- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
413-414

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Herännäisyys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

virtaan, joll’eikaan sillä taholla puuttunut kokonaan
käsitystä heränneisyyden suuresta
sivistysarvosta, mikä kyllä on niin aineellisella kuin
henkisellä alalla ilmaantunut silloin ja jälestä.
Mutta varsinkin epäluuloinen valtiollinen
taantumussuunta ja sen rinnalla itsekylläinen ja
vanhoillinen virka- ja pappisvalta sekä kaavoihin
kangistunut kirkollisuus, joita heränneitten
jyrkkyys oli omiaan vastaansa nostamaan, rupesivat
yhtynein voimin panemaan esteitä tälle
laajenevalle omintakeiselle kansanliikkeelle.
Heränneismielisiä ylioppilaita ei suostuttu vihkimään
papeiksi, pappeja siirrettiin seurakunnista
vankilanpapeiksi tai muuten rettelöitiin heidän
kanssaan. Varsinkin „konventikkeliplakaattia”
käytettiin heränneitten seurainpitoa vastaan.
Kuuluisimmat näin nostetuista oikeusjutuista ovat
Kalajoen käräjät 1838-39, joissa syytteenalaisina
oli viisi heränneitten pappisjohtajaa ja suuri
joukko maallikoita, joukossa Paavo Ruotsalainen,
ja joissa syytettyjä sakotettiin luvattomien
kokouksien pidosta, rahan keräyksistä
pakanalähetykselle y. m. s. Nämä ehkäisytoimenpiteet eivät
kuitenkaan ollenkaan vaikuttaneet tarkoitettuun
suuntaan, vaan päinvastoin liikettä
kannustavasti. Mutta liikkeen ollessa ylimmillään
1840-luvun puolivälissä alkavat johtajien välillä
syntyneet erimielisyydet hajoittaa ja lamauttaa
liikettä sisältäpäin.

V. 1844 Fredrik Gabriel Hedberg
erkani erilleen perustaen n. s. evankelisen
suunnan
, mikä vastoin heränneisyyden
katumuksen ja parannuskilvoituksen tyrkytystä
teroittaa pelastuksen varmuutta ja sen vapaata
omaksumista uskon kautta Jumalan sulan armon
nojalla omiin parannustöihin tai -tunteisiin
katsomatta. Evankelinen 1. „hedbergiläissuunta”,
jonka kannattajiksi alusta pitäin liittyi joukko
pappeja, kuten Kustaa Dahlberg (k. 1906)
ja E. M. Rosengren (k. Ilmajoen khrana
1897) sekä myöhemmin kuulut saarnamiehet
Kleofas Immanuel Nordlund (k. 1883)
ja Johannes Bäck (k. 1901), on levinnyt
varsinkin Lounais- ja Etelä-Suomeen.

Toinen vielä kohtalokkaampi hajaannus
tapahtui heränneitten keskuudessa, kun N. K.
Malmbergin
(k. 1858) ja Nivalan
maallikko-heränneisjohtajan Vilho Niskasen (k. 1860) välit
muitten heränneisjohtajien kanssa osaksi
Niskasen pahennusta herättäneitten oppien, osaksi
Malmbergin pahennusta herättäneen
elämäntavan tähden rikkoontuivat ja koko heränneen
kansan pääryhmä jakautui kahtia „niskalaisiin”
ja „toistupalaisiin”. Tämän jälkeen suuntaan
yhtyneet papit enimmäkseen vetäytyivät
liikkeestä syrjään; osa heistä, kuten Antero
Vilho Ingman
(k. 1877), Alfred
Kihlman
(k. 1904), v. Essen y. m., liittyivät n. s.
raamatulliseen suuntaan. Kun sitten
Paavo Ruotsalainen samaan aikaan kuoli, niin
heränneissuunta hajaantuneena ja johdottomana
joutui lamaannuksiin pitkäksi aikaa. 1870-luvulla
Pohjanmaalla ja Savossa säilyneet
heränneispiirit ovat N. K. Malmbergin pojasta, Vilho
Malmivaarasta
, saaneet johtajan, joka
yhdessä oululaisen koulurehtorin Maunu
Rosendahlin
ja ylistarolaisen talokkaan Juho
Malkamäen
kanssa on osannut koota
heränneitten hajonneet piirit, joissa siitä pitäin on
ollut havaittavissa kasvavaa voimistumista ja
joihin yhä useampia pappejakin on liittynyt.
Heränneitten 1892 perustaman
kirjaukustannus-osakeyhtiön „Herättäjän” jokakesäiset
vuosikokoukset ovat muodostuneet suurenmoisiksi
heränneen kansan yhtymätilaisuuksiksi, johon
saapuu kansaa tuhatmäärin läheltä ja kaukaa.

[E. Bergroth, „Suomen kirkko”; Maunu
Rosendahl, „Suomen herännäisyyden historia XIX:llä
vuosisadalla”; Martti Ruuth, „Varhaisempi
herännäisyys” (Oma Maa) ; Jaakko Gummerus,
„Myöhäisemmän herännäisyyden alkuvaiheet” ja
„Myöhäisempi herännäisyys valta-aikanaan”
(Oma Maa).] M. R.

Herännäisyys ks. Heränneisyys.

Herätys, murrostila ihmisen uskonnollisessa
elämässä, jolloin sielun pelastus tulee hänelle
elinkysymykseksi. Muutamat uskonnolliset
suunnat, kuten pietismi, panevat herätykseen
suuren painon, josta suunnalle on annettukin
nimitys heränneisyys (ks. t.). E. K-a.

Hesekiel (hepr. Jehezqē’l s. o. „Jumala on
voimallinen” tai „Jumala tekee voimalliseksi”;
Vulgatassa: Ezechiel), kolmas u. s. „suurista
profeetoista”, vaikutti maanpaon alkuaikoina.
Hän kuului ylhäiseen, Daavidin ja Salomon
aikuisesta, ylipappi Saadokista polveutuvaan
pappissukuun, joka palveli Jerusalemin temppelissä.
Kun Nebukadnesar 597 ensi kerran valloitti
Jerusalemin, vietiin H. kuninkaan ynnä
lukuisain ylimysten kera maanpakoon Babyloniaan.
Maanpaon viidentenä vuonna eli heinäkuussa
593 Jahve kutsui hänet ihmeellisessä näyssä
profeetaksi (11-321). „Israelin huoneen vartijana”
hän sitten vaikutti maanpakolaisten keskuudessa
yli kaksikymmentä vuotta (2917). Hänen
suurena profeetallisena tehtävänään oli varjella
kansalaisiaan hukkumasta pakanamaailmaan, sekä
laskea pohja uudelle Israelille. H:n oli
ensinnäkin torjuttava syytös, jonka hänen
onnettomuus-toverinsa tekivät Jahvea vastaan: „Herran tie
ei ole oikea” (1825, 29; 3317, 20). Hän osoitti, että
Jerusalemia kohdannut tuomio oli ansaittu.
Jerusalemin hävitys 586 muodostaa käänteen H:n
profeetallisessa vaikutuksessa; sen jälkeen hän
ei enää tuomitse ja rankaise, vaan lohduttaa ja
rohkaisee. Säilyäkseen ja valmistuakseen
siihen oli Israelin pyhänä kansana erottautuminen
pakanallisesta ympäristöstään. Tässä
tarkoituksessa H. teroittaa erittäin sabbatin viettämistä,
avioliiton pyhänä pitämistä ja rakkauden
harjoitusta uskonveljiä kohtaan. H. on
ensimäinen profeetta, joka panee painoa ulkonaisiin
uskonnonharjoituksiin ja
jumalanpalveluslaitoksiin. Kirjansa lopussa (40-48) hän on, liittyen
Deuteronomionin aatteisiin, esittänyt kuvan
uudesta Jerusalemista: jumalanpalvelus on siinä
mitä tarkimmin järjestetty ja temppeli on
maan sekä kansan koko elämän keskuksena.
Kaikki maallinen valta ja järjestys on väistynyt
hengellisen eli kirkollisen tieltä; vallitsee
täydellinen teokratia. H., jota sekä
persoonallisuutensa että aatteidensa puolesta on sattuvasti
verrattu Calviniin, on ratkaisevasti vaikuttanut
Israelin uskonnon kehitykseen seuraavina aikoina.
Hänestä tuli „juutalaisuuden isä”. — H., joka
profeetoista ensimäisenä vaikutti varsinaisesti
kirjoitetun sanan avulla, kirjoittaa
suorasanaisesti. Hänen esitystapansa on yleensä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0235.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free