- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
473-474

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Himola ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

473

Himota

—Hinku

474

kuvauskoiieissa käytetään himmentä jää, joilla
koneeseen laskettavan valon paljoutta saattaa
määräillä. U. S:n.

Himola, kirkonkylä Aunuksen läänin
Povent-san kihlakunnassa; on (varsinais-) karjalaisella
kielialueella ja viena-aunuslaisen runoalueen
eteläisimmässä päässä. K. F. K.

Hinaaja-alus, vahvoilla koneilla varustettu,
verrattain pieni joko ratas-(siipi-) tai
potkuri-höyryalus, vartavasten rakennettu muiden
alusten hinaamista varten paikasta toiseen.

F. TF. L.

Hinata, merenk., vetämällä (hinaamalla)
siirtää alus paikasta toiseen.

Hinayana ks. Buddha.

Hinc illæ lacrimæ (lat., Terentius, Andria
Ii), „tästä nuo kyynelet"; siitä paikasta se
polt-tikin, se se olikin arka kohta.

Hind (pers. < sanskr. sindhu), alkuaan
Tndus-virran nimitys, jota persialaiset ja arabialaiset
käyttivät myös tätä virtaa ympäröivästä ja sen
itäpuolisesta maasta. Siitä johtuu Intia sana.
vrt. H i n d i ja H i n d u 1 a i s e t. K. T-t.

Hindi on niiden uus-intialaisten murteiden
yhteisnimi, joita puhutaan Himalajan, Vindhyan,
Ganges-suistamon ja Sutlejn välillä. Näiden
murteiden pohjalle kehittyi jo 8:nnella
vuosisadalla ylähindiläinen kirjakieli, jolla on runsas
kirjallisuus. Niinikään on Bradzin alueen ja
Radzputanan murteita käytetty uskonnollisessa
runokir jallisuudessa. Myöskin hindustani (ks. t.)
on hindi-murre.

Hindostan 1. Ilindustan (pers. = „hindujen
maa"). 1. Laajempaan käsitteeseen sisältyy
Etu-Intian koko pohjoisosa. — 2. Ahtaammasti
käsitettynä II:iin kuuluu ainoastaan maa Himalajan
ja Vindhya-vuorten sekä Punjabin ja Bengalin
välissä, s. o. varsinaisen hindulaisen sivistyksen
rintamaa. (E. E. K.)

Hindu ks. Hindulaiset.

Hindukus (pers., „hindulaisten tappaja") 1.
Hindukoh („hindulaisten vuori"), valtava
poimuvuori Keski Aasiassa. Varsinainen H.
(n. 650 km pitkä, keskikorkeus 5,500-6,000 m)
alkaa Pamirin luota, missä se on Karakorumin
ja Himalajan yhteydessä, kulkee länsilounaaseen,
saavuttaa Tiratsmirissa suurimman korkeutensa
7,750 m, ja päättyy Kuh-i-Baban luona Bamianiu
solaan. Vuoriperä etupäässä gneissiä. Myöskin
on paleozooisia kerroksia sekä etelässä jura- ja
liitukauden muodostumia. Pää jonoon liittyvät
läheisesti lännessä 3,000-4,000 m:n korkuiset
vuorijonot (Sefid Kuli, Paropamisus, Alla Dag y. m.),
jotka jatkuvat aina Elburs-vuoriin saakka,
pohjoisessa mahtava Hodsa Muhammed pohjoista
kohti tunkeutuville liaarakkeineen sekä etelässä
Registanin erämaahan saakka ulottuvat
pienemmät vuorijonot. H. on vedenjakajana Aral-järven
ja Arabian-meren välillä ja sen rinteiltä saavat
useat joet alkunsa. Lumiraja n. 5,000 m:u
korkeudella. Ylemmät rinteet paljaat, alemmat
metsän peittämät tai viljeltyjä. Hyödyllisiä
mineraaleja tunnetaan vähän (rubiineja, pohjoisessa
rautamalmia). Liikettä edistävistä solista
mainittakoon Nuksan (5,050 m), Dorah (5,000 m)
ja talvisinkin käyttökelpoinen Baroghil (3,800 m).
Asukkaat etelässä afganilaisia, pohjoisessa
usbe-keja, hazareja ja kirgiisejä. V. v. F.

Hindulaiset (< Hind, ks. t.), Etu-Intian 1.

Hindostanin indoeurooppal. väestön yhteinen
nimitys. Nykyään sillä tarkoitetaan sekä
indoeurooppal. kieltä puhuvia, erotukseksi Intian
dravidankielisistä alkuasukkaista, että
hindulaisuuden tunnustajia. [J. A. Dubois, „Hindu
manners, customs and ceremonies" (3:s pain., 1906).]

K. T-t.

Hindulaisuus, brahmalaisuuden (ks. t.) vii

meinen kehitysjakso. Buddhalaisuuden (ks.
Buddha) esiintymisen jälkeen n. 500 e. Kr.
täytyi bramiinien ponnistaa kaikki voimansa
säilyttääkseen vaikutusvaltansa, jonka tähden
lie tavattoman suuressa määrässä omistivat
kansanuskon muotoja ja menoja. Etelä-Intiassa
(Dekanissa) he liittyivät vallitsevaan
Siva-us-koon ja hyväksyivät S i v a n pää jumalaksi, jota
vastoin pohjoisempana, Hindustanissa Visnu
sai pääjumalan arvon. Visnuun yhdistettiin
toinen suosittu kansanomainen jumala K r i s n a,
ja käsitettiin hänen inkarnatsionikseen
(ava-tara). Samalla tavoin yhdistettiin Visnuun
muitakin jumalia, joten häuen inkarnatsioniensa
luku lopuksi nousi yhdeksään. Siva-usko taasen
sijoitti muut jumalat Sivan lapsiksi. Suuresti
palveltuja olivat Visnun puoliso Laksmi ja Sivan
puoliso Kali. Varsinkin jälkimäiseen liittyi
siveettömiä menoja.

Nykyajan hindulaisuus on jakautunut
lukemattomiin lahkoihin. Filosofia on suuresti
arvossa pidetty; filosofisia kouluja on kuusi. Niistä
ovat. tärkeimmät Sankhya ja Vedanta. ks.
Brahma 1 a i s u u s ja varsinkin: Intian
uskonnot. [Söderblom, „Främmande
religionsurkun-der" (II, 1, 1908).] E. K-a.

Hindustani [-(!-] 1. u r d u, uusintialainen
kieli, joka eräästä hindi-murteesta suurmogulien
pääleirissä Delhi’ssä kehittyi mogulivaltakunnan
virkakieleksi ja tuli sittemmin päävälityskieleksi
koko Intiassa. Sellaisena se on tunnettu
Taka-Intiassa, Persian-lahden satamissa ja vieläpä
Zanzibarissakin. Sillä on rikas kirjallisuus.

Hindo ks. Hin n o.

Hinkmar (806-882), Reimsin arkkipiispa
845-882, keskiajan vaikutusvaltaisimpia kirkollisia
persoonallisuuksia. H. oli rautainen luonne ja
ajan oloihin nähden harvinaisen oppinut mies,
samalla kertaa juristi, teologi ja valtiomies.
Levottoman aikansa valtiollisiin tapauksiin n. otti
varsin tehokkaasti osaa ollen laillisen
hallitsija-huoneen uskollinen palvelija (hänen
„Annaalinsa" ovat tämän ajan historian parhaimpia
todistuskappaleita), ja kokonaisen miespolven
ajan hän oli gallialaisen kirkon tunnustettu
johtaja, joka koetti, joskaan ei aina menestyksellä
(ks. V a 1 e-D ionysiokseu dekretaalit),
puolustaa kirkkonsa itsenäisyyttä Roomaa
vastaan. Jumaluusoppineena II. oli aikansa lapsi:
hän kannatti maltillista semipelagiolaisnutta,
niinikään Paschasius Radbertuksen aistillista
eh-toollisoppia ja vallalla olevaa käsitystä ihmeistä.
[„Hincmari opera" (ed. Sirmond, 1645), Schrörs,
,,H., Erzbischof v. R." (1884).] K. ö.

Hinku, hinkuyskä (pertussis), tarttuva,
varsinkin lapsia tavoitteleva tauti, jossa ilmenee
pitkiä, kouristavia yskänkohtauksia, joita
vaikeutuneet, vinkuvat ja äänekkäät
sisäänhengittä-miset tuon tuostakin keskeyttävät. Tautia
kestää enimmäkseen useita viikkoja, vieläpä
kuukausiakin. (M. O-B.)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0269.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free