Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hetairia ... - Hevonen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
ylipäällikköjä. Tämä nimitys on saksalaista
alkuperää (häuptmann, murt. Heitmann = hauptmann).
V:sta 1539 alkaen oli kaksi hetmania: „kruunun
suurhetmani” ja „kenttähetmani”, joista edellinen
oli varsinainen ylipäällikkö. Hetmanit
nimitettiin virkaansa koko elinkaudeksi eikä heitä
voinut mikään mahti siitä erottaa. Heidän
vaikutuksensa valtakunnan politiikkaan oli
tavattoman suuri ja useimmin turmiollinen. V. 1717
valtiopäivät koettivat rajoittaa hetmanien valtaa
ja kielsivät heitä sekaantumasta
kuninkaanvaaliin. Puolan ensimäinen hetmani oli Jan
Tarnowski Sigismund I:n aikana ja viimeinen
Branicki. Hetmanin arvonmerkkinä oli
nuijannäköinen sauva. J. J. M.
Hettner, Hermann (1821-82), etevä saks.
taide- ja kirjallishistorioitsija. Pääteokset:
„Vorschule zur bildenden Kunst der Alten”
(1848), „Die romantische Schule in ihrem
Zusammenhang mit Goethe und Schiller” (1S50), „Das
moderne Drama” (1852), „Literaturgeschichte
des 18 Jahrhunderts” (valmistui 1870, 3 osaa,
pääteos), „Italienische Studien” (1879). [A.
Stern, „H. Hettner, ein Lebensbild” (1885) ;
Spitzer, „H. Hettners kunstphilosophische
Anfänge und Literarästhetik” (1903, 1 n.).]
J. H-l.
Hetulat ovat hetulavalaiden suulaesta kahden
puolen riippuvia, aina 4 m:n pituisia
sarveislevyjä, joiden sisäreunassa on tiheässä pitkiä
karvamaisia ripsisäikeitä. Keskellä, lähinnä
leukapieliä hetulat ovat pisimmät ja lyhenevät
eteen- ja taaksepäin. Hetuloiden luku on
vaihteleva, ollen esim. täysikasvuisella sinivalaalla
290-310, grönlannin valaalla 300-360.
Jälkimäisellä tämä luku vastaa n. 1,800 kg:n painoa.
Itse hetulassa on erotettavissa ulompi, tiiviimpi,
yhdensuuntaisista sarveislevyistä muodostunut
peite- ja sisempi hienoista sarveispilleistä ja
säikeistä muodostunut pillikerros. H:den avulla
valas siivilöi suuhunsa tulleet merieläimet,
päästäen veden pursumaan suupielistä ulos. H:ista
valmistetaan kampoja, hiusneuloja, rasioita; ne
tunnetaan kaupassa „kalanluun” nimellä.
E. W. S.
Hetulavalaat ks. Valaat.
Hetääri ks. Hetaira.
Heuglin [höig-], Theodor von (1824-76),
saks. tutkimusmatkustaja ja ornitologi, tutki
1850-58 Egyptiä, Abessiiniaa ja Punaisen-meren
rantaseutuja, johti 1861 Vogelin etsimistä varten
järjestettyä retkikuntaa, jonka myöhemmin
kuitenkin jätti. Ennen palaamistaan Eurooppaan
hän tutki vielä Abessiiniaa ja kulki
Bahr-el-Ghasalia pitkin ylöspäin. V. 1870-71 hän
matkusti Huippuvuorilla ja Novaja Zemljalla ja
1875 jälleen Koillis-Afrikassa. Hänen
teoksistaan mainittakoon: „Reisen in Nordost-Afrika”
(1857) ja „Ornithologie Nordost-Afrikas”
(1869-75). V. v. F.
Heureka [-ē-] (kreik.), „olen löytänyt”. Näin
kerrotaan Arkhimedeen huudahtaneen
keksittyään sen hydrostatiikan lain, jota sanotaan
Arkhimedeen laiksi (ks. t.).
Heuristinen opetusmenetelmä ks.
Opetusmenetelmä.
Heurlin [hörli’n], Kristofer Isak
(1786-1860), ruots. piispa ja valtiomies; oltuaan
ensin Lundin yliopistossa opettajana toimi
sittemmin koulumiehenä ja pappina; tuli 1838
Visbyn piispaksi, mutta luopui virastaan 1841;
nimitettiin 1847 Växjön piispaksi. H. otti
erittäin huomattavaa osaa Ruotsin valtiolliseen
elämään v:sta 1828, jolloin valittiin valtiopäiville;
oli 1838-40 valtiosihteerinä kirkollisasiain
toimituskunnassa ja 1842-44 valtioneuvoksena ja
kirkollisasiain päällikkönä.
Heusinger [höiz-] von Waldegg,
Edmund (1817-86), saks. rautatieteknikko,
suunnitellut useita vanhempia saks. rautateitä, tehnyt
rautatierakennuksen ja -kaluston alalla
parannuksia, joista mainittakoon: epäkeskiö-säätölaitos
vetureissa, sivukäytävät läpikuljettavissa
rautatievaunuissa, päällysrakenteita
(kiskorakenteita) pää- ja sivuratoja sekä raitioteitä varten.
Julkaissut useita ammattiteoksia, perusti 1845
tunnetun aikakauskirjan „Organ für die
Fortschritte des Eisenbahnwesens”, julkaisi 1874-78
yhdessä useiden ammattimiesten kanssa
„Handbuch der speziellen Eisenbahntechnik” (5 nid.),
sekä suuren insinöörikäsikirjan „Handbuch der
Ingenieurwissenschaften” (2:sen painoksen ja
osia 3:nteen). J. C-én.
Hevaa (ven. Kovaš), joki Länsi-Inkerissä.
Se saa alkunsa Tyrön pitäjän eteläosassa ja
kulkee mutkitellen luoteista kohti, laskien lopulta
Suomenlahteen. H:n varsilla on inkeroisia,
äyrämöis-suomalaisia ja venäläisiä kyliä. K. S.
Hevea, Euphorbiaceæ-heimoon kuuluva
brasilial. puusuku, n. 10 lajia, joista etenkin H.
brasiliensis-lajin maitiaisnesteestä enin osa
parakautsukkia (ks. Kautsukki)
valmistetaan. (J. A. W.)
Hevonen. Kesytyshistoria. Uusimmat
tutkimukset osoittavat, että kullakin maanosalla
on alkujaan ollut oma villihevosensa. Nämä
olivat pienikasvuisia, miltei saavuttamattoman
arkoja ruohikoilla eläviä laumaeläimiä. Jo
aikaiseen ihmiset alkoivat niitä kesyttää
kotieläimikseen. Villeiksi jääneet laumat kuolivat
vähitellen sukupuuttoon; ainoastaan Sisä-Aasian aroilla
tavataan vielä jätteitä alkuperäisistä
villihevosista (Equus Przevalskii). Etelä-Venäjän,
Ameriikan y. m. ruohoaavikoilla puolivilleinä elelevät
nykyajan „villihevoset” sitävastoin polveutuvat
kesyistä hevosista. — Alkumuodot ja
rodut. Vanhassa-maailmassa arvellaan olleen
kolme toisistaan hiukan eroavaa alkumuotoa:
A. Itämainen (orientaalinen), jonka koti on
Lounais-Aasia ja jolle ominaisia ovat: pitkä,
hoikka ja kuiva pää (korvat hoikat, lähellä
toisiaan, silmät ylhäällä) ; pitkä ja jäntevä kaula,
solakka ruumis, samoin jalat; kestävä ja tulinen
luonne. Nykyajan puhtaimpia ja tyypillisimpiä
itämaisia muotoja ovat: arabialainen ja sen
lähisukulaiset, syyrialainen, turkomannilainen,
egyptiläinen, berberiläinen sekä
täysverinen-englantilainen h., joka kumminkin
nykyajan etevimpänä kulttuurihevosrotuna on
kehittynyt koossa, rakenteessa, kestävyydessä,
nopeudessa ja loisteliaisuudessa kaikkien
edellämainittujen esi-isiensä edelle. Ihan täysverisiä
hevosrotuja on ainoastaan 2: täysverinen arabialainen
ja täysverinen englantilainen. Näillä jalostamalla
Euroopan kömpelömmistä maatiaishevoskannoista
on saatu muodostetuksi n. s.
puoliverisiä rotuja, joita ovat miltei kaikki muut sivistyneen
maailman loistohevosrodut, s. o. ratsu-,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
