- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
555-556

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Homeopatia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

555

Homeros

556

myrskyllä lautan. Vaivoin Odysseus pelastuu
Phaieekien saareen. Siellä hän vieraanvaraisen
Alkinoos kuninkaan talossa kertoo kohtaloitaan,
siitä asti kun hän laivoineen lähti valloitetusta
Troiasta. Myrskyn ajelemana hän oli ensin
joutunut Lotossyöjäin maahan ja sieltä saapunut
kyklooppien maahan, jossa ovelasti pelasti
itsensä ja miehensä Polyphemokseu luolasta. Kun
sitten laivat olivat saapuneet lähelle kotimaata,
oli laivaväen ajattelematon teko päästänyt irti
vastatuulet, jotka jälleen ajoivat heidät
kaukaisille merille. Saavuttuaan väkivaltaisten
Lais-trygonien satamaan laivasto miehineen tuhoutui;
ainoastaan se laiva pelastui, jota hän itse ohjasi.
Oleskeltuaan sen jälkeen vuoden Aiaien saarella,
Helioksen (auringon) tyttären, Kirke velhon
luona, hänen täytyi lähteä maailmanvirran taakse
vainajain synkkään olopaikkaan Teiresias
tietäjältä tietoja saamaan. Onnellisesti oli sitten
suoriuduttu useista vaarapaikoista. Mutta
Thri-nakian saarella Odysseuksen nälistyneet toverit
eivät voineet pidättäytyä teurastamasta
ravinnokseen Helioksen pyhää karjaa; sen tähden Zeus
hajoitti laivan salamallaan ; Odysseus yksin
pelastui Kalypson saareen. — Ihaillen paljon kokeneen
urhon kestävyyttä ja neuvokkuutta Phaieekit
antavat hänelle runsaita lahjoja sekä toimittavat
hänet ihmelaivalla nukkuvana Ithakaan. Siellä
hän uskollisen sikopaimenen Eumaioksen majassa
tapaa onnellisesti kotiutuneen poikansa.
Kerjäläisen haamussa Odysseus menee taloonsa, missä
ensin vain hänen ikäloppu koiransa hänet
tuntee. Omassa kodissaan hän saa vaimonsa
kosi-jain puolelta kokea röyhkeätä kohtelua. Mutta
kun Penelopeia panee toimeen jousikilpailun,
niin kerjäläisvanhus yksin jaksaa jännittää
Odysseuksen jousen vieläpä suorittaa loistavasti
määrätyn tehtävän. Kerjäläishaamu katoaa ja
Odysseus kostaa talonsa kunnian kaatamalla
kaikki kosijat. Ja riemuiten Penelopeia vihdoin
tuntee palautuneen puolisonsa. Kaatuneitten
haamut menevät manan maille; heidän
sukulaisensa yrittävät ryhtyä kostoon, mutta jumalatar
Athene saa aikaan sovinnon. — Näiden
päätapahtumien ympärille kietoutuu suuri joukko
välikohtauksia; Iliadissa pääjuoni paikoittain
vallan peittyy välikohtauksien (varsinkin laajain
taistelukuvauksien) paljouteen.

Ei mikään kansa ole luonut eepillistä
runoelmaa, joka kertomuksen välittömässä
luontevuudessa, vilkkaudessa ja tempaavassa voimassa olisi
lliadiin ja Odysseiaan verrattavissa. Niin
kir-kaspiirteiuen ja havainnollinen on niissä
kuvaus, että vielä nytkin lukija on miltei
näkevinään henkilöiden elävinä liikkuvan silmäinsä
edessä. Esitystapa on peräti objektiivinen;
runoilijan persoona ei tunkeudu missään näkyviin.
Sitä syvemmin tehoo lukijaan se luontevan jalo
inhimillisyys, joka siitä huolimatta huokuu koko
kuvauksesta. Kertojan tarkka huomiokyky ja
lämmin havaitsemisen harrastus ei ulotu
ainoastaan toimiviin henkilöihin, vaan myöskin koko
ympäröivään luontoon; m. m. runo luo eteemme
runsaissa vertauksissa monet ihmeen kirkkaat
luonnonelämän kuvat. — Kreikkalaisille Ilias ja
Odysseia olivat jotakin enempää kuin ihanaa
runoutta; ne olivat heistä heidän kansansa
vanhinta historiaa; niistä he muka olivat oppineet
tuntemaan jumaliansa; niissä heillä oli oman

olemuksensa loistavat esikuvat, niissä heillä oli
edessään ihmiselämän perusehdot ja peruslait,
niissä kaikkinaisen tiedon lähteet. Näin ne ovat
Kreikan kansan elämään painaneet
häviämättömän leiman. Meille ne ovat mitä tärkeimmät
lähteet, joista voimme ammentaa tietoja Kreikan
kansan nuoruudenajan oloista ja
sivistysmuo-doista; ne ovat myöskin vanhimmat kreikan
kielen tietolähteet. Mutta ennen kaikkea ne ovat
eepillisen runouden iäti nuoret, verrattoman
ihanat merkkiteokset.

Vanhoina aikoina luultiin useita muitakin
teoksia H:n teoksiksi; niinpä H:n nimi näkyy
5:teen vuosis. asti e. Kr. edustaneen kreik.
san-karitarustoa käsittelevää eepillistä runoutta
ylipäätään, siis myös n. s. kyklillisiä
eepoksia. Vielä kauemmin on H:n teosten joukkoon
luettu koomillinen eepos M a r g i t e s (hävinnyt,
samoinkuin kyklilliset eepokset), parodinen eepos
Batrakhomyomakhia (ks. t.), n. s. H
o-merolaiset hymnit ja muutamat
pikku-runoelmat (n. s. Epigrammit). H:laiset
hymnit olivat rhapsodien (ks. alempana)
johdanto-runoja, joissa jotakin jumalaa ylistettiin
ennenkuin H:n runojen lausumiseen ryhdyttiin; osaksi
ne ovat kuitenkin laajenneet itsenäisiksi
eepillisiksi runoelmiksi, joiden aihe on otettu
jumalais-tarustosta. Arvokkaita ovat varsinkin kauniä
Apollonia ylistävä hymni, jonka tekijä sanoo
itseänsä sokeaksi khiolaiseksi, sekä hymni
Deme-terille (historiallisesti tärkeä) ; muut suuremmat
hymnit ovat omistetut Hermeelle, Aphroditelle ja
Dionysokselle. Vanhimmat ovat syntyneet
ainakin jo 7:nnellä vuosis. e. Kr.

Homerolaisten runoelmien runomittana on
daktylinen heksametri, joka niissä esiintyy jo
täysin kehittyneenä. Niiden kieli on rikasta
runokieltä, jossa on vierekkäin eri-ikäisiä
muotoja. Murre on pääpiirteiltään ioonialaista, mutta
seassa on paljon aiolilaiseen murteeseen
viittaavia omituisuuksia.

H:n persoonasta ja elämästä tiedettiin vaiD
heikkoperusteisia, ristiriitaisia juttuja.
Seitsemän tai useammankin kaupungin keirottiin
kiistelevän H:n synnyinpaikan kunniasta. Hänen
iästäänkään ei ollut tietoa; Herodotos arveli
hänen eläneen 9:nnellä vuosis.; toisilla oli toiset
laskelmat. Ainakin jo 7:nnellä vuosis. e. Kr. oli
H:n runojen lausuminen useissa paikoin
Kreikkaa järjestetty n. s. rhapsodien
juhlakilpailuiksi. Nuorten kasvatuksen tärkeimpinä
välikappaleina ne tulivat vähitellen kansan
yhteiseksi omaisuudeksi. Aleksandrian oppineiden
keskuudessa (ks. etenkin Aristarkhos)
Iliadi ja Odysseia olivat (3:nnesta vuosis. e. Kr.)
erittäin tarkkojen tutkimusten esineinä; nämä
tutkimukset, joiden tuloksia on säilynyt
reunamuistutusten (skholionien) muodossa,
kohdistuivat etupäässä tekstin puhdistamiseen ja
vakaannuttamiseen sekä sen ohessa sen
selittämiseen. Silloin Iliadi ja Odysseia myös jaettiin
kumpikin 24 kirjaan („rhapsodiaan"). Toinen,
osaksi allegorinen tutkimussuunta kehittyi
etupäässä Pergamonissa.

Jo aleksandrialaisella ajalla selvisi eräille
tutkijoille (n. s. k h o r i z o n t e s), etteivät Iliadi
ja Odysseia voineet olla saman runoilijan
tuotteita; tämä käsitys ei kuitenkaan silloin
saavuttanut paljon kannatusta. Sen sijaan kyllä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0310.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free