisten rahvaan miesten kuten
Matti Pukanhaavan (k. 1833) ja Matti
Paavolan
(k. 1859) johtamana muodostui
Satakunnan heränneisten keskuudessa
1840-luvulla n. s. rukoilevaisten ryhmä, jolle
on ominaista rukouksen, varsinkin
„polvirukouksen” ahkera harjoitus ja vanhan
heränneiskirjal-lisuuden kuten vanhojen kirkollistenkin kirjojen
harrastaminen. — Varsinais-Suomessa
vanhan heränneisyyden luoma uskonnollinen
virtaus kehittyi hiljaisesti useamman
heränneishenkisen papin, kuten postillankirjoittajan
Antti Björkqvistin (k. 1809), Pentti
Jaakko Ignatiuksen
(k. 1827) ja
Kustaa Ranckenin (k. 1831) ohjaamana
seurakunnallista elämää elvyttäen ja siihen liueten.

Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla
kuitenkin myöhäisemmän heränneisyyden
varsinaiset lähteensuonet aukenivat. Pohjois-Savossa
Iisalmella muutama vuosi ennen 1700-luvun
loppua rahvaan keskuudessa puhjennut ja
ympäristöön vähitellen laajemmalle levinnyt herätys sai
nilsiäläisen talollisen pojasta, Paavo
Ruotsalaisesta
(k. 1852) erinomaisen
tarkkaälyisen, syvämietteisen, uskonnollisista
kokemuksista rikkaan, tarmokkaan johtajan. R:n
johtamana, joka tekovanhurskautta vastaan teroitti
jokapäiväistä parannusta katumuksessa ja
syntinsä tunnossa Jumalan armoille alistuvaa
heittäytymistä, liike syventyi, lujittui ja laajeni
Pohjois-Savon pitäjissä, jopa
Pohjois-Karjalaankin päin. Kuu sitten muutamien nuorien
pappien, ennen muita hienosti sivistyneen ja
lujaluontoisen Joonas Laguksen (k. 1857)
ja palavahenkisen, verrattoman kansanpuhujan
Niilo Kustaa Malmbergin (k. 1858)
johtama Keski-Pohjanmaalla levinnyt
herätysliike oli johtajiensa kautta 1834 yhtynyt samaan
uomaan Savon heränneisyyden kanssa ja „ukko
Paavon” johtoon, niin oli pohjoissuomalainen
herätysliike kaksinverroin kasvanut voimiltaan.
Niinpä liike — tähän asti pääasiallisesti rahvaan
liike — näihin aikoihin alkaa levitä
sivistyneihinkin kerroksiin sekä Kaarle Kustaa von
Essenin
(k. 1895), runoilija Lauri
Stenbäckin
(k. 1870) ja Julius Immanuel
Berghin
(k. 1878) johdolla
ylioppilaspiireihinkin pääkaupungissa. Myöskin Lounais- ja
Etelä-Suomen pitäjiin liike nyt pääsi erittäinkin
nuoren pappismiehen Fredrik Gabriel
Hedbergin
(k. 1893) vaikutuksesta
tunkeutumaan. Niinpä ne kokoukset, „seurat”, joihin
körttiläiset”, kuten heränneitä heidän
omituisen vaatepartensa mukaan nimitettiin,
ahkerasti kokoontuivat lukemaan
heränneishenkisiä hartauskirjoja ja veisaamaan virsikirjan ja
„Siionin virsien” virsiä sekä „Halullisten sieluin
hengellisiä lauluja” ja keskustelemaan yhdessä
hengellisistä kokemuksista, tulivat ei ainoastaan
taajojen piirien, niin sivistyneitten kuin
talonpoikaisten, hengellisen elämän ahjoiksi, vaan
myös tilaisuuksiksi, missä eri kansanluokkiin
kuuluvat henkilöt eri seuduilta usein pitkien
matkojen päästä voimakkaan yhteistunnon
lämmittäminä veljellisesti yhtyivät. Samoihin
aikoihin kuin Savon ja Pohjanmaan herätys oli
syntynyt, virisi Karjalan heränneisliike. Sen
henkiinherättäjä oli ilomantsilainen
talonpojanpoika Heikki Kukkonen l. Renqvist
(= puhdas oksa), kuten hänen koulussa ottamansa
ruotsalainen nimi kuuluu. Aikaisemmin koulu-
ja ylioppilasaikanaan tutustuttuaan Savon
heränneisiin sekä sitten Turussa saatuaan
vaikutuksia siellä yhä vielä kytevästä
herrnhutilais-suuunasta ynnä Kustaa Ranckenin edustamasta
heränneisyydestä Renqvist 1817 tuli
apulaispapiksi Liperin seurakuntaan. Se taistelu, mitä
hän täällä uupumattomalla innolla ja
pelkäämättömällä jäykkyydellä alkoi kansassa
vallitsevaa tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta
vastaan pitämällä hartauskokouksia, levittämällä
Raamatuita ja muuta hengellistä kirjallisuutta,
sekä asettamalla väestön elämäntavat
keskinäisen valvonnan alaiseksi, tuli merkitsemään uuden
herätysliikkeen, „renkvistiläisyyden”, syntyä.
Varsinkin Renqvistin ahkeran kirjallisen
toiminnan vaikutuksesta Pohjois-Karjalassa näin
alkanut herätys voitti kannattajia itselleen
Mikkelin, Tampereen ja Porvoon seuduilla sekä sai
Rauman seudun „rukoilevaisten” luottamuksen
osakseen. Mutta varsinkin tämä Karjalan
herätys levisi Sortavalassa, missä Renqvist vaikutti
kappalaisena loppuikänsä (k. 1866), ja
ympäristöpitäjissä. Renkvistiläisyys, jolla
heränneishenkisenä suuntana oli niin paljon yhteistä
savolaisen heränneisyyden kanssa, ei siihen
liittynyt. Yhtymistä esti molemminpuolinen
epäluulo, mikä teki näitten suuntien välit hyvinkin
kireiksi. Ruotsalainen katsoi Renqvistin
teroittaman hurskaudenharjoituksen, missä pantiin
erittäin painoa vakaalle, säännönmukaiselle
elämälle ja rukouksen, polvirukouksen,
harjoitukselle, johtavan tekopyhyyteen; Renqvist taas piti
Ruotsalaisen kantaa irralliseen elämään vievänä.

Yhä laajenevaa heränneisliikettä vastaan nousi
monelta taholta ankaraa vastustusta. Se usein
pinnaltaan niin karkea ja suvaitsematon tapa,
millä heränneisyys iski totuttuihin ja
hyväksyttyihin, mutta sen vakaumuksen valossa
synnillisiin tai ainakin turhuuden täyttämiin
seurustelu- y. m. tapoihin, olipa sitten kysymyksessä
sivistyneitten hienostuneet tai rahvaan raa’at muodot,
ja se välinpitämättömyys, jopa ylimielisten
tuomitsevaisuuskin sivistystä ja
sivistysharrastuksia kohtaan, mihin heränneitten uskonnollinen
elämänkatsomus, jolle uskonto on elämän
verrattomasti arvokas aarre, voi ensi innon palossa
pukeutua, oli omiaan herättämään sivistyneissä
piireissä epäluuloja ja vastustusta liikettä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0234.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free