- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
431-432

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hevosenkengitys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

tahi useamman hevosjalostusyhdistyksen
palveluksessa olevia virkamiehiä. Heidän toimenaan
on paikallisen hevoshoidon ohjaaminen ja
valvominen. ks. Hevonen. K. G:s.

Hevoskastanja ks. Æsculus.

illustration placeholder
Hevoskierto, kuva 2.


Hevoskierto, maataloudessa käytetty,
hevosvoimalla käyvä voimalaite, josta liike
hammaspyörien ja hihnojen avulla johdetaan
puima- y. m. koneisiin. H. asetetaan tavallisesti
riihirakennuksen ulkopuolelle. Kuva 1 esittää
meidän maassamme
tavallisinta hevoskiertoa;
rautatapeilla varustetun
pystysuoran puuakselin
yläpäässä on
puukannattimien tukemana iso
valurautainen hammaspyörä,
joka toimii pienemmän,
vaakasuoran akselin
päässä olevan hammaspyörän
kanssa
(alkuperäisimmissä ovat kaikki
rataslaitokset puusta).
Kaltevien puupuomien päihin
kiinnitetään vetovehkeet.
Kuva 2 esittää
siirrettävää, rautaista
hevoskiertoa. Kunkin hevosen
toimittama työ h:ssa vastaa, jos käytetään
2 hevosta, 0,8 teknillistä hevosvoimaa
4 0,5
6 0,4


E. S-a.

Hevoskärpänen (Hippobosca equina),
täikärpäsiin (Pupipara) kuuluva kaksisiipinen
hyönteinen. Ruumis leveä ja litteä, keskiruumiin
renkaat sulaneet yhteen, iho sarvimainen, raajat
kaukana toisistaan, tuntosarvet aivan lyhyet.
Elää loisena hevosen tai naudan ruumiin
pinnalla, mieluimmin harvakarvaisissa tai
karvattomissa paikoissa. Liikkuu taitavasti eteen-,
taakse- ja sivullepäin. Naaras synnyttää
toukkia, jotka heti koteloituvat. Suomessa yleinen.

U. S-s.

Hevosmuurahainen ks. Muurahaiset.

Hevosraitiotie ks. Raitiotie.

Hevosrata, raidetie, jolla hevoset vetävät
vaunuja. Sellaisia käytetään vielä työratoina
rautatie- y. m. rakennuksilla, kaivos- ja
teollisuuslaitoksissa ja joskus vielä raitioteillä kaupungeissa.
Rautateiden alkuaikoina olivat isommatkin
radat hevosratoja, m. m. ehdotettiin aikoinaan
Helsingin-Hämeenlinnan (eli H:gin-Turkhaudan)
rataa hevosradaksi. J. C-én.

Hevostunti ks. Sähköopilliset
mittayksiköt
.

Hevostyö on useissa maissa eläinten
suorittamasta työstä tärkein, sitä tärkeämpi, kuta
suurempia tilat ovat ja kuta pitempiä matkat
liikekeskuksiin. Pitkien matkojen y. m. tähden ei
Suomessa härillä ole yleensä suurta merkitystä.
Lehmien käyttämistä vetoeläiminä, mikä
muutamissa maissa ou pienviljelyksessä hyvin yleistä,
ei meillä juuri nimeksikään tavata.
Maanmuokkauskauden lyhyyden ja matkojen pituuden
vuoksi on Suomen maataloudessa yleensä pakko
pitää runsaasti vetoeläimiä. Varsinkin on
pientiloilla hevosten luku suuri. — Hevos- ja
härkätyön välinen suhde lasketaan tavallisesti siten,
että 4 härkää vastaisi 3:a hevosta tai 3 härkää
2:a hevosta. J. E. S.

Hevosurheilu. Ikimuistoisista ajoista on
hevosurheilua monessa muodossa harjoitettu.
Arabialaisilla lienee jo 500 v. e. Kr. ollut
säännöllisiä kilpailuja erityisesti siihen
harjoitetuilla hevosilla. Olympialaisiin kilpailuihin
kuului myöskin hevosurheilua. Vielä suositumpia
olivat hevoskilpailut sirkuksessa Rooman
keisariaikana. Varsinkin pidettiin vaunukilpailuista,
jolloin neljäkin valjakkoa saattoi kilpailla
rinnakkain. Alkuaikoina oli ajajan toimi orjan
ammattia, mutta vähitellen alkoivat
ylhäissukuisetkin henkilöt, jopa joskus keisaritkin, kuten Nero,
Domitianus y. m., esiintyä hevosten ohjaajina.
Germaanilaisilla kansoilla oli kilpa-ajoja
uhrijuhlien yhteydessä. Englantiin toivat
hevosurheilun roomalaiset. Jo Henrik II:n ajalta
tiedetään ratsastuskilpailuja pidetyn Smithsfieldin
markkinain yhteydessä (1170). Alkuaan
kilpailtiin vain kunniasta tai raha-arvoltaan
mitättömän pienistä palkinnoista. Jaakko I:n aikana
v:n 1620 jälkeen alkoivat kilpailut kaikin puolin
vakiintua. Yhä useammassa paikassa
Englantia ruvettiin pitämään ratsastuskilpailuja. Niistä
ovat Ascottin, Doncasterin ja Newmarketin,
mutta varsinkin 1780 perustetut Derbyn kilpailut
kuuluisimmat. Englantilaisten esimerkin
mukaan järjestetään nykyään ratsastuskilpailuja
kaikissa maailman osissa. Niihin ottavat osaa
melkein pelkästään englantilaiset täysveriset
hevoset, s. o. sellaiset, jotka polveutuvat suoraan
„General Stud-Book”iin (= yleiseen kantakirjaan)
otetuista vanhemmista. Hevosia valmistetaan
näihin kilpailuihin jo nuoresta pitäen, usein
2-vuotisista alkaen huolellisella harjoituksella, jossa
englantilaiset „jockeyt” (erinomaiset,
mahdollisimman keveät ratsastajat) ovat sangen taitavia.
„Kenttäkilpailut” suoritetaan tavallisesti
tasaisella, soikion muotoisella ruohoradalla. Matka
vaihtelee 1,000-2,400 m:iin. Palkinnon, joka
Derby-ajoissa saattaa olla aina 200,000 mk, saa
se hevonen, jonka turpa ensimäisenä sivuuttaa
maaliviivan. „Estekilpailussa” (= steeplechase)
on hevosen hypättävä ojien, aitojen, kivivallien
y. m. sellaisten esteitten yli.

Englantilaista täysveristä ou käytetty, paitsi
oman rotunsa puhtaaseen jalostukseen, myöskin
lukemattomiin risteytyksiin. Urheilukannalta
katsoen erinomaisen arvokas on englantilaisen
täysverisen oriin ja raskasrakenteisen
irlantilaisen tamman risteytystuote, roteva n. s.
hunter” eli metsästyshevonen, jota kookkaatkin
henkilöt saattavat käyttää suosittuun
ketunajoon. Jos kettua ei ole ajettavana, saa sen
virkaa toimittaa joku ratsastajista merkiten
jälkensä paperiliuskoja ripottamalla.

Suomessa ei ratsastusurheilulla ole samaa
merkitystä kuin muissa maissa. Sen sijaan on
ravi-urheilulla mitä suurin merkitys sekä
hevosjalostukselle yleensä että erittäinkin
Suomessa. Kilpa-ajohevosen suoranaisena
tarkoituksena ei ole työnteko, vaan ne ominaisuudet,
joita sillä täytyy olla kilpailun ponnistukset
kestääkseen, ovat sangen hyödyllistä perintöä
työhevosellekin. Juoksijahevosella tulee olla suuri
sydän, tilavat keuhkot, älyä ja kehittynyt
hermosto, kiinteät lihakset, joustavat jänteet ja
vankka luusto j. n. e. Kuuluisalla oriilla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0248.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free