Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hiilenpoltto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
455
Hiilidisulfidi—Hiilivedyt
456
saksi, joka vain hitaasti haihtuu ilmassa.
Jäh-meästä h:sta ja eetteristä saadaan oivallinen
jäähdytysseos, joka ilmapumpun alla
haihtues-saau alentaa lämpötilan — 116°:seen. — H.
esiintyy vapaana ilmassa (n. 0,o4 tilavuus %),
ulos-liengitetyssä ilmassa (4-5%), sitä virtaa suuret
määrät tulivuorista ja kuumista lähteistä, sitä
on maassa ja liuenneena pohjaveteen. H:a
syntyy eläinten ja kasvien hengittäessä,
mätänemi-sessä, useimmissa käymisilmiöissä;
tehdasmaisesti sitä valmistetaan polttamalla kivihiiltä,
käsittelemällä hiilihappoisia suoloja hapoilla,
kuumentamalla bikarbonaatteja, polttamalla
kalkkikiveä, magnesiittia, dolomiittia. — IT:lIa
on mitä tärkein merkitys elollisen luonnon
taloudessa ollen vihreitten kasvien hiililäliteenä (vrt.
Hiili). H:npitoinen vesi on, kykynsä tähden
liuentaa etenkin karbonaatteja ja bajoittavasti
vaikuttaa silikaattivuorilajeihin, tärkeä
geologinen tekijä. Teollisuustarpeisiin käytetään
enimmäkseen nestemäistä h:a, jota säilytetään
paksuissa, n. 8 kg:n vetoisissa teräs-sylintereissä,
mikä vastaa n. 4,500 1 kaasumaista h:a. n:a
käytetään oluen ja kivennäisvesien
valmistuksessa, jäähdytyskoneissa, moottoreita
käyttämään, kalkin saostajana juurikassokeriliuoksista,
lyijyvalkean ja soodan valmistuksessa,
hiili-happokylpyihin y. m. (J. A. W.)
Hiilidisulfidi ks. Rikkihiili.
Hiilihappo, H2C03, ei ole vapaassa muodossa
pysyväinen, vaan hajoaa vedeksi ja
hiilihappo-anhydridiksi 1. hiilidioksidiksi (ks. t.), jota usein
sanotaan hiilihapoksi. H-.n suoloja sanotaan
karbonaateiksi (ks. t.).
Hiilihappoanhydridi ks. Hiilihappo.
Hiilihydraatit, erään etupäässä
kasvikunnassa esiintyvän hiiltä, vetyä ja happea (kahta
viimemainittua samassa painosuhteessa kuin
vedessä, H20) sisältävän aineryhmän vanha
nimitys. H:eja ovat m. m. kaikki sokerilajit sekä
tärkkelys, kumilajit ja selluloosa. Niiden ke
miallista tuntemista ou etupäässä edistänyt
Emil Fischer (ks. t.). Ne ovat
moniarvoisten alkoholien aldehydeja t. ketoneja. Hreja ou
kolme eri ryhmää; yksinkertaiset sokerilajit 1.
monosakkaridit, disakkaridit ja
polysakkaridit. Ensimäisillä, mikäli ne
esiintyvät luonnossa, on kokoomus C5ni0O5
(pen-toosit) t. C„Hu08 (heksoosit). Pentooseista ovat
tärkeimmät arabinoosi ja ksyloosi. Ileksooseja
(glukooseja) ovat rypälesokeri, hedelmäsokeri,
galaktoosi, mannoosi y. m. Disakkaridit, CjJTaOn,
ovat syntyneet edellisistä kahden molekylin
yhtymisen ja veden poistumisen kautta. Niitä
ovat ruoko-, maito- ja mallas-sokeri. Mono- ja
disakkaridit ovat kiteytyviä, veteen liukenevia
aineita. Polysakkaridit ovat samalla tavalla
muodostuneet useammista sokerimolekyleista ja
niitä voi esim. keittämällä mietojen happojeu
kanssa muuttaa glykooseiksi. Tärkkelyksestä ja
selluloosasta saadaan täten rypälesokeria. Poly
6akkaridit, joihin paitsi näitä kuuluvat
dekstrii-nit ja kumilajit, eivät kiteydy, vaan ovat
amorfisia ja veteen joko liukenemattomia tai
hyy-telömäisiä, liuoksia muodostavia aineita.
Edv. Dj.
Hiilikaasu, valokaasu, joka valmistetaan
kivihiilistä.
Hiilikalkki = vuorikalkki, kivihiilisys-
teemiin kuuluva kalkkimuodostuma. ks.
Geologiset muodostumat.
Hiilikeuhkot ks. Anthrakosis
pulmo-n u m.
Hiilikloridit, hiili alkuaineen (C) yhdistykset
kloorin (Cl) kanssa. Näitä tunnetaan kolme.
Hiilitetrakloridi, CC14, väritön,
kloroformille haiseva neste, jota paljon on alettu
käyttää liuottimena teollisuudessa ja
kemiallisissa töissä; hiiliseskvikloridi, C,C1„,
kiteinen, helposti haihtuva aine;
liiiliseskvi-kloridihöyryjä johdettaessa punahehkuun
kuumennetun putken läpi syntyy
heksakloori-b e n t s o 1 i a, CeCle, joka on väritön,
valaan-rasvanhajuinen, neuloina kiteytyvä aine.
S. V. H.
Hiilikumu ks. Mikrofoni.
Hiililiuske, hiilensekainen fylliitti tai savi-
kivi.
Hiilimonoksidi ks. H i i 1 i o k s i d i.
Hiilimurska, kivihiilikaivosten ilmassa oleva
hiilitomu, joka usein aiheuttaa
kaivosräjähdyksiä; muutamat hiilitomulajit räjähtävät, vaikkei
kaivoksessa lainkaan olisi kaasua, ja lienee syytä
otaksua, että kaikki hiilitomulajit syttyvät
aiheuttaen räjähdyksen, jos vain kaivoksen lämpö
on tarpeeksi korkea. S. F. 11.
Hiilioksidi, hiilimonoksidi, väritön,
hajuton ja mauton, myrkyllinen kaasu; on hiilen
ja hapen kem. yhdistys CO. H. syntyy
hiilidioksidista (C02) sitä hehkuvien hiilien läpi
johdettaessa; palaa sinisellä liekillä hiilidioksidiksi.
Metallurgiassa on hiilimonoksidilla suuri
merkitys, sitä käytetään näet pelkistysaineeua
metalleja valmistettaessa malmeista. Esim. raudan
valmistuksessa masuunissa syntyvä hiilimonoksidi
pelkistää malmit raudaksi. — Uuninpeltejä liian
varhain suljettaessa kehittyy tulipesässä hiilien
hehkuessa riittämättömässä ilmamäärässä
hiili-oksidia, joka huoneeseen tunkeutuen aiheuttaa
pienissä määrin hengitettyuä pahoinvointia,
suuremmissa tiedottomuuden ja kuoleman
(häkä-myrkytys), sillä hiilimonoksidi yhtyy veren
väriaineeseen, hemoglobiiniin, ja estää tämän
yhtymästä happikaasuun. vrt. H ä k ä ja
Hengitys, keinotekoinen. S. V. n.
Hiilipaino, pigmenttipaino, eräs
kopioi-mismeuettely valokuvauksessa. Paperi, jolle
positiivinen kuva saadaan negatiivilevyltii, on
päällystetty erinäisten väriaineiden,
kalium-bikromaatin ja selatiinin seoksella; tämä
valonarka kerros muuttuu valon vaikuttamilta
kohdilta veteen liukenemattomaksi, tummaksi
aineeksi; kun paperia liotetaan vedessä, jiiä sille
vain valon vaikutuksen alaiset osat, siis kuva.
— Hiilipainolla on suuri etu esim. hopeasuolojen
käyttöön verraten, sillä valokuvan väri voidaan
saada hvvin vaihtelevaksi. S. V. H.
Hiilisulfidi ks. Rikkihiili.
Hiilisäkki, eteläisellä taivaanpallopuoliskolla
Eteläristin tähtikuviossa paikka, joka linnun
radan valon ympäröimänä näyttää mustalta.
II. R.
Hiilivedyt, hiilen vety-yhdistyksiä. Hiili
eroaa kaikista muista alkuaineista siinä, että se
muodostaa rajattoman määrän vety-yhdistyksiä.
Hiilen ja vedyn määrä voi niissä suuresti
vaihdella. Vetyrikkaimpia h:jä sanotaan
rajahiili-vedyiksi, myöskin paraffiineiksi. Yksin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
