- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
461-462

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hiivata ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

461

Hiivata—Hildebrand

462

niiden kyvystä aikaansaada alkoholikäymisen
sokerinpitoisissa nesteissä. Eri sienilajit
pilkkovat tällöin eri sokerilajeja. Allaolevasta
taulukosta, jossa vain 4 sokerilajia on
huomioonotettu, nähdään, mitä sokeria muutamat
hiivasienet voivat käymisen aikaansaamiseksi
hyväksensä käyttää. Risti ( + ) merkitsee, että
hiivasieni voi sokerin pilkkoa, viiva (—) taasen, että
laji ei voi sokeria hyväkseen käyttää.

Saccharomyces cerevisiæ ... + -f- -f- —

„ ellipsoideus .• + + + —

fragilis .... + - — -f

„ apiculatus... + — — —

Saccharomycodes Behrensianus. + — + —

Willia anomala..............-f- -f- — —

Pichia membranæfaciens ... — — — —

[-Rypälesokeria

Ruokosokeria

Mallas-sokeria

Maitosokeria-]

{+Rypäle-
sokeria

Ruoko-
sokeria

Mallas-
sokeria

Maito-
sokeria+}

Eri hiivasienien kyky pilkkoa eri
hiiliyhdis-tyksiä riippuu niistä eri käyteaineista, jotka
sienen ruumiissa syntyvät ja joista toiset n. s.
ulkokäytteet 1. eksoentsymit vaikuttavat
sieniruumiin ulkopuolella oleviin
ravinto-aineisiin, toiset taasen, n. s. sisäkäytteet 1.
endoentsymit, vain niihin aineisiin, jotka ovat
itse sienen ruumiissa. Tärkeimpiä
viimemainituista aineista on tsvmaasi-käyte, joka sienen
ruumiissa pilkkoo sokerin alkoholiksi ja
hiilidioksidiksi, jotka molemmat viimeksi mainitut
aineet käymisen päätuloksina poistuvat
sienen ruumiista ympärilläolevaan
ravintoliuokseen. Eri sienilajit muodostavat sitäpaitsi
eri suurissa määrissä muitakin aineita, kuten
glyseriiniä, etikka-, oksaali-, maito-,
meripihka-ja muurahaishappoa, aldehydejä,
esteri-yhdistyk-siä. Nämä alkoholikäymisen sivu tulokset
ovat tärkeät, sillä ne antavat käyvälle nesteelle
joko miellyttävän tahi epämiellyttävän maun ja
hajun. Peljätyitä oluen turmelijoita ovat
Sacclia-romyces pastoriamis, S. validus ja S. turbidans.
S. flava lactis antaa voille luonnottoman keltaisen
värin ja epämiellyttävän maun. S. Vordermannii
valmistaa hienou hienoa arrakkia. Muutamat
hiivasienet kuten Pichia californica ovat
merkilliset siitä, että ne voivat kehittyä vielä
silloinkin, kun liuoksen alkoholinpitoisuus on noussut
verrattain korkeaksi (12%). [F. G. Kohl, „Die
llefepilze" (1908).] J. 1. L.

Hiivata, merenk., vintturin tai käymäkelan
avulla hilata (lappaa) sisään köyttä tai ketjua.

F. W. L.

Hiki, ihossa olevien n. s. hikirauhasten (ks. t.)
erittämä neste; ruumiin nesteistä vedenpitoisiu;
sisältää kuitenkin jonkin vähäisen määrän
suoloja, virtsa-ainetta, haihtuvia happoja y. m. Hien
ja hikoilemisen merkityksestä vrt. Ruumiin
lämpötalous. (M. O-B.)

Hikirauhaset, ihossa olevat, ohkasella pinnalle
vievällä hikitiehyellä varustetut keränmuotoiset,
hikeä erittävät rauhaset, vrt. Iho.

Hikirokko (milliaria), runsaan hikoilemisen
aikaansaama ihottuma, jossa on pienen pieniä,
kirkasta nestettä sisältäviä rakkuloita ; h. ilmenee
joskus mitä erilaisimmissa kuumetaudeissa ja
yleensä runsaan hikoilemisen aiheuttamana.
Erityisempää merkitystä sillä ei ole. (M. O-B.)

Hikoilemishoito, hoito, joka parantamisen

tarkoituksessa saattaa potilaan kovasti
hikoilemaan. Tällaisia hoitotapoja ovat kuumat
amme-kylvyt, höyrykylvyt, kuivalämpö-kylvyt,
monenlaiset kuivat ja märjät kääreet y. m. sekä monet
lääkkeet, vrt. D i a p h o r e t i c a. (M. O-B.)

Hikoominen miilussa osoittautuu siinä, että
puut hiiltymisen kuumuudesta kuivuvat ja
haihduttavat vettä, joka osaksi juoksee pohjaa pitkin
ja jalkareikien kautta, osaksi valkeana höyrynä
kohoaa ilmaan ja kostuttaa peittomullan.

A. B. H-r.

Hila ks. V a 1 o n t a i p u m i n e n.

Hila-aita, ripa-aita, säle-aita. vrt. Hakuli.

Hilaheiluri 1. a r i n a h e i 1 u r i ks.
Heiluri.

Hilarius
ä’-J (300-366), Poitiers’n piispa,
innokas areiolaisuuden vastustaja länsimailla,
ajettiin areiolaismielisen keisari [-Konstantiuk-sen aikana maanpakoon 356 Fryygiaan, missä
hän huomattavasti vaikutti homousilaisten
aatteiden hyväksi. H. palasi kotimaahansa 360;
kuolemansa jälkeen häntä kunnioitettiin
pyhimyksenä. — H. on m. m. kirjoittanut suuren
teoksen: „De triuitate", jossa hän esittää
athana-siolaista uskonoppia. Kuten muutkin
länsimaalaiset kirkkoisät Hilariuskin oli
aleksandrialaisen filosofisen jumaluusopin vastustaja,
kehittäen sen sijaan oppiansa Raamatun ja
kristillisen kokemuksen perustuksella. — II. on myös
tunnettu liturgina ja virsien sepittäjänä;
epävarmaa on, onko n. s. Hilariuksen kiitosvirsi
hänen työtänsä. E. K-a.

Hildach [-ali], Eugen (s. 1849) ja hänen
puolisonsa, Anna (s. 1852), saks. laulajia ja
laulunopettajia. Vv. 1880-86 he toimivat
Dresdenin konservatorissa. He ovat
konserttimatkoillaan käyneet Suomessakin, ja heidän oppilainaan
ovat olleet A. Ojanperä ja A. Ahnger. I. K.

Hildebrand ks. Gregorius VII.

Hildebrand. 1. B r o r E m i 1 H. (1806-84),
ruots. historiantutkija ja virkamies, tuli 1837
valtionantikvaariksi ja toimi samalla
valtionarkistossa. Hänen hoidossaan valtion
historiallisen museon ja kunink. rahakabinetin kokoelmat
kasvoivat moninkertaisiksi; julkaisi
asiakirjakokoelmia ja omia tutkimuksia, varsinkin
raha-tieteellisiä, joista tärkein 011 „Auglosachsiska
mynt i svenska kongl, myutkabinettet, funna i
Sveriges jord" (1846) ; huomattava teos on
myöskin „Svenska sigiller från medeltideu" (1862-67).

2. H a n s O 1 o f H i 1 d e b r a n d H. (s. 1S42),
ruots. muinaistutkija ja sivistyshistorioitsija,
edellisen poika, oli 1879-1907
valtiouantikvaa-rina; on julkaissut lukuisan joukon teoksia ja
pienempiä tutkimuksia, joista mainittakoon:
„Svenska folket under hednatiden" (1866), „Lifvet
på Island under sagotiden" (1867), „De
förhisto-riska folken i Europa" (1873-80), „Folkens tro
om sina döda" (1874), „Den kyrkliga konsten
under Sveriges medeltid" (1875), „Sveriges
medel-tid, senare skedet, 1350-1521" (1876-77; toinen
osa teosta „Sveriges historia från äldsta tid tili
våra dagar"; teoksessa „Sveriges historia intill
tjugonde seklet" H. on esittänyt koko keskiajan
historian), laaja sivistyshistoriallinen teos
„Sveriges medeltid" (v:sta 1879 eteenpäin 18 nidettä).

3. Henrik Robert Teodor Emil II.
(s. 1848), historiantutkija, edellisen veli, v:sta
1901 Ruotsin valtionarkistonhoitaja; oli 1881-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0263.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free