- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
521-522

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hohenstaufit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

521

Hohenstaufit—Hohkakivi

522

Tultuaan sam. v. Baierin ministeripresidentiksi
ja ulkoasiainministeriksi ban asetti
päämääräkseen liittoyhteyden aikaansaamisen Etelä-Saksan
ja Pohjois-Saksan valtioiden kesken; sai 1867
toimeen EteKi-Saksan valtioiden ja
Pohjois-Saksan liiton välisen tulliyhteyden ja oli
„tulliparla-mentiu" varapresidenttinä. H:n sisäpolitiikka
meni vapaamieliseen suuntaan. M. m. hän tahtoi
erottaa koulun kirkosta, mutta joutui
kiihko-katolisten vihoihin ja kukistui 1870.
Valtaneu-vostossa hän osaltaan vaikutti siihen, että Baieri
otti osaa vv. 187-0-71 sotaan ja että se liittyi
uuteen Saksan valtakuntaan; valittiin Saksan
valtiopäiville ja tuli niiden ensimäiseksi
varapuheenjohtajaksi. Vv. 1874-85 H. oli Saksan
lähettiläänä Pariisissa toimien hyvällä
menestyksellä Ranskau ja Saksan välien parantamiseksi;
samanlaista taitoa ja maltillisuuteen yhtynyttä
lujuutta hän osoitti ollessaan 1885-94
Elsass-Lotringin käskynhaltijana. V. 1894 H.
nimitettiin Caprivi’n jälkeen valtakunnankansleriksi ja
Preussin ministeripresidentiksi, joissa viroissa
ollessaan hän ei yleensä huomattavammin
vaikuttanut asiain menoon ; edisti kuitenkin
tarmokkaasti Saksan siirtomaapolitiikkaa (Kiautsou
miehitettiin 1897, Samoa hankittiin, Karoliinit
y. m. ostettiin Espanjalta) ; erosi 1900. V. 1906
julkaistiin 2 nidosta II:u muistelmia
„Denkwürdigkeiten des Fürsten Chlodwig zu
H.-Schillings-fürst", jotka sisältävät mieltäkiinnittäviä tietoja
Bismarckin kukistumisesta. [Rust,
„Reichskanzler Fürst C. von H. und seine Brüder", v.
Völ-derndorff, „Vom Reichskanzler, Fürsten von II.,
Erinnerungen".] J. F.

Hohenstaufit [höønstau-J 1. S t a u f e r, saks.
ruhtinassuku, josta ou lähtenyt sarja keskiajan
Saksan mainehikkaimpia kuninkaita. Nimi johtuu
Hoher Staufen (stoiif = malja) kukkulasta,
joka on Rauhe Albissa Württembergissä lähellä
Göppingeniä; sen huipulla oli n:n pesälinna.
Suvun kantaisän, Friedrich von Bürenin
(k. 1094) pojanpojat, ollen Henrik IV:n
tyttären-poikia, tavoittelivat Henrik V:n kuoltua
kruunua, ja toinen heistä, Konrad, valittiinkin 1127
Lothar Saksilaisen vastakuninkaaksi, jolloin
Hohenstaufit Weifin mahtavasta suvusta saivat
lep-pymättömän vihollisen. Konrad IIT nousi
Saksan valtaistuimelle 1138; hänen 1152
kuoltuaan siirtyi kruunu luinen veljensä Fredrikin
pojalle Fredrik I:lle Barbarossalle
(1152-90), jonka poika, Henrik VI (1190-97),
naimalla Sisilian Konstanzen, liitti Etelä-Italian
sukunsa maihin. Hänen veljensä, Schwabenin
Filip taisteli menestyksellisesti Welfien
nostamaa vastakuuingasta vastaan, mutta murhattiin
1208. Paavin ja Ranskau tukemana Henrikin
poika, Fredrik II 1211 valittiin Saksan
kuninkaaksi (hallitsi 1215-50) ; Saksan
valtakunnan ja sukunsa oikeuksien puolesta hän kävi
ankaraa taistelua paavia vastaan, joka hänen
poikansa, Konrad IV:n 1254 kuoltua pääsi
Hohensiaufeista voitolle. H.-suvun viimeinen
miespuolinen jäsen, Konradin, koetti turhaan
valloittaa takaisin Italiassa olevia
periutömai-taan, kärsi 1268 tappion Tagliacozzon luona ja
kuoli mestauslavalla. [Raumer, „Geschichte der
Hohenstaufeu"; Schirrmacher, „Die letzten
Hohenstaufen" ; Jastrow-Winter, „Deutsche
Geschichte im Zeitalter der H.".] -Iskm-.

Hohenwart [höon-J, Karl Siegmund
von (1824-99), kreivi, itäv. valtiomies, tuli eri
virkakunnissa palveltuansa helmik. 1871
Itävallan ministeripresidentiksi, jona asettui
federalistiselle (Itävallan liittovaltioksi muodostamista
suosivalle) kannalle. Tsekkien tämän johdosta
esittämät, pitkälle menevät vaatimukset
pelottivat kuitenkin hallitsijaa, ja H. sai jo ennen
vuoden loppua eronsa. Valtaneuvostossa hän senkin
jälkeen pysyi federalistisen puolueen johtajana.

Hohenzollern [liöontso’llsrn], ennen myöskin
Zollern, Hohenzollernin ruhtinassuvun
sukulinna, sijaitsee H:n vuorella, 2 km lounaaseen
päin Hechingeniu kaupungista. Linna, jonka
asiakirjat mainitsevat jo 9:nnellä vuosis.,
hävitettiin 1423, mutia 1454 alettiin sitä rakentaa
uudestaan, ja 1850-55 se restaureerattiiu.

Hohenzollern [liöontso’llarn], kaksi muinoin
itsenäistä ruhtinaskuntaa (H.-H e c h i n g e n ja
H.-S i g m a r i n g e n), jotka 1849 liitettiin
Preussiin ja nyt muodostavat
Reinin-maakuntaan kuuluvan, Badenin ja Württembergin
ympäröimän Sigmaringenin hallitusalueen. II. ynnä
sen 8 eksklaavia on 1,142 km2; 68,282 as. (1905),
enimmäkseen katolilaisia. Pääelinkeinot
maanviljelys ja karjanhoito. — Pääpaikka
Sigmaringen. (IF. &Um.)

Hohenzollern [liödntso’llarn], saks.
ruhtinassuku, nykyisin Preussin ja Romaanian
valtaistuimilla. Suvun kantaisästä, Zolleruin
kreivistä Fredrik I:stä (k. 1200), polveutuu kaksi
haaraa: svaabilainen, johon H.-H e c h i n g
e-u i n, H.-S i g m a r i n g e n i n ja H.-H a i g e
r-lochin ruhtinaat lukeutuivat, ja
frankkilai-nen, jonka jäseniä m. m. Ansbach in,
Bayreuthin ja Brandenburgin markkreivit
olivat. Muuan jälkimäisen haaran jäsen,
Fredrik VI (I), oli 1415-40 Brandenburgin
vaaliruhtinaana. Tämän arvon perivät hänen
poikansa Fredrik II jaAlbrektAkilles,
josta Preussin nykyinen kuningasperhe
polveutuu. Vanhempaa haaraa olevat H.-nechingenin
ja H.-Sigmaringenin ruhtinaat luopuivat 1849
hallituksesta, jonka jälkeen heidän
ruhtinaskuntansa liitettiin Preussin kuningaskuntaan.
Svaabilaista haaraa ovat nykyisin elossa vain
Sigmaringenin viimeisen ruhtinaan, Karl
Antonin, jälkeläiset, joista vanhin, Karl, 1866
nousi Romaanian valtaistuimelle. Hänen
vanhempi veljensä, Leopold (k. 1905), oli 1870
ehdokkaana Espanjan hallitsijaksi, ja Leopoldin
toinen poika, Ferdinand, valittiin 1889
Romaanian kruununperilliseksi. [„Monumenta
Zollerana" (8 osaa) ; „Ilohenzollerische
Forschungen" (1891 ja seur.); Seidel,
„Hohenzollern-Jahrbuch" (1897 ja seur.).] -Iskm-.

Hohkakivi (pimsten), hyvin huokoinen,
rakkulainen tai vaahtomainen kivi, jommoiseksi
saattaa muodostua mikä tahansa vulkaaninen
vuorilaji, etenkin lipariitit, trakyytit ja
andesii-tit. II:ä tavataan laavavirroissakin, mutta
enimmän sitä on irtonaisissa, ilmaan viskautuneissa
tulivuorenaineksissa, ja se on yleistä kaikkien
sekä toimivien että sammuneiden tulivuorten
läheisyydessä. Merialueilla olevista tulivuorista
joutuu usein hohkakiveä ajelehtimaau, se kun on
huokoisuutensa vuoksi kevyttä. Näin saattaa h.
kulkea hyvinkin pitkiä matkoja ja esiintyä
semmoisillakin seuduilla, missä ei ole tulivuoria,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0293.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free