- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
469-470

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hilmend ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

469

Hilmend—Himalaja

470

Hilmend (Heimund), joki Afganistanissa,
alkaa Kuh-i-Baban juurelta, virtaa autioitten
erämaaseutujen halki, saa useita syrjäjokia ja
laskee Hamun-suohon, 510 m. yi. merenp.
Alajuoksussaan ainoastaan kesäisin vesirikas; n.
1,100 km pitkä.

Hilini pasa (s. n. 1855), turkkil. valtiomies,
oli v:sta 1882 lähtien tärkeissä hallinnollisissa
viroissa; sai Makedonian kolmen vilajeetin
ylitarkastajana v. 1902 tehtäväkseen panna tässä
maakunnassa toimeen Venäjän ja Itävallan
kesken MürzstegisSä sovitun reformiohjelman;
osoitti tässä arkaluontoisessa toimessa suurta
diplomaattista taitoa ja vilpitöntä uudistushalua ;
kutsuttiin, vaikkei suorastaan lukeutunut
nuor-turkkilaisiin, tammik. 1909 sisäasiainministeriksi
ja tuli helmik. Kiamil pasan jälkeen
suurvisii-riksi; luopui tästä virasta huhtik. sam. v.
taantumuksellisen puolueen toimeenpaneman
sotilaskapinan johdosta, mutta tuli, sittenkuin se oli
kukistettu ja Abdul Hamid oli syösty
valtaistuimelta, toukok. jälleen suurvisiiriksi. J. F.

Hilpari (saks. Hellebarte, alk. Helmbarte =
kypäri-piilu, ks. Aseet, kuva 19), sotakirves,
mainittu Saksassa jo 1313 ; hussilaissodissa
jalkaväen pääase. Syrjäytyi 1400-luvulta lähtien
rintamapalveluksessa ensin „pike" nimisen
keihään sitten pistinkiväärin tieltä, mutta säilyi
keveytensä takia päällystön aseena kauan: niinpä
sponton 1. pertuska nimisenä (ks. Aseet,
kuva 20) paikoitellen aina 1800-luvun alulle.
Nykyään h:ia käyttävät vain ruhtinaallisten
henkilöitten henkivartijat. U. T. S.

Hils, geol., liitusysteemin alaosaan kuuluva
kerrosryhmä. ks. Geologiset
muodostumat.

Hilse, kuivettunut, ihoa pinnasta irtaantunut
orvaskeden osanen.

Hilsehtiminen, ilmiö, joka aiheutuu siitä,
että ihon päällimäisestä pinnasta irtaantuu
tavallistaan enemmän kuivuneita orvaskedensoluja.
Tällainen hilseileminen, joka jossakin määrin
aina suoriutuu, esiintyy varsin runsaana
erittäinkin tulirokossa joku aika ihottuman
haihduttua. Hilsehtiminen voi myöskin esiintyä
erityisenä omintakeisena, itsepäisenä ja pitkällisenä
tautina, vrt. Hilserohtuma. (M. O-B.)

Hilserohtuma (pityriasis), ihotauti, jossa
ihosta lähtee erittäin runsaasti, miltei jauhon
näköistä, hienoa hilsettä. Tauti ei ole
vaarallinen, mutta sangen itsepäinen, eikä paljoa
hoidosta välitä. "" (M. O-B.)

Hilty, Karl (1833-1909), sveits.
historioitsija ja valtio-oikeuden opettaja, v:sta 1874
professorina Bernissä, Sveitsin kansallisneuvoston
ja Haagin kansainvälisen sovinto-oikeuden
jäsen; kirjoittanut m. m. „Vorlesungen über die
Politik der Eidgenossenschaft" (1875), „Die
Bundesverfassungen der schweizerischen
Eidgenossenschaft" (1891), „Glück" (1891-99, myös
suomeksi), jota on levinnyt toistasataatuhatta
kappaletta; julkaisi v:sta 1886 „Politisches
Jahrbuch der schweizerischen Eidgenossenschaft".

Himalaja (sanskr., = „lumen koti"),
vuoristo-jono Aasiassa, Tibetin ja Etu-Intian välissä,
maapallon mahtavin. Lännessä se yhtyy
Hindu-kusiin ja Karakorumiin, idässä Taka-Intian
vuoristoihin. Rajoina näitä vastaan pidetään
Indus-jokea lännessä ja Brahmaputraa idässä. Ete-

lässä H. jyrkästi kohoaa Hindustaniu alangosta,
pohjoisessa yhtyy huomaamattomammin Tibetin
ylätasangon eteläisiin vuoriin, kuten
Trans-hima-lajaan; Induksen ja Brahmaputra-Sangpon
yläjuoksut muodostavat siellä mielivaltaisen rajan.
H:n pituus on n. 2,400, leveys 200-350 km. —
H:u vuoriperustassa on aineksia
vanhimmilta geologisilta ajanjaksoilta tertiäärikauden
muodostumiin asti. Puristus, joka nykyisen H:n
nostatti, tuli pohjoisesta päin liitukaudella,
jolloin suurimmat poimut muodostuivat, jatkuen
tertiääri-ajalla. Kerrokset mullistuivat
tykkänään, työntyen toistensa päälle; sentähden
jaoi-tetaankin H. mukavammin
korkeussuhteiden mukaan: keskiseen, korkeimpaan
vyöhykkeeseen, mistä useimmat H:n jättiläishuipuista
kohoavat, sekä tätä vyöhykettä etelässä ja
pohjoisessa reunustaviin edusta-vuoristoihin. Yleensä
itäinen H. on korkeampi kuin läntinen. D h a
u-1 a g i r i’ n huippu (8,176 m) on molempien osain
raja; itään siitä ovat Morshiadi, Gosai-than, M:t
Everest (8,840 m; 1909 ilmoitettujen
laskujen mukaan 8,882 m) maapallon korkein huippu,
aikaisemmin sekoitettu Gaurisankariin, joka ei
ole kuin 7,143 m; edelleen Sishur ja K a n c h a
n-j a n g a. Kaikki nämä yli 8,000 m. Usea
mittaamaton huippu lienee yli 8,000 m. Läntisessä
H:ssa ainoastaan Nanga Parbat Indus-virran
polvekkeessa täyttää tämän mitan. —
Ilmastollisesti H. on mitä jyrkin raja kostean,
kuuman Etu-Intian monsuuni-vyöhykkeen ja
Tibetin hyisen ylätasankoilmaston välillä. Etelään
viettävät rinteet ovat hyvin saderikkaita, toista
tuhatta mm vuodessa (itä-osissa suuremmassa
määrässä kuin lännessä), pohjoisrinteillä
vallitsee jo Tibetin kuivempi ilmasto. Siitä johtuu,
että ikuisen lumen raja etelässä ulottuu 4,940 m,
pohjoisessa vain 5,300 m korkealle. Jäätiköillä
on sama suhde. H:n joet ovat vesirikkaita;
mainittakoon Indus, Sutlej, Jumna, Ganges,
Brahmaputra-Sangpo. H. ei kuitenkaan ole näille
Intian joille vedenjakajana pohjoiseen,
useimmat nim. alkavat keskusvyöhykkeenkin
pohjoispuolella. Siihen arvellaan olevan syynä
etelärinteen saderunsauden, jonka vaikutuksesta
jokien erosioni tavattoman voimakkaana on
siirtänyt niiden alun yhä pohjoisemmaksi. Samasta
syystä jokien uomat ovat ennättäneet syöpyä
syvälle vuoreen ahtaina jyrkkärinteisinä
kuiluina, joten enimmäkseen on mahdotonta käyttää
niitä kulkuteinä. Järviä H:lla on nykyään
vähän; Srinagarin pienet järvet täyttivät
aikaisemmin laajan altaan, samoin oli Khatmandun
umpilaakso veden alla. Kasvullisuus H:n
juurella on rämemäistä, jossa rakennusaineina
mainioita sai- (Shorea robusta) ja sissoo-
(black-wood, Dalbergia latifolia, E. sissoo) puita sekä
bambu-tiheikköjä; ylempänä alkaa varsinainen
trooppinen metsä jatkuen 900 m:n korkeuteen,
josta alkaen 2,400 m:iin subtrooppiset puut ja
kasvit rehoittavat; H.-setri (Cedrus Deodara)
nousee 3,000 ra:in korkeuteen. Ylempänä
tavataan yhä pohjoisempia muotoja; ensin
havupuita sitten naavan peittämiä tammia ja
koivuja. Männyt pääsevät harvakseen 4,000 m:n
yli. Siellä alkaa loistavanvärinen pensas- ja
ruohokasvullisuus. Eläinkunnassa
tavataan etelän ja pohjoisen edustajat; edellisiä
ovat suuret kissa- ja apinalajit, myös H: n

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0267.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free