Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Holhouslautakunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
533
Holhouslautakunta—Hollannin (Alankomaiden) kieli ja kirjallisuus
534
mainittuun. Irtain omaisuus on yleensä aina
rahaksi muutettava. Holhotin rahoja ei holhooja
saa omassa nimessään lainaksi antaa tai
muutoin itse käyttää, vaan on ne pantava korkoa
kasvamaan joko sijoittamalla varmoihin
arvopapereihin, lainaamalla vakuutta vastaan tai
tallettamalla yleisen valvonnan alaiseen
rahalaitokseen. Toimestaan tulee holhoojan antaa
joka kalenterivuodelta holhouslautakunnalle tili
ennen seuraavan vuoden huhtikuun 1 p:ää;
tilikausi voidaan pitentää kolmivuotiseksi.
Toimenpiteet holhoojan velvoittamiseksi
tilivelvollisuutensa oikein täyttämään kuuluvat oikeudelle.
Holhotin omaisuudesta voidaan holhooja
velvoittaa antamaan vakuus tai voidaan hänen
omistamansa kiinteä omaisuus vastoin hänen
tahtoaan-kin siitä kiinnittää, ollen holhooja kuitenkin
oikeutettu silloin holhutoimesta luopumaan.
Toimestaan tulee holhoojan saada kohtuullinen
palkka. Kussakin alioikeudessa pidetään sen
vaarinpidon alaisista holhouksista erityistä
hol-houskirjaa, johon holhoukset kirjoitetaan ja
tarpeelliset muistiinpanot tehdään; lakimääräinen
holhous merkitään siihen ainoastaan silloin kun
holhottavalla on omaisuutta.
Jos holhoojan edut joutuvat ristiriitaan
holhotin etujen kanssa tahi jos henkilö sairauden tai
muun kykenemättömyyden taikka poissaolon
takia ei tilapäisesti itse voi asioitansa hoitaa,
ynnä muutamissa muissa laissa nimitetyissä
tapauksissa, voidaan tällaista tilapäistä asioiden
hoitoa varten määrätä holhoojan asemesta n. s.
uskottu mies.
Alioikeuden päätöksistä holhousasioissa
mennään hovioikeuteen osaksi vetoamalla, osaksi
valittamalla; suuressa osassa holhousasioita ei
hovioikeuden tuomioon saa muutosta hakea.
[Holhouslaki 19 p:itä elok. 1898.] K. H-a.
Holhouslautakunta ks. Holhous.
Holliutoimi ks. Holhous.
Holland [holandj, engl. aatelisarvo. Kaarle I:n
suosikki, Sir Henry Rieh korotettiin H:n
jaarliksi. Sittemmin annettiin arvonimi parooni H.
1763 Henry Foxille ja pysyi tämän suvulla v:een
1859.
Hollannin juusto ks. Juusto.
Hollannin (Alankomaiden) kieli ja
kirjallisuus. 1. Kieli. Kirja- ja puhekielenä
käytännössä Alankomaiden ja Belgian
ger-maanilaiskielisen väestön keskuudessa,
muutamissa Etelä-Afrikan valtioissa, Hollannin itä- ja
länsi-intialaisissa siirtomaissa sekä paikoitellen
Yhdysvalloissa, on etupäässä kehittynyt
ala-frankin murteesta, joka yhtenä haarana liittyy
germaanilaiseen kieliryhmään ja lähinnä on
sukua alasaksalle (ks. Germaanilaiset
kielet). Ala-frankin kielen varhaisimmin tunnettu
kehitysaika on n. s. muiuaisalafrankkilainen
kielikausi, jonka melkein yksinomainen lähde on
10:nnellä vuosis. syntynyt Psalmien käännös
(huonona jäljennöksenä ja vain katkelmina
säilynyt). Kirjakieleksi kohonneena alankomaalainen
kansankieli esiintyy ensinnä 12:nnen vuosis.
loppupuoliskolla Hendrik van Veldekellä, joka
lyyrillisissä ja eepillisissä runoelmissaan
käyttää kotoista limburgin murretta, mutta
saksalaisten lukijain vuoksi silminnähtävästi karttaa
suurimpia murteellisuuksia. Tämän n. s.
keski-alankomaalaisen aikakauden (12:nnesta vuosis.
16:nteen vuosis.) varsinainen kirjakieli
muodostuu kuitenkin vasta 13:nnolla vuosis., jolloin
erittäin runsas kirjallisuus alkaa versoa;
selvimmin se ilmenee Jakob van Maerlantin teoksissa.
— Jo hyvin aikaisin ala-frankkilainen kieli joutui
kosketuksiin naapuriheimojen — saksien ja
friisien — kielten kanssa, ja tämä vuorovaikutus eri
kielten välillä on paikoitellen ollut siksi
voimakas, että se on aiheuttanut niitten sulautumisen
frankkilais-saksilaiseksi tai
frankkilais-friisiläi-seksi (myös saksilais-friisiläiseksi) sekakieleksi.
Tällainen sekakieli on oikeastaan myös nykyinen
kirjakieli, joka 16-17:nnellä vuosis. vähitellen
alkoi vakaantua, sittenkuin pohjoisten
maakuntain saavuttaman ylivallan johdosta
friisiläis-frankkilaineu hollannin murre rupesi pääsemään
voitolle kilpailevista limburgin, brabantin ja .
flaamin murteista. Paitsi hollannin murretta
ovat myös brabantin ja flaamin murteet sangen
tuntuvassa määrässä vaikuttaneet kirjakielen
syntymiseen etenkin sen kautta, että
Alankomaiden kapinan aikana eteläisistä maakunnista
Hollantiin siirtyneet pakolaiset tulivat
kirjallisella alalla hyvin vaikutusvaltaisiksi
perusta-miensa retorikkokamarien („Rederijkerskamers")
kautta. — Hollannin kielen tieteellinen tutkimus
alkoi 16:nuella vuosis.; sen etevin edustaja oli
Lambert ten Kate (1674-1731), jonka
uranaukai-seva työ on yleisen kielitieteenkin kannalta
katsottuna erittäin suuriarvoinen. Jo v:sta 1795 ai
kain on hollantilaisella kielitieteellä ollut oma
edustajansa Leidenin yliopistossa. Nykyään
vallitsee alankomaalaisen kielitutkimuksen eri aloilla
hyvin virkeä toiminta. Uudemmista kieliopeista
mainittakoon Iloogvliet: „Dutch Gramniar",
Kummer: „Nederlandsch spraakleer", van Helten:
„Kleine nederlandsche Spraakkunst", den Hertog,
„Nederlandsche Spraakkunst" y. m.;
keskialanko-maalaista kielikautta käsittelee J. Franck
„Mittelniederländische Grammatik" (1883) sekä W.
L. van Helten „Middelnederlandsche
Spraakkunst" (1886). Grimm veljesten tunnetun
saksalaisen sanakirjan mallinen suurenmoinen
sana-kirjateos on Matthias de Vriesin ja L. A. te
Winkelin aloittama „Woordenboek der
nederlandsche Taal" (v:sta 1866 alkaen) ;
samantapainen keskialankomaalaisen kielikauden sanakirja
on E. Verwijs’in ja J. Verdam’in
„Middelneder-landsch Woordenboek" (v:sta 1882 alkaen).
Etymologisia sanakirjoja on kaksikin: J. Franck,
„Etymologisch Woordenboek der Nederlandsche
Taal" (1892) ja J. Vercoullie „Beknopt
Etymologisch Woordenboek der Nederlandsche Taal"
(1S98). Aikakauskirjoista mainittakoon:
„Tijd-schrift voor Nederlandsche Taal en Letterkunde"
(1881:stä alkaen). Esityksen hollannin kielen
historiasta on Paulin kokoomusteokseen
„Grund-riss der germanischen Philologie" kirjoittanut
Jan te Winkel („Geschichte der niederländischen
Sprache". 2:nen pain., 1898). 77. 8-hti.
2. Kirjallisuus. Hollannin aikaisin
kirjallisuus on käännöksiä, etupäässä
ranskankielisistä ritariromaaneista. Sellaisia
mainittakoon „Karel ende Elegast", „Roman der
Lorrei-nen", „Renout van Montalbaen", „Roman van
Lancelot" y. m. keskiaikaisia romaaneja.
Aikaisin Hollannin kirjallishistoriassa esiintyvä
kir-jailija-nimi on Hendrik van Veldeke, „Sint
Ser-vaas" nimisen pyhimyskronikan ja Benoit. dc
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
