- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
441-442

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hierochloë ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

441

Hierochloë

:—Hieronta

442

Hierochloë ks. Maarianheinä.

Hieroduuli (kreik. < hiero’s = pyhä, dülos =
orja), temppeliorja. Kreik. h:t olivat tavallisesti
hurskaiden ihmisten lahjoittamia orjia, jotka
raatoivat temppelin tai pyhäkön palveluksessa.
Muutamissa Aphroditen temppeleissä oli
laumoittain naisorjia, jotka jumalattaren kunniaksi
ja hänen pyhäkkönsä eduksi harjoittivat
prosti-tutsionia. — H:eiksi nimitettiin myös ihmisiä,
jotka, olematta varsinaisia orjia, vapaaehtoisesti
tai pakosta elivät jonkun pyhäkön isäntävallan
alaisina ja pyhäkölle suorittivat määrätyitä töitä
tai muita suorituksia. — Orjan muodollinen
lahjoittaminen tai myöminen jollekin jumalalle oli
ajoittain tavallisimpia vapauttamistapoja.

O. E. T.

Hierofantti (kreik. hieropha’ntes), pyhien
asiain ilmaisija eli esittäjä, Eleusiin mysterioiden
ylin papillinen toimitsija. H:n virka kävi
perintönä Eumolpidien ylhäisessä suvussa, ks.
E 1 e u s i s.

Hieroglyfit ks. Egyptiläinen
kirjoitus.

Hieron [hie’rön] (lat. Hiero), kahden
Syrakusan hallitsijan nimi.

1. H. I vanhempi (k. 467 e. Kr.), hallitsi
v:sta 485 e. Kr. Gelan kaupungissa, mutta pääsi
veljensä Gelonin kuoltua (478 e. Kr.)
palkkasoturien avulla Syrakusan itsevaltiaaksi ja
kohosi viisautensa ja urhoollisuutensa avulla
Sisilian mahtavimmaksi ruhtinaaksi; suuri
merkitys oli varsinkin hänen etruskilaisista
saamallaan merivoitolla Cumæn luona (474 e. Kr.).
Julmuudestaan huolimatta H. oli kirjallisuuden
suosija, ja hänen hovissaan oleskelivat mouet
aikakauden tunnetuimmista runoilijoista. [Hense,
„De Hierone I", 1862.]

2. H. II nuorempi (k. 215 e. Kr.), Ilierokleen
poika, polveutui Gelonin (ks. t.) suvusta.
Otettuaan aikaisemmin m. m. osaa Pyrrhoksen
sotaretkiin H. n. 270 e. Kr. (tai mahdollisesti jo
n. 274 e. Kr.) tuli Syrakusan sotajoukkojen
ylipäälliköksi ja pääsi n. 269 e. Kr. sen
kuninkaaksi. H. oli valtioviisas hallitsija ja edisti
maanviljelystä y. m. elinkeinoja sekä koristi
pääkaupunkiaan loistavilla rakennuksilla. Kun
roomalaisten ja karthagolaisten kesken 264
e. Kr. syttyi sota, kävi H. ensin jälkimäisten
puolelle, mutta yhtyi pian roomalaisiin, joiden
liittolaisena hän sitten pysyi kuolemaansa
saakka. [Schneiderwirth, „H. II vou Syrakus"
1861.] E. R-n.

Hieronta on ikivanha terveydenhoidollisessa
tarkoituksessa käytetty ruumiin käsittelytapa.
Hieronnan ynnä lääkitys- eli sairasvoimistelun
yhteisnimi on mekanoterapia. Se on yksi haara
fysikaalisia hoitotapoja, joista useat kauan ovat
olleet tunnetut ja käytetyt erilaisten tautien
parantamiseksi, mutta jotka vasta viime
vuosikymmeninä on saatettu vakiintuneelle pohjalle
ja saavuttaneet ansaitun aseman lääketieteessä.
Jo noin 3000 v. e. Kr. tunnettiin Kiinassa
hierontahoito. Samoiu se oli tuttu muinaisille
intialaisille ja egyptiläisille y. m. Hippokrates,
Asklepiades ja Galenus sekä myöhemmin
Ambrosius Paré y. m. käyttivät sitä
menestyksellisesti lääkärinammatissaan. Suomenkin kansan
keskuudessa hieromataito on ollut tunnettu
ammoisista ajoista. Omintakeisesti harjaantuneita

tai perintönä opin saaneita hieroja-muijia on,
mikäli kansamme entisyyttä tunnetaan, aina
ollut. Näistä „kurssinkäymättömistä"
kansanparantajista on esim. Johan Jakob Bäck (ks. t.)
kuuluisa.

Uudenaikainen hieronta ja lääkitysvoimistelu
on meille, kuten muuallekin, siirtynyt Ruotsista,
jossa mekanoterapian kantaisänä ou ollut Per
Henrik Ling (1776-1839). Hänen
voimistelu-järjestelmäänsä sisältyi pääasiallisesti juuri
lääkitysvoimistelu, mutta myöskin hieronta useissa
eri muodoissa. Fysiologisesti ovat hieronnan
vaikutuksia tutkineet ja julkaisseet niistä
kirjoituksia m. m. Mezger, v. Mosengeil, Maggiora,
Zabludowski, Buge, A. Bum, Iloffa, Lauderer
y. m. Suomessa tavallisimmin käytetyistä
käsikirjoista tällä alalla mainittakoon: A. Wide,
„Medicinsk gymnastik" (1907) ; E. Kleen,
„Hand-bok i massage och sjukgymnastik" (1906) ;
A. Bum, „Handbuch der Massage und
Heilgymnastik" (1907) ; L. Ewer, „Kursus der Massage"
(1901); A. HofTa, „Tcchnik der Massage"(1907) ;
J. Zabludowski, „Technik der Massage" (1903).

Eri otemuotojen mukaan ryhmitetään hieronta
seuraaviin lajeihin: 1) työntöhieronta
(effleurage), jolloin koko kämmenellä tai
sormilla ja peukalohankasella painaen ihoa
silitetään laskimo-veren kierron ja lymfa-kulun
suuntaan s. o. sydämeen päin, 2) k i t k a-h i e r o n t a
Cfriction), jolloin sormien päillä, kämmenellä tai
kämmeypäällä tehdään pieniä ympyröitä siten,
että hierottavan iho seuraa mukana, 3)
vääntö-hieronta (petrissage), joka on vaikein, ja
jolloin peukalon ja peukalopäkiäiseu toiselta
puolen sekä kaikkien muiden sormien väliin
toiselta puolen puserretaan määrätty lihasryhmä
samalla ikäänkuin irroittaen ja vääntäen sitä
pois alustastaan sekä puristaen siinä olevia
nesteitä liikkeelle, 4) taputukset (tapotement),
jolloin äkillisten lyöntien kautta käden eri osilla
vaikutetaan ärsyttävästi ihoon, hermoihin ja
lihaksiin; tässä erotetaan a) sormi-, b)
kämmen-ja c) nyrkki-taputus sekä d) naputus (sormien
päillä), 5) täristykset (Vibration), joita
annetaan joko käsin tai erilaisilla koneilla, joissa
tärisevä liike syutyy tavallisesti joko
spiraali-letkun pyörimisestä tai eksentteri-laitteen avulla.
Liikkeelle paneva voima lähtee joko käsin
pyöritettävistä tai jaloin poljettavista koneista tai
sähkömoottoreista.

Hieronta, josta varsinkin kolmea
ensinmainittua lajia käytetään, tavallisesti samalla kertaa
vuoroon ja sekaisin, vaikuttaa pääasiallisesti
neste- (veri- ja lymfa-) virtausta edistävästi sekä
solutoimintaa (lihas-, hermo- y. m. soluja)
kii-hoittavasti. Senvuoksi käytetäänkin sitä hyvällä
menestyksellä erilaisissa aincenvailito-häiriöissä,
reumaattisissa lihas- ja niveltaudeissa,
sydäntaudeissa, suoliston y. m. lihasten velttouksissa,
ruuansulatushäiriöissä, särky neitten kudoksien
ennalleen elvyttämiseksi (luukatkeamat, lihas- ja
nivelpussi-repeytymät y. m.), lihaskuihtumisissa,
ruhjevammoissa, hermotulehduksissa ja-säryissä,
selkäydinkuoliossa (tabes), lapsihalvauksessa
(poliomyelitis), hermoston toimintahäiriöissä
(neurasthenia ja hysteria), halvauksissa y. m.
Näissä kaikissa käytetään apuna samalla
sairas-voimistelua (ks. t.). Paitsi näitä, käytetään
hierontaa erilaisten laitteideu avulla myöskin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0253.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free