- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
485-486

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hirsch ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

485

Hirsch—Hirssi

486

jotka rinnan korkeudella (1,8 m maasta mitaten)
täyttävät 30 cm ja sitä enemmän, jälkimäiseen
taas mainitulla korkeudella 25-27,5 ja 27,5-29,99
cm täyttävät puut. A. B. E-r.

Hirsch [-rs], A u g u s t (1817-94), saks. lääkäri,
tuli 1863 lääketieteen professoriksi Berliiniin.
H. on tunnettu etupäässä lääketieteellisenä
historioitsijana. Hänen teoksistaan mainittakoon:
„Handbuch der historisch-geografischen
Pathologie" (1859-64), „Über die Anatomie der alten
griechischen Ärtzte" (1864), „über Verhütung
und Bekämpfung der Volkskrankheiten" (1875),
„Geschichte der Augenheilkunde" (1877),
„Geschichte der mediciuischen Wissenschaft in
Deutschland" (1893) v. m. (31. O-B.)

Hirsch /-rs], M a x "(1832-1905), saks.
sosiaali-politikko; käytyään opintomatkalla Englannissa
H. ryhtyi 1868 perustamaan Saksan työväen
keskuudessa englantilaismallisia
ammattiyhdistyksiä; näin saivat alkunsa n. s.
Hirsch-Duncke-rilaiset ammattiyhdistykset. H. oli niiden
asiamiehenä, julkaisi niiden äänenkannattajaa „Der
Gewerkverein" ja suoritti tärkeän työn niiden
järjestämisessä; valittiin muutamia kertoja
Saksan valtiopäiville ja oli v:sta 1898 Preussin
edustajakamarin jäsenenä; julkaissut m. m.
„Die gegenseitigen Hilfskassen und die
Gesetzgebung" (1875), „Die hauptsächlichsten
Streitfragen der Arbeiterbewegung" (1886), „Die
Arbeiterfrage und die deutschen Gewerkvereine"
(1893). J. F.

Hirschfeld [hirsfelt], Heinrich Otto (s.
1843), saks. historiantutkija, vista 1885
professorina Berliinissä; julkaissut m. m.: „Die
kaiserlichen Verwaltungsbeamten bis auf
Diocle-tian" (1905), „Lyon in der Römerzeit" (1878),
„Gallische Studien" (1883-84) ; johtaa v:sta 1903
julkaisua „Corpus inscriptiouum latinarum".

Hirschfeld [hirsfelt], Oscar Gustav (1847
-95), saks. muinaistutkija ja maantieteilijä, v:sta
1878 professorina Königsbergissä, harrasti
varsinkin Vähän-Aasian muinaismuistojen ja
maantieteen tutkimista; julkaisuja: „Paphlagouische
Felsengräber" (1885), „Die Felsenreliefs in
Klein-asien und das Volk der Hettiter" (1887), „Aus
dem Orient" (1897) y. m.

Hirschfänger [-rs-] (saks., = „peuranpyytäjä"),
vyöllä kannettava, usein mvös pyssyyn
kiinnitettävä pistin, jollaista metsästäjät käyttävät
peuran- ja villisianpyynnissä.

Hirschsprung’ [-rs-], H e i n r i c h (1836-1908).
tansk. taiteensuosija ja tupakkatehtailija.
Kokosi Tanskan taiteesta 19:nnellä vuosis. laatuaan
oivallisen kokoelman (n. 2,000 teosta:
öljyvärimaalauksia, akvarelleja, piirustuksia ja
kuvan-veistoksia), jonka lahjoitti Tanskan valtiolle
säilytettäväksi erityisenä H.-kokoelmana. Siitä
julkaisi E. Hannover kuvitetun
luettelon (1902). E. R-r.

Hirsihaka, hirsiseinää
sal-vettaessa seinälle nostettua
hirttä kiinnipitämään
käytettävä haka, jolloin h:n
toinen kärki lyödään jo
valmiiseen hirsikerrokseen. K. S. K.

Hirsikerta ks. Välikatto.

Hirsilaveri, tukkikasa, jonka ajomies tekee
rannalle tahi aseman läheisyyteen, mistä tukit
sittemmin joko uittamalla tahi rautateitse kul-

jetetaan määräpaikkaansa. Kasan pohjalle
pannaan kaksi, syvän lumen aikana kolme tukkia
teloiksi ja näiden päälle poikittain muita
tukkeja. A. B. E-r.

Hirsipuu, laitos hirttämisrangaistuksen
täytäntöönpanoa varten. Se 011 tavallisesti
kokoonpantu joko yhdestä tahi kahdesta taikka
myös-ki n kolmesta puupatsaasta, joiden yläpäähän on
suorakulmaisesti kiinnitetty poikkipuu.
Hirsipuuta ynnä sitä paikkaa, missä se sijaitsi
(tavallisesti jollakin korkealla paikalla,
hirsipuu-mäellä), pidettiin kauan aikaa lain
majesteetin vertauskuvana. Hirttäminen tapahtui
tavallisesti siten, että hirtettävän täytyi yhdessä
pyövelin kanssa tikapuita myöten nousta hirsipuun
poikkipuun luokse, minkä jälkeen pyöveli pani
poikkipuuhun kiinnitetyn nuoran hänen
kaulaansa, kiiruhti itse alas ja otti pois tikapuut.
Missä hirttämisrangaistusta nykyisin vielä
käytetään, laitetaan tavallisesti kutakin erityistä
tapausta varten laudoista lava. Rikollinen
seisoo nuora kaulassa jonkinlaisella luukulla ja
joutuu hirteen siten, että tämä luukku alaspäin
avautuu. — Ruotsissa ja
Suomessa jo maakuntalait
tunsivat
hirsipuurangais-tuksen, ja Visbyn
mahtavista kivisistä hirsipuista
ovat vielä pilarit säilyneet,
ks. edelleen
Hirttäminen. O. K:nen.

Hirsisaha, kahden
mit-hen käytettävä saha
hirsien, vuoliaisten, lankkujen,
lautojen y. m.
valmistamiseksi tai katkomiseksi, vrt.
Saha. K. S. K.

Hirssi, nimitys, jota käytetään
allamaini-tuista viljalajeista. 1. T a v a 11 i n e n h.
(Pani-cum miliaceum) on 1-vuotineu n. 1 m korkuinen
heinä, jolla on pehmeäkarvaiset ja avoluppiset
lehdet. Jyvä, johon myös sitä kiinteästi
ympäröivät helpeet kuuluvat, on parin mm:n
pituinen, keltainen, ruskea, punainen tai musta.
Villiä kantamuotoa ei tunneta. Viljelys alkaa jo
esihistoriallisella ajalla sekä Kiinassa ja Intiassa
että Euroopassa (jyviä tavattu Sveitsin
paalu-iakennuksissa). On vielä nykyään riisin
rinnalla tärkeä viljalaji Aasian lämpöisissä maissa,
myös Etelä-Venäjällä ja alisen Tonavan varsilla,
mutta on muualla Euroopassa saanut väistyä,
etelässä maissin, pohjoisessa perunan tieltä. II.
on ravitsevaa, mutta raskaasti sulavaa.
Ryyneistä, „hersryyneistä", valmistetaan
Itä-Suomessa juhlapuuroa, kuorimattomat jyvät ovat
hyvää siipikarjan rehua, kasvava laiho sopii
viha ntarehuksi. — 2. T e 1 a h i r s s i (Panictim
[Setaria] italicum) on kokonaan kalju tai vain
heikosti karvainen, kukinto liereä tai
pitkulainen tähkä. Viljelysalue joks. sama kuin
edellisen. Villinä kantamuotona on pidetty (meillä
harvinaista) Euroopassa yleistä peltojen
rikkaruohoa Setaria viridisVd. — 3. V e r i h i r
s-sille (Panicum sangvinale) on omituinen sen
kukinto, joka on muodostunut 5:stä tai
useammasta sormimaisesti asettuneesta, hyvin kapeasta
tähkästä. Jyvät punaisen ruskeita. Kasvaa
villinä vanhan maailman troopillisissa osissa ja
esiintyy vielä Keski-Euroopassa. Viljellään

Hirsisaha.

Hirsihaka.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0275.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free