- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
489-490

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hirviantilooppi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

4S9

H irviantilooppi—Hisinger

490

raa kummassakin sarvessa on suurin tunnettu
luku. Hirviä tavataan Pohjois- ja
Itä-Euroo-passa ja Siperiassa. Maastamme oli hirvi viime
vuosisadan puolivälissä melkein hävinnyt, mutta
rupesi sitten rauhoitettuna lisääntymään, leviten
koko Suomeen Ahvenanmaata lukuunottamatta.
Lapin perillä, tunturiseuduissakin sitä on
tavattu. Viime vuosina taas vähentynyt, suuressa
määrin harjoitetun salametsästyksen takia.
Nykyisen metsästysasetuksemme mukaan on
hirvi-härän metsästäminen sallittua erityisestä
anomuksesta syyskuun 8 ensimäisen päivän kuluessa.

E. W. S.

Hirviantilooppi, eland, kanna (Orcas
canna), Keski- ja Etelä-Afrikassa, kernaimmin
puuttomilla tasangoilla pienissä parvissa elävä
antilooppi. Ulkomuoto muistuttaa zebu-härkää,
suorissa sarvissa kierteinen särmä, karva
rus-keankellertävä, uroksen hartiakorkeus 1,5-1,9 m,
pituus häntää lukematta 3,s m, paino saattaa
nousta yli 500 kg, naaras, sekin sarvellinen,
hennompi ja pienempi. Käy yhä harvinaisemmaksi
säälimättömän metsästyksen tähden, ks.
kuvaliitettä Antilooppeja I, 3. (J. A. W.J

Hirvieläimet (Cervidæ), täyteissarvisia
märehtijöitä. Sarvet uudistuvat joka vuosi kasvaen
otsaluun kyhmystä. Aluksi ne ovat karvaisen
nahan peittämiä, jonka alla kulkee runsaasti
vahvoja verisuonia. Nahka varisee syksyllä
pois, ja myöhemmin talvella putoavat sarvetkin.
Uusissa sarvissa on tavallisesti yhtä sakaraa
enemmän kuin edellisissä. Naaraseläimillä ei
ole sarvia (poikkeuksena peuran suku). Ham-

maskaava ° ° t * (. ’. Kymmenkunta sukua, joissa

useita kymmeniä lajeja. Tähän kuuluvat meidän
eläimistöstämme peura (kesynä poro)
(Rangi-fer tarandusj ja hirvi (Alces palmatus),
eurooppalaisia lajeja ovat saksa n-h irvi
(Cervus elaphus), metsäkauris (Cervus
cap-reolus) ja kuusipeura (Cervus dama).
Poh-jois-Ameriikassa elää k a n a d a n-h irvi 1.
vapiti (C. canadensis), siellä ja
Etelä-Amerii-kassa useita CariacMs-sukuun kuuluvia lajeja ja
Keski-Aasiassa m a r a a 1 i (C. maral) y. m.
Suurin hirvieläimistä on ollut fossiilisena tavattu
jättiläishirvi (Megaceros giganteus).

E. W. 8.

Hirvikoira ks. Koira.

Hirvisaari. 1. Saari Vuoksessa Räisälän
kirkolta etelää kohti. — 2. Eräs niistä saarista,
joille Pietarin kaupunki on rakennettu. K. S.

Hirvisalo 1. Hirvensalo 1.
Hirveä-luoto, n. 7 km pitkä saari Aurajoen suulla;
runsaasti huviloita. K. 8.

Hirvisika 1. babirussa (Baiirusa alfurus)
on omituinen Celebes- ja Buru-saarilla elävä
sikaeläin. Se on sian
muotoinen, 60 cm
korkea,
yksivärisen tuhkanharmaa,
karvoja vain
niukalta selkähar-jassa. Hampaisto
poikkeaa muiden
sikaeläinten
hampaistosta siinä,
että tällä on vain
34 hammasta 44:ää

vastaan. Kulmahampaat ovat pitkät ja ylöspäin
rengasmaisesti käyristyneet; yläleuassa ne ovat
karjulla n. 36 cm:n pituiset ja puhkaisevat
leukaa peittävän nahan, alaleuassa ne ovat
heikommat, samoin naaraalla. E. W. S.

His, mus., sävel, joka johtuu h:sta,
korottamalla sitä (J-merkillä) l/a astetta.

His, Wilhelm (1831-1904), sveitsiläis-saks.
anatomi, 1857 anatomian ja fysiologian
professori Baselissa, 1872 Leipzigissä. Arvokkaita
embryol, tutkimuksia ovat „Entw. des Hühnchens
im Ei" (1868), „Unsere Körperform und das
physiologische Problem ihrer Entstehung" (1874),
„Anatomie menschlicher Embryonen" (1880-85),
joissa hän esittää mekaanisen käsityksen
ruumiin-muodon synnyn syystä. Muita julkaisuja:
„Crania helvetica" (1S65, yhdessä Rütimeyerin
kanssa), historiallinen esitys eläinten
lisääntymistä koskevista teorioista (Archiv für
Anthropologie IV ja V), veren, suonien, sidekudoksen
ja hermoston kehitystä koskevat tutkimukset
(useimmat sarjassa „Abhandlungen der
sächsischen Gesellschaft der Wissenschaften"), „Die
anatomische Nomenklatur" (1895). Toimitti
v:sta 1877 anatomista osastoa „Archiv für
Anatomie und Physiologie" aikakauskirjassa.

(J. A. W.)

Hising [hl-], Mikael (1687-1756), ruots.
kauppias ja ruukinpatruuna. V. 1713
Tukholmassa aloittamallaan tukkukaupalla H. kokosi
suuria varoja, joten pian saattoi ryhtyä
sijoittamaan rahoja teollisuuslaitoksiin; 1725 H. osti
Isonvihan hävityksissä rappeutuneet Skogbyn ja
Pinjaisten rautaruukit Uudellamaalla, 1727
Fagervikin ruukin Inkoossa ja 1730
Taalinteh-taan Dragsfjärdissä, jonne 1732 perusti
Björk-bodan rautatehtaan. — H. oli Tukholman
edustajana 1734 valtiopäivillä sekä kuparikonttorin
valtuutettu. E. E» E.

Hisingen [hi-], Ruotsin rannikolla oleva,
Göta-joen ja sen haarajoen Nordre-älfin
mannermaasta erottama saari, n. 195 km2, 19,474 as.
(1908). Vuorinen ja metsätön, laaksot
erinomaisesti viljeltyjä. Kukoistava teollisuus, jota on
edistänyt Gööteporin läheisyys. V. v. F.

Hisinger [-1-]. 1. Johan H. (ennen
aateloimista Hising) (1727-90), ruotsalaissyntyinen
vuorimies ja ruukin isäntä. Isänsä Mikael
Hi-singin kuoleman jälkeen H. jätti toimensa
vuori-kollegissa 1758 ja siirtyi Suomeen hoitamaan
perimiään ruukkeja. H. pani näillä käytäntöön
monenlaisia Ruotsissa oppimiaan parannuksia.
Ryhtyi usean vastalöydetyn malmialueen
käyttämiseen. — Ei jättänyt syrjään
maanviljelystäkään, toimittaen m. m. suurisuuntaisia
suoviljelyksiä. Varsinkin puutarhanhoidon kehittämistä
H. harrasti: perusti tilalleen suuren
hedelmäpuu-tarhan ja kasvihuoneen, lahjoitti Turun
yliopistolle varoja puutarhanhoidon opettajan
palkkaamiseksi. Alustalaisistaan H. koki pitää parasta
huolta: nälkävuosina hän hankki viljaa alhaisin
hinnoin myytäväksi, perusti ruukkinsa köyhille
apurahastoja j. n. e. — H. aateloitiin 1770.

2. Vilhelm H. (1766-1852), edell:n
veljenpoika. ruots. kemisti ja mineralogi, on tunnettu
Berzeliuksen työtoverina hänen ensimäisissä
tutkimuksissaan galvaanisen virran
vaikutuksesta suoloihin. Keksi hänen kanssaan uuden
alkuaineen, cerium-metallin (1803). On julkaissut

Hirvisika.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0277.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free