- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
541-542

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Holm ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

541

Holm—Holmberg

542

takoon m. m. aseita A. J. Melan
luonnontieteellisiä teoksia sekä suomennoksina useita
ulkomaisia luonnontieteellisiä teoksia, Topeliuksen
„Matkustus Suomessa", M. Wegeliuksen laaja
„Musiikin historia", „Sävelistö" I-VIII. A. R-t.

Holm, Peter Edvard (s. 1833), tansk.
historioitsija, oli 1868-99 professorina
Kööpenhaminan yliopistossa, julkaissut m. m. „Danmark
-Norges udenrigske historie under den franske
revolution og Napoleons krige fra 1791 til 1807"
(2 osaa, 1875), „Danmark-Norges indre historie
under enevælden fra 1660 til 1720" (2 osaa,
1885-86) sekä laajan, vielä keskeneräisen
„Danmark-Norges historie fra den störe nordiske
krigs slutning til rigernes adskillelse" (1891 ja
8eur.). (-Iskm-.)

Holmberg, Axel Emanuel (1817-61),
ruots. muinaistutkija, apulainen Tukholman
suom. seurakunnassa, on Ruotsin arkeologisen
tutkimuksen ensimmäisiä muistettavia edustajia.
Julkaisuja: „Bohusläns historia och beskrifning"
(1842), „Skandinaviens hällristningar" (4
vihkoa, 1848-49), „Nordbon under hednatiden" (2
osaa, 1852-54, uusi painos 1871). K. G.

Holmberg, Henrik Johan (1818-64),
suom. geologi ja luonnontutkija, ylioppilas 1839,
opiskeli kemiaa ja mineralogiaa ja pääsi 1841
vuorilaitoksen ylim. konduktööriksi.
Mineraalien-tutkimusmatkallaau kesällä 1845 H. löysi kultaa
Kemijoesta. Tämän johdosta hänet lähetettiin
Uraliin perehtymään kullanhuuhtomistapoihin ja
sieltä palattuaan 1847 ja -48 Kuusamoon
tutkimaan jokien kullanpitoisuutta. Näiden retkien
tulokset eivät kuitenkaan vastanneet toiveita,
vaikka kultaa vähissä määrin löytyikin. — Vv.
1850-52 II. oleskeli Sitkan-saarella
Pohjois-Ame-riikan länsirannikolla (silloisessa Venäjän
Ame-riikassa), missä hän teki luonnontieteellisiä ja
myös kansatieteellisiä tutkimuksia sekä keräsi
runsaan luonnontieteellisen kokoelman, m. m.
19,000 hyönteistä, jotka hän lahjoitti yliopistolle.
Kotiin palattuaan H. oli jonkun aikaa apulaisena
yliopiston kansatieteellisen museon
järjestämisessä, lähetettiin 1850-luvun lopulla Ruotsiin ja
Norjaan tutkimaan kalastusoloja ja nimitettiin
1860 Suomen ensimäiseksi
kalastustentarkasta-jaksi. — H:n teoksista tärkeimmät ovat hänen
mineralogiset teoksensa „Mineralogischer
Wegweiser durch Finnland" (1857) ja „Materialier
tili Finlauds geognosi" (1858), joilla yhä
vieläkin on arvonsa. Hänen muista kirjoituksistaan
mainittakoon „Etnographische Skizzen über die
Volker des russischen Amerika" (1854) sekä
„Förteckning och afbildningar af finska
fornlemningar" (1863), ensimäinen esitys Suomen
kivi- ja pronssikautisista muinaislöydöistä.

P. E.

Holmberg, Kustaa Werner (1830-60),
Suomen ensimäinen täysin omintakeinen
maisema-maalaaja, s. Helsingissä 1 p. marrask. 1830;
vanhemmat asessori Olof Henrik H. ja Josepha
Gustava Federley. Pojan taiteelliset
taipumukset ilmaantuivat jo varhain, ja vaikka isä
aikoi-kin hänet virkamiesuralle, sai hän harjoittaa
piirustusta P. A. Kruskopfin ja M. v. Wrightin
sekä maalausta ensin J. E. Lindhin ja
ylioppilaaksi päästyään (1848) 13. A. Godenhjelmin
johdolla Ilelsingin piirustuskoulussa. V. 1850 hän
oli apulaisena R. V. Ekmanilla tämän maalatessa

Turun tuomiokirkon freskoja. Sillä välin hän
isän tahdosta työskenteli sekä tullihallituksessa
että
intendenttikont-torissa harjoittaen
myöskin yliopistossa
opinnoita
valmistuakseen virkamieheksi.
Vasta 1853 hän sai
isän lopullisen
suostumuksen ruvetakseen taiteilijaksi, ja
sam. v. hän lähti
Düsseldorfiin. Jo tätä
ennen H. oli pannut
näytteille muutamia
maisemia
Itä-Suomesta, jonne hän
ylioppilaana oli tehnyt
jalkamatkan, ja
varsinkin Hämeestä,
jossa hän yleensä oleskeli kesäisin sukulaistensa
luona ja jonka luonto sittemmin tuli hänen
taiteelleen aivan määrääväksi. Mutta vasta
Düssel-dorfissa hänen suuret taiteelliset lahjansa
alkoivat nopeasti ja varmasti kehittyä. Hän ei ollut
oppilaana taideakatemiassa, vaan nautti kahden
siellä olevan etevän norjalaisen
maisemamaalaa-jan, ensin (1853-54) E. Bodomin ja sitten
(1854-56) H. F. Guden yksityisohjausta. Kesät
hän — silloisen tavan mukaan — teki ahkerasti
harjoitelmia luonnon mukaan ja sommitteli
niistä talvella työhuoneessa varsinaiset valmiit
taulunsa vapaasti käsitellen ja valikoiden
varastossa olevia aineksiaau. Hän viipyi yhtämittaa
Saksassa aina v:een 1857, jolloin kesäksi tuli
kotimaahan viettäen sen etupäässä Kurussa.
Syksyllä hän palasi taas 2 v:ksi Düsseldorfiin.
Kesällä 1858 hän meni Norjassa naimisiin
ken-raalintyttären Anna Margareta Gladin kanssa,
joka niinikään oli ollut maalausta oppimassa
Düsseldorfissa. Tähän kaupunkiin nuori pari
asettui taas talveksi, ja seuraavan kesän he
oleskelivat Suomessa, pääasiallisesti Kurussa. Se
olikin H:n viimeinen kotimaassa olo, sillä jo
vuotta myöhemmin, 24 p. syysk. 1860, hän sortui
keuhkotautiin Düsseldorfissa. — H:n ensimäisissä
ulkomaalla maalatuissa tauluissa — esim.
„Kyröskoskessa"(1854, Taideyhd:n kokoelmissa),
johon hän ou käyttänyt aiheina sekä Kruskopfin
että omia piirustuksiaan — on Düsseldorfin
koulun sovinnainen tapa sommitteluun, valojen ja
varjojen jakoon sekä yleensä väritykseen
nähden vielä ilmeinen, mutta myöhemmissä sekä
saksalais- että suomalaisaiheisissa teoksissaan
hän askel askeleelta siitä vapautui. Jo talvella
1856 maalatut „Syysaamu" ja „Puisto keväällä"
herättivät Düsseldorfissa suurta huomiota ja
vielä enemmän seuraavana talvena valmistuneet
kaksi suurenpuoleista teosta: „Westfalilainen
maalaistalo" (Keis. palatsissa Helsingissä) ja
„Poppelikujanne", Guden kanssa kesällä 1856
Saksassa ja Itävallassa tehdyn laajan matkailun
tuloksia. Vaikka sommittelussa olikin vielä
kankeutta, oli niiden värikäsittely ja varsinkin
valaistus uutta, loistavata ja itsenäistä.
Lopullinen käänne ja vapautuminen sovinnaisista
säännöistä tapahtui kumminkin vasta Suomessa
vietetyn kesän 1857 jälkeen. Tätä todistavat
selvimmin ne lukuisat mestarilliset vesiväriharjoi-

Werner Holmberg.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0303.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free