- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
481-482

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hippoglossus vulgaris ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

481

Hippoglossus vulgaris—Hippotigris

482

pia vaunujen tuli kiertää. Tapana oli
täysikasvuisilla hevosilla ajaa radan ympäri 12,
nuoremmilla 8 kertaa. Roomalaisilla vastasi h:ia circus
(ks. t.). Myöhemmin nimitettiin h:eiksi myös
roomalaisen sirkuksen tapaan Kreikkaan
rakennettuja kilparatoja, joista tunnetuin oli
Bysan-tionissa oleva Septimius Severuksen aikana
aloitettu ja Konstantinus Suuren valmistama h. —
Nykyään sanotaan h:iksi avonaista tai katettua
ratsastusrataa. E. R-n.

Hippoglossus vulgaris ks. Kampelat.

Hippogryfi (kreik. hippos = hevonen, ja gryps
= aarnikotka), tarunomainen eläin, jonka
takaruumis kuviteltiin hevosen- ja eturuumis
kotkau-muotoiseksi. Nimi on runoilija Arioston
keksimä. [Rajna, „Le Fonti dell’ Orlando Furioso"
(1876).] J. Hl.

Hippokraattinen kasvojen ilme (facies
Hip-pocratica), erikoinen katse ja kasvojen ilme,
mikä huomataan kuolemaisillaan olevissa.

Hippokrates [-kratës], kreik. lääkäri, eli n.
460-372 e. Ivr., kotoisin Kos-saarelta. H. (jonka
nimellisiä on ollut useampia) oli viimeisiä
askle-piadeja, joitten suvussa Egyptissä peritty
lääkitsemisen taito tuli suojelluksi ja kehitetyksi.
Verrattain vapaana ennakkoluuloista H. kehitti
aikansa lääkitsemisen taitoa omien
kokemustensa ja havaintojensa nojalla ja kokosi sen
useihin julkaisuihin, jotka sitten vuosisatoja olivat
kaiken lääkitsemistaidon tietoaarteena. 72 eri
teosta kantaa hänen nimeään, vaikka sittemmin
on tultu siihen päätökseen, etteivät suinkaan
kaikki ole hänen kirjoittamiaan. Jo hänen
ensi-mäisissä „Aforismeissaan" ilmenee tekijän syvä
kunnioitus luontoa ja tieteellistä tutkimusta
kohtaan ; näissä ovat m. m. hänen tunnetut sanansa:
„elämä on lyhyt; taito on pitkä; tilaisuus katoo;
kokemus on epävarma; arvostelu vaikea".
Hänen monet teoksensa koskevat lääkärien
toiminta-alan ja taidon mitä erilaisimpia puolia.
H:ta on tässä mainittujen ansioiden tähden usein
pidetty lääketieteen ensimäisenä varsinaisena
perustajana. P. Hedenius on kirjoittanut laajan
teoksen H:n tuotannosta: „Om den Hippokratiska
medicinen" (1859). M. O-B.

Hippokrene [-krë’në] (kreik. tav. hippü
kr&në = hevosen kaivo), syvä, raitis lähde
korkealla Helikonin (ks. t.) vuoristossa, Muusille
(„runottarille") pyhitetyn laakson yläpuolella. Oli
tarun mukaan syntynyt siivekkään
Pegasos-hevosen kavioniskusta. Runollisessa kuvakielessä H.
esiintyy usein runoilija-innostuksen lähteenä.

Hippologi (kreik. hippos - hevonen, ja logos =
oppi), henkilö, joka sekä tietopuolisesti että
käy-töllisesti on perehtynyt kaikkeen, mikä koskee
hevosta, hevostuntija. — Hippologi a, oppi
hevosesta, ks. Hevonen.

Hippolyte [-ly’ic], kreik. tarustossa
amatsoni-kuningatar. H:n vyön noutaminen oli yksi
ne-rakleen urotöitä; hänen kerrottiin sitä varten
tehneen sotaretken amatsonien maahan (ks.
Amatsonit). Välistä H. esiintyy myöskin
sen amatsonikuningattaren nimenä, jonka Theseus
otti puolisokseen ja joka hänelle synnytti
Hippo-lytoksen; toisissa lähteissä taas tämän
amatsoni n nimenä on Antiope.

Hippolytos
po’-J (lat. Hippolytus), [-kirkon-opettaja, eli 3:nnen vuosis. alkupuolella
Roomassa. Ollen Ireneuksen oppilas hän edusti
ku-16. III. Painettu *>l311

ten tämäkin raamatullista oppisuuntaa ja
taisteli gnostilaisuutta vastaan. Kannattaessaan
ankaraa kirkkokuria hän joutui riitaan Rooman
silloisen piispan Calixtuksen kanssa, joka tahtoi
entistä ankaraa kirkkokuria lieventää. Lisäksi
heidän välilleen tuli teologinen eroavaisuus, kun
näet Calixtus taipui monarkiauismiin (ks. t.).
Sen johdosta H. kirjoitti Calixtusta vastaan
suurehkon teoksen „Filosofumena", josta isompi osa
löydettiin vasta 1842. Teoksen historiallinen
arvo on hyvin suuri. Riita joliti vihdoin
kirkolliseen hajaannukseen, ja H:n kannattajat
valitsivat hänet vastapiispaksi. Vainon aikana 235
molempien puolueiden pääjohtajat karkoitettiin
Sardiniaan, jossa tekivät sovinnon. Hippolytos
haudattiin Roomaan ja hänen kunniakseen
teetettiin marmorinen kuvapatsas, jonka
takasivuun hänen teoksiensa nimet kaiverrettiin.
Tämän kuvapatsaan osa löydettiin Roomassa 1551.

— Paitsi ennen mainittua teosta H. on
kirjoittanut „Syntagma" nimisen kirjan eri harhaoppeja
vastaan sekä kommentaarin Danielin kirjaan,
joka vanhalla ajalla oli suurensa arvossa. [Ad.
Harnack, ..Chronologie der altchristlichen
Litteratur" (II, 1904).] E. K-a.

Hippolytos
po’-J, kreik. taruhenkilö, alkuaan
kaiketi jumalolento. Argoliin Troizenissa [-neitoset lauloivat hänen kunniakseen surulauluja
ja morsiamet uhrasivat hänelle ennen naimistaan
hiuksiansa. Tarustossa H. on Theseuksen ja
Antiope tai Hippolyte nimisen amatsonin poika,
reipas ja raitismielinen nuorukainen, joka
palvelee neitsyellistä Artemis jumalatarta ja vieroo
naisia ja lempeä. Närkästyneenä lemmen
jumalatar Aphrodite saa H:n äitipuolen Phaidran
rakastumaan hurjasti pojintimaansa. Kun H.
hylkää hänen rikollisen lempensä, niin Phaidra
hirttäytyy, mutta jättää jälkeensä kirjeen, jossa
väittää että H. on tahtonut raiskata hänet.
Vimmastuneen Theseuksen pyynnöstä hänen
isänsä Poseidon lähettää merestä hirvittävän
>onnin; tätä pelästyen H:n hevoset pillastuvat ja
laahaavat isäntänsä vaunujen jäljessä kuoliaaksi.
Liian myöhään selviää isälle hänen
viattomuutensa. Näin on Euripides säilyneessä
„Hippolytos" tragediassaan tarun esittänyt; siitä oli
muuten montakin toisintoa. — Senecan „Phaedra" ja
llacinen „Phèdre" käsittelevät samaa aihetta.

O. E. T.

Hippomania (kreik. hippos = hevonen, ja
mani’a = kiihko), liiallinen hevosinto.

Hipponaks
pö’-J, kreik. runoilija (6:nnen
vuosis. keskipaikoilla e. Kr.), oli kotoisin [-Ephe-soksesta, mutta eli pakolaisena Klazomenaissa.
Sepiiti pila- ja häväistysrunoja (n. s. jambeja),
joissa valitteli köyhyyttään ja purki
katkeruuttaan vihamiehiään vastaan. Hänen runojensa
sävy kuvautui hyvin hänen käyttämissään n. s.
ontuvissa runomitoissa, jambisissa trimetreissä ja
trokaisissa tetrametreissä, joissa viimeisen
edellinen tavu oli pitkä eikä, säännöllisen rytmin
mukaisesti, lyhyt (kholiambeja, „metrum
hippo-nacteum"). H:n runoista on säilynyt vain
katkelmia.

Hippophaë ks. Tyrni.

Hippopotamus ks. Virtahepo.

Hippos-yhdistys (kreik. hippos = hevonen),
ks. TT e v o n e n.

Hippotigris ks. Tiikerihevoset.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0273.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free