- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
517-518

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hofmann ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

517

Hofmann—Hofmeyr

518

hawerlin", „Reutterliedlein", pain. 1535).
Hänen urkusävellyksistään on vain karvoja
säilynyt. I. K.

Hofmann
ö-/, August Wilhelm von
(1818-92), saks. kemisti, viime vuosisadau [-vaikuttavimpia kemiantutkijoita ja -opettajia. H.
oli Liebigin oppilas, tuli 1845 professoriksi
Bonniin ja 1848 Royal College of Chemistry
laitokseen Lontoossa, muutti 1864 uudestaan Bouuiiu,
mutta kutsuttiin jo seur. v. professoriksi
Berliinin yliopistoon, Mitscherlichin seuraajaksi.
Täällä hän rakensi suuren ajanmukaisen
opetus-laboratoriu, ensimäisen laatuansa Saksan
pääkaupungissa. Erittäin etevänä opettajana hän
kokosi ympärilleen suuren joukou oppilaita
kaikista sivistysmaista. Tässä „Ilofmanniu
koulussa" on moni myöhemmistä johtavista kemian
tutkijoista saanut tieteellisen kasvatuksensa. H.
työskenteli etupäässä orgaanisen kemian alalla,
tutkien m. m. typpiperäisiä emäksiä ja
auiliini-väriaiueita. Viimemainittujen tutkimusten kautta
hänestä tuli sittemmin Saksassa mahtavasti
kehittyneen tervaväriteollisuuden varsinainen
perustaja. Kirjailijana hän oli erittäin tuottelias;
julkaissut useita arvokkaita teoksia m. m. „Hie
modernen Theorien der Chemie" ja
„Erinnerungen an vorangegangenen Freunden", jotka
sisältävät mieltäkiinnittäviä elämäkertoja viime
vuosisadan kuuluisammista kemiantutkijoista,
kuten Liebigin, Wöhlerin, Dumas’n, Wurtzin
y. m. V. 1868 H. perusti saksalaiseu kemiallisen
seuran, joka on kehittynyt suurimmaksi ja
vaikuttavimmaksi seuraksi tällä alalla.
Kaksikymmentä vuotta H. oli sen esimiehenä ja johtajana.

Edv. Hj.

Hofmann [-ö]. 1. Heinrich H. (s. 1824),
saks. taidemaalari. Opiskeli Diisseldorfissa ja
sai Roomassa vaikutusta Corneliukselta.
Käsitellyt kirjallis-romanttisia ja uskonnollisia
aiheita saavuttaen suurta kausansuosiota. —
2. Ludwig von H. (s. 1861), taidemaalari,
edell:n veljenpoika ja oppilas. Joutui Pariisissa
oleskellessaan Puvis de Chavannes’in ja
Bes-nard’in vaikutuksen alaiseksi ja on
impressionismin esitaistelijoita Saksassa. Herättänyt
huomiota koristeellisilla, voimakasvärisillä
mieli-kuvitusmaalauksillaan, joissa hän enimmäkseen
on esittänyt nuoria alastomia ihmisiä
idyllimäi-sen luonnon helmassa. Vrsta 1903 H. on ollut
Weimarin taidekoulun opettajana. [Fischel
(1903).] E. R-r.

Hofmann [-ö-], Johann Christian
Konrad von (1810-77), saks. teologi, toimi
ensin professorina Rostockissa v:sta 1842, siirtyi
1845 Erlangeniin. II. oli, kuten muutkin
Er-langenin koulun miehet, luterilaisen
tunnustuksen kannalla; uskonopissa hän silti otti
lähtökohdaksi ja lähteeksi persoonallisen
uskonkoke-muksen, osoittautuen sen kautta Schleiermacherin
oppilaaksi. Mutta tämän uskonkokemuksensa
H. huomasi yhtäpitäväksi niin hyvin Raamatun
kuin tunnustuksen kanssa. Ilmoituksen
historiallista käsittelyä hän perustelee ensimäisessä
suuressa teoksessaan: „Weissagung und
Erfüllung" (1841-44). Profetsia ei hänen
käsityksensä mukaan ole ainoastaan ennustusta, vaan
se on itse historian esikuvallinen luonne ja sen
selitys. H. on „pelastushistorian" käsitteen
varsinainen luoja. Hänen mukaansa pyhä histo-

ria muodostaa eheän kokonaisuuden, jonka
keskustana ja huippukohtana on Jeesus Kristus.
Raamatun kirjat ovat elimellinen kokonaisuus,
jossa jokainen jäsen on tarpeellinen. Uudempi
uskonnonhistoriallinen tutkimus oli siihen aikaan
vielä tuntematon, sen johdosta useat H:n aatteet
ovat vanhentuneet. Raamatuuselittäjänä II. ou
avannut uusia uria. Hänen pääteoksensa tällä
alalla on „Die heilige Schrift des Neuen
Testaments, Zusammenhängend untersucht" (8 nid.
1862-78). Suuressa teoksessaan „Der
Schriftbeweis" (3 nid. 1852-56) H. esitti
uskonnollisen vakaumuksensa järjestelmällisessä muodossa.
Sovinto-opissa hän hylkäsi vallitsevan käsityksen
sijaisrangaistuksesta opettaen Jeesuksen
kärsimisen olevan seurauksen hänen
uskollisuudestaan pelastajakutsumuksensa täyttämisessä;
kuolemallansa Kristus on tullut uuden
ihmiskunnan tienraivaajaksi ja pääksi. Sovitus on
sentähden jatkuvasti ihmisille Kristuksessa
tarjona. — Tunnustuksellisen suunnan puolelta
syytettynä harhaopista hän kirjoitti
puolustuksekseen „Schutzschriften für eine neue Wi ise, alte
Wahrheit zu lehren" (1-3, 1S56-57), tarkemmin
selvitellen sovinto-oppiaan. Hänen kuolemansa
jälkeen ilmestyivät: „Theologische Ethik" (1878),
„Encyklopädie der Theologie"(1879) ja „Biblische
Hermeneutik" (1880). [Hans Pöhlmann, „Die
Erlanger Theologie. Ihre Geschichte und ihre
Bedeutung" (1907).] E. K-a.

Hofmannin violetti, tervaväriaine,
trietyli-ja trimetylirosauiliinin suoloja, liukenee
alkoholiin, mutta ei veteen.

Hofmannsthal ö-äl/, Hugo von (s. 1874),
saks. runoilija ja näytelmänkirjoittaja. H.
on etupäässä lyyrikko ja on lyriikan alalla
luonut soinnukkaan kaunista ja
tunnelma-rikasta sekä taiteellisesti ehyttä runoutta.
Draaman kirjoittajana H. on saanut melkoista
vaikutusta Maeterlinckilta, ja hänen näytelmänsä
ovat lyyrillisvoittoisia. Niistä mainittakoon
„Die Frau im Fenster", „Die Hochzeit der
So-beide", „Der Abenteurer und die Sängerin"
(kaikki kolme nidoksessa „Theater in Versen"),
„Elektra" (liioitteleva muunnelma Sofoklesta;
esitetty suomeksi), „üdipus und die Sphinx".
[Rich. Urban, „Die literarische Gegenwart".]

J. H-l.

Hofmeister [höfmäistar], W i 1 h e 1 m (1824-77),
saks. kasvitieteilijä, v:sta 1863 professorina
Heidelbergissa, v:sta 1872 TübiIlgenissä.
Perustavaa laatua olivat hänen tutkimuksensa etenkin
fanerogaamien siitoksesta sekä esitys
kryptogaa-mien ja näiden välisestä geneettisestä
sukulaisuudesta: „Über den Vorgang der
geschlechtlichen Befruchtung der Phanerogamen" (1847) ;
„Die Entstehung des Embryo der Phanerogamen"
(1849) ; „Vergl. Untersuchungen der Keimung,
Entfaltung und Fruchtbildung höherer
Krypto-gamen und der Samenbildung der Koniferen"
(1851). Julkaisi v:sta 1851 yhdessä De Baryn,
Sachsin ja Irmischin kanssa teoksen „Handbuch
der physiologischen Botanik", johon itse kirjoitti
osat „Lehre von der Pflanzenzelle" ja
„Allgemeine Morphologie der Gewächse". (J. A. W.)

Hofmeyr /höfmäir], Jan Hendrik
(s. 1845), eteläafrikkal. valtiomies, valittiin 1879
Kap-maan eduskuntaan ja on siitä lähtien ollut
afrikanderi-puolueen vaikutusvaltaisimpia johta-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0291.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free