- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
451-452

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hihnapyörä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

451

Hiidenmaa—Hiihto

452

yksinäisten kivilohkareiden nimitys, ks. K u 1 k
u-kivet. " P. E.

Hiidenmaa (D a g ö, D a g e n, vironkiel.
H i i u m a a), Itämerenmaakuntiin kuuluva
saari Viron länsirannikolla, 960 km2, n. 16,000
as. (vir., ruots. tai saks. alkuperää; etupäässä
luterilaisia). 4 ’/a km leveä Söla-salmi erottaa
sen Saarenmaasta. H:lla on 4 suurehkoa
niemimaata, Keppo, Simpernäs, Sarve ja Serro, ja
lahtirikkaita, mutta karien ja matalikkojen
tähden vaikeapääsyisiä rannikoita. Asukkaat
harjoittavat maanviljelystä, karjanhoitoa,
kalastusta ja hylkeenpyyntiä sekä vähäistä kauppaa.
— H:n pohjois- ja sisäosat ovat rämeiset tahi
hiekkaiset, eteläosa hedelmällinen ja tiheästi
asuttu. Saari on jaettu 4:ääu pitäjään
(seurakuntaan). Sen maat kuuluvat rikkaille
suurtilallisille; maataomistavia talonpoikia ei ole.

Historia. Sittenkuin H. oli käännytetty
kristinuskoon (1200-luvulla), kuului osa siitä
Kalpaveljille, osa Saarenmaan piispalle. V. 1436
piispa luovutti osansa ritareille; nämät pitivät
hallussaan koko H:n vuoteen 1563, jolloin
ruotsalaiset valloittivat sen. Kustaa Aadolf möi H:n
ikuiseksi omaisuudeksi Jaakko de la Gardielle
ja hänen perillisilleen, mutta Kaarle XI peruutti
sen Ruotsin kruunulle. Venäläiset valloittivat
H:n 1710. Myöhemmin on de la Gardien suku
saanut Venäjän kruunulta omistusoikeutensa
saareen takaisin, ja tältä suvulta H. on
suurimmaksi osaksi siirtynyt Ungern-Sternberg-suvulle.

G. R.

Hiidentarha ks. Hiidenkiuas.

Hiidenvesi, läntisellä Uudellamaalla oleva
korkearantainen, luonnonkaunis järviryhmä, josta
suurin osa koskettaa Vihdin ja osa taas Lohjan
ja Nummen kuntia. H:n pinta-ala, saaria
lukuunottamatta, on n. 26,75 km2 ja sen suurin
pituus (Sukselan joen suusta Nummella olevaan
viimeiseen perukkaan) n. 19,s km. Suurin
syvyys on 28 m ja korkeus yli mereu pinnan
32,84 m. Siihen kokoontuvat vedet Tammelasta,
Somerolta, Pusulasta, Pyhäjärveltä ja Nummella
sekä laskevat Väänteenjokea pitkin Lohjan
järveen, jonka kanssa H. alkuaan muodosti meren
lahdelman ja myöhemmin asutusoloissa tärkeän
sisävesistön. K. 8.

Hiihto. Hiihdossa käytetyt välineet sukset
ovat samaa alkuperää kuin Pohjois-Ameriikan
intiaanien lumikengät. Kun lumikenkien
tarkoituksena on vain kannattaa käyttäjäänsä lumeen
vaipumasta, on suksilla sen ohessa vielä se etu,
että niillä voidaan voimaa säästäen liukua s. o.
hiihtää. Erilaisten maantieteellisten
olosuhteitten, asutusolojen y. m. vaikutuksesta on
kehittynyt erilaisia suksityyppejä ja myöskin
urheilumuotoja. Alkuaan lienevät sukset luonnollisesti
olleet samankokoiset. Mutta jo varhaisella
keskiajalla, kun pohjoismaalaiset ensi kertoja
joutuivat tekemisiin silloisen sivistyneen maailman
edustajien kanssa, käytettiin lylyn, kalhun
ja sivakan nimellä kulkevia erikoissuksia.
Kevyttä oikean jalan potkususta nimitettiin
sivakaksi tai kalhuksi riippuen siitä, oliko sen
pohja taaksepäin luistamisen estämiseksi
päällystetty poronnahalla vai ei. Vasemman jalan
luikusuksen, lylvn tuli olla kantavan ja siksipä
se oli tavattoman pitkä, 4-4’/j m. Kovemmilla
laduilla ja teillä ei tarvita erityistä kanta-

vaa liukususta. Siksipä lylyt ovatkin
sukupuuttoon kuolleet. Nykyiset Suomessa käytetyt
suksityypit
jakautuvat kahteen
pääryhmään, leveäkärkisiin
ja kapeakärkisiin.
Jälkimäisiin
kuuluvat Muhoksen,
Paltamon, Puolangan ja
Pudasjärven 1.
yhteisellä nimellä k
a-jaanilaisina
kaupassa kulkevat
sukset.
Leveäkärki-siä ovat
Ylitornion ja
Haapaveden sukset, joista
edelliset ovat
metsäsuksina parhaimman
maineen
saavuttaneet, jälkimäiset
muunnoksineen taas
kilpalatua
kiivaimmin pyyhkineet.
Ny-kyistm suksien

muoto ja yleensä
hiihdon edistyminen
Suomessa siitä hor-

rostilastaan, jossa se vielä kolmisenkymmentä
vuotta sitten oli, on suurimmalta osaltaan
hiihtokilpailujen ansiota. Varsinkin ovat
Oulun hiihto-seuran v:sta 1888 järjestämät „Oulun
hiihdot" suksinäyttelyineen vaikuttaneet
tavattomasti hiihdon edistämiseksi. Useimmiten
käytetyt kilpailumatkat Suomessa ovat 10 ja 30
km. 20 vuotta sitten sai mies, joka
hyväupuo-leisella kelillä pystyi hiihtämään 10 km
vähemmässä kuin 40 minuutissa, pitää itseään Suomen
parhaimpana. Nykyään on useita, joilta ei
pahimmallakaan kelillä mene monta minuuttia yli
puolen tunnin. V. 1891 pidettiin Aapo
Luomajoen 30 km ennätystä 2 t. 13 min. 32 sek.
saavuttamattomana. Nyt hiihtävät poikasetkin
siinä ajassa. Paras tulos 1 t. 45 min. 15 sek.
Hiihtourheilun edistämiseksi toimii v:sta 1908
erityinen „Hiihtoliitto", joka järjestää
vuosittain mestaruuskilpailut tässä lajissa.
Pituus-hiihdossa suomalaiset ovat tähän saakka (1910)
olleet maailman etevimmät, vaikkakin viime ai-

Suomalaisia suksia.

Hiihtäjä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0258.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free