Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Historiantakainen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
499
Hitopade^a—Hiushuokoisuus
500
.(_ m’ rn -f m" r"i -f m’" r"" +____= JT rør1.
Jos esim. homogeeni sauva kiertää toisen päänsä
kautta kulkevan, sen pituutta vastaan
kohtisuo-rasti piirretyn akselin ympäri, niin on h. =
si P-
—-—, jolloin M on sauvan massa ja P sen
pituus. Kun akseli kulkee sauvan keskipisteen
31 P-
kautta on h. = v> . Jos homogeeninen
ympyränmuotoinen levy, jonka massa ou M ja säde
1/ R~
P, kiertää keskipisteensä ympäri on h. =" .
Keskipisteensä ympäri kiertävän homogeenisen
pallon h. = 2/5 MR2 j. n. e. Monimutkaisempien
kappalten h:n laskemiseen tarvitaan
integraali-laskua. Kokeellisesti saattaa h:n määrätä esim.
Kurzin koneella. U. S:n.
Teknillisessä statiikassa ja lujuusopissa
esiintyy usein palkkien, sauvojen y. m.
poikkileikkauspinnan hitausmomentti, johonkin,
tavallisesti pinnan painopisteen kautta kulkevaan
akseliin nähden. Silloin vastaa massaa m
pintahiuk-kanen (pintaelementti) f, ja kun sen etäisyys
akselista on r, saadaan
elementin 7i. = /r® ja koko
leikkaus-pinnan li.^-Zfr2, jossa sum-
ma käsittää kaikki pinnan
elementit, siis koko
leikkauspin-nan. Niin saadaan
suunnikkaan h. painopisteakselin x—x suhteen h. =
ja x’—x’ akseliin nähden h’= —.
12 J 3
x—
-X
Mutkikkaammille leikkauspinnoille määrätään
h. graafillisesti esittämällä pinnat f
yhdensuuntaisesti vaikuttavina voimina, (vrt. G r a a f i 1-
1 i n e n statiikka.) Poikkileikkauspinnan
hitausmomenttia tarvitaan m. m.
kannatinpal-keissa esiintyviä jännityksiä ja taipumia
laskettaessa ja pylväiden sekä muiden puristuksen
alaisten sauvojen nurjahdusvarmuutta
tutkittaessa. J. C-én.
Hitopadega [hitöpadèsa], „hyödyllinen
opetus", sanskritinkielinen neljään kirjaan
jakaantuva satuteos, joka sanotaan Näräyanan
tekemäksi, luultavasti heti 1000-luvun jälkeen, ks.
Intian kielet ja kirjallisuus.
Hitsaaminen ks. Hitsata.
Hitsata, liittää yhteen valkohehkussa
takomalla takorauta- tai teräskappaleita. ks.
Uut-t a a.
Hitsaus ks. Hitsata.
Hitsauskone, laitos, jolla hitsaus toimitetaan,
ks. Uuttaa.
Hitsirauta ks. Rauta.
Hitsiuuni, ahjo tai lieskauuni y. m. s. laitos,
jota tarvitaan valssilaitoksesta saatavien
rautakankien hitsaamiseen.
Hitteren 1. H i t e r e n, saari Norjan
rannikolla Trondhjemin-vuonon suussa, 565 km3. 4,880
as. (1900).
Hittiitit ks. Heettiläiset.
Hittorf, Johann Wilhelm (s. 1824),
saks. fyysikko, syntyisin Bonnista, tuli
Münsterin yliopistoon kemian ja fysiikan professoriksi
1852. H:n sähköopin alalla suorittama työ ou
hyvin arvokasta. Hän huomasi, että sähköä
johtamatonta seleeniä voi kauan kuumentamalla
tehdä pysyväisesti johtavaksi, sekä että
metalli-oksidien ja sulfidien johtokyky on tavattomasti
riippuvainen niiden lämpötilasta. Hänen
tärkeimmät jo 1853 alkamansa tutkimukset
koskevat ionien liikettä („Über die Wanderung der
Iouen während der Elektrolyse", 1853-59; toinen
pain. 1903-04). Niissä hän, Grotthusen teoriasta
lähtien, m. m. osoittaa, kuinka elektrolyysissä
molemmilla elektrodeilla vapautuneitten ionien
yhtäsuuria tai erisuurta määrää voidaan selittää
otaksumalla ionien liikkuvan toisissa aineissa
yhtä nopeasti, toisissa eri nopeuksilla.
Elektrolyytin kautta kulkeva sähkömäärä jakautuu siis
ioueille niiden nopeuksien kesken vallitsevassa
suhteessa. Tämän suhteen H. on määrännyt
lukuisista elektrolyyteistä. Mainittua teoriaa
kohdanneet vaikeudet aiheuttivat Clausiuksen
lausumaan ajatuksen virtaa johtavien suolaosien
dissosioitumisesta liuokseen ja Arrheniuksen
sittemmin kehittämään elektrolyyttistä
disso-siatsioniteoriaa. H. on myös tutkinut sähkön
purkaantumista sangen ohennettujen kaasujen
läpi, kromin elektrolyyttistä passiivisuutta, useita
niistä merkillisistä ilmiöistä, joita Crookes
nimitti „säteileväksi materiaksi" j. n. e. U. 8:n.
Hitzig, Julius Eduard (1838-1907),
saks. lääkäri, tuli psykiatrian professoriksi ensin
Zürichiin (1875) ja* sitten Halleen (1879). H.
on etupäässä toiminut hermo- ja
mielisairauksien aloilla. Hänen maineensa johtuu kuitenkin
ennen muuta hänen kokeilevista, eri
ruumiintoimintojen „lokalisatsionia" koskevista
tutkimuksistaan (vrt. Lokalisatsioniteoria)
suurten aivojen kuorikerroksessa. Hänen
yhdessä G. Fritschin kanssa toimittamastaan tutki
muksesta kävi näet ilmi, että suurten aivojen
pintakerroksessa on olemassa ala, josta
sähkövirralla ärsytettäessä voi saada lihasliikkeitä
syntymään sekä että eri paikkoja tätä alaa
ärjyttäessä eri lihakset ja lihasryhmät supistuvat.
Tätä tietoa, joka merkitsee käännekohdan
käsi-tyksessämme aivojen toiminnasta, on H.
sittemmin uudistetuilla tarkoilla tutkimuksilla yhä
enemmän laajentanut ja tarkistanut.
Kokoelman tutkimuksistaan H. julkaisi 1904 nimellä:
..Physiologische und klinische Untersuchungen
über das Gehirn". M. O-B.
Hiuen-tsang, kiinalainen pyhiinvaeltaja, joka
7:nnellä vuosis. j. Kr. teki toivioretken Intiaan
ja on matkastaan jättänyt
uskonnonhistorialli-sesti arvokkaita tietoja. E. K-a.
Hiukset ks. Iho ja Karvat.
Hiushuokoisuus. Hyvin hienossa pillissä, n. s.
hiuspillissä, jonka toinen pää lasketaan nesteeseen,
neste kohoaa tavallisesti ulkopuolista nestepintaa
korkeammalle tai alenee sitä syvemmälle. Tuota
ilmiötä sanotaan hiushuokoisuudeksi 1.
kapillariteetiksi. Mainittu ilmiö
riippuu läheisesti nesteen pintakerroksen
kohesio-nista sekä nesteen ja astian seiuän adhesionista.
Nesteen kutakin molekyliä vetävät näet sitä
ympäröivät molekylit puoleensa. Vaikutus ei
kuitenkaan vletv kuin hyvin lvhven välimatkan
Hu O 1 Jfuv 2 ff uv J.
I O
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
