Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Home rule ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
557 Home rule-
myönnettiin, että eräät näiden runojen osat
(niink. Iliadin 10:s ja Odysseian viimeinen kirja)
olivat verrattain nuoria lisäyksiä. —
Perinnäinen käsitys H:sta Iliadin ja Odysseian luojana
pysyi uudellakin ajalla kauan voimassa; vain
silloin tällöin joku yksityinen ääni lausui
epäilyksiä. Mutta 1795 suuri saks. filologi F. A. Wolf
„Prolegomena in Homerum" (Johdanto H:kseen)
nimisellä teoksellaan johti tutkimuksen uusille
urille. Lähtien m. m. siitä, että kirjoitustaito
oli homerolaisten runojen syntymäaikana
kreikkalaisille tuntematon, hän tuli siihen päätökseen,
että Iliadi ja Odysseia olivat kokoonpannut
pienemmistä lauluista, jotka (erään ensiksi Ciceron
mainitseman tarinan mukaan) Peisistratoksen
asettama toimikunta yhdisti ja järjesti
yhtenäisiksi eepoksiksi. Täten viritetty n. s. h o m e r
o-lainen kysymys jakoi pitkiksi ajoiksi
tutkijat kahteen leiriin, toiset kun kielsivät ja toiset
puolustivat runoelmien yhteyttä. Yhä syvenevä
tutkimus osoitti runoelmien kompositsionissa
ristiriitaisuuksia ja epätasaisuuksia, joita oli
vaikea sovelluttaa yhteen perinnäisen käsityksen
kanssa. Tarkan analyysin nojalla K.
Lach-m a n n luuli voivansa jakaa Iliadin niihin
pikkurunoihin, joista se muka oli kokoonpantu; hänen
kokeensa (1837, 1841) painoi tutkimukseen syvät
jäljet, mutta on kuitenkin ollut omiaan
osoittamaan, ettei probleemi ole sillä tavoin
ratkaistavissa. Kansanpsykologian tutkija H. Steinthal
taas koetti (1865) todistaa, että Iliadissa ja
Odysseiassa suurten epätasaisuuksien ohessa
ilmenevä sommittelun yhtenäisyys johtui siitä
luontaisesta keskittymispyrinnöstä, joka muka on
havaittavissa kansanrunouden korkeimmin
kehittyneissä tuotteissa (niink. esim. Kalevalassa).
Sittemmin on jälleen enemmän kiinnitetty
huomiota runoissa ilmenevään yksilölliseen ja
itsetietoiseen taiteelliseen työhön (niin B. Niese,
U. v. Wilamowitz-Moellendorff), samalla kuin on
oivallettu, että runot itse asiassa ovat lähempänä
ritari- kuin kansanrunoutta. — Tätä nykyä
molemmat pääsuunnat ovat suuresti lähenneet
toisiansa. Yleisesti tunnustetaan, että molemmissa
eepoksissa esiintyy rinnakkain hyvin eriaikuisia
kulttuuriasteita ja eri-ikäisiä kielimuotoja sekä
eriarvoista runoutta. Toiselta puolen on
selvinnyt, että eri-ikäiset ainekset ovat niin
toisiinsa kutoutuneet, ettei niitä käy erottaminen
eri pikkulauluiksi. Tunnustetaanpa sangen
yleisesti, ettei Iliadin suunnitelman
yhtenäisyyttä ole aikaansaatu mekaanisella
kokoonpane-misella ja ettei se myöskään johdu mistään
tiedottomasta keskittymisprosessista. Ollaan yhä
taipuvaisempia myöntämään, että Iliadin
suunnitelman arimoiminen, tuon runsaan eepillisen
ainehiston keskittäminen yhtenäisen pääaiheen,
Akhilleuksen vihan, ympärille, on ollut suuren
runoilijan luovaa työtä, — runoilijan, jolle
mielellään soisi H:n mainehikkaan nimen. Hänellä
on ollut käytettävänään suuri perinnäinen
runo-varasto, ja hänen jälkeensä laulajat (aoidit),
jotka mahtavien hoveissa esittivät heidän
esi-isiensä mainetöitä, ovat hänen suunnitelmaansa
lisänneet yhä uusia aineksia, vaihtaneet vanhoja
uusiin j. n. e., kunnes Iliadi oli vakiintunut
pääasiallisesti nykyiseen muotoonsa (n. 8:nnella
vuosis. e. Kr.). Mitä Odysseiaan tulee, arvellaan
(pääasiallisesti A. KirchhofFin käsitystapaa nou-
Homesienet 558
dattaen) sen olevan yhteensovitetun kolmesta
pääaineksesta ; nämä ovat: kertomus Odysseuksen
kotimatkalla kokemista seikkailuista, kertomus
hänen kostostaan ja kertomus Telemakhoksesta;
näistä viimeksimainittu on muita runollisesti
heikompi ja iältään nuorempi.
Kokonaisuudessaan Odysseia on Iliadia nuorempi; se edustaa
useissa suhteissa kehittyneempää
kulttuurikan-taa. — Runoelmien sekamurre näkyy saavan
selityksensä siitä, että sitä eepillistä runoilua,
jonka lopputuloksia Iliadi ja Odysseia ovat, on
ensin harjoitettu aiolilaisseuduilla Vähän-Aasian
luoteisosassa ja että se sitten on sieltä siirtynyt
ioonialaiselle alueelle.
[Äärettömän runsaasta. H:ta koskevasta
kirjallisuudesta mainittakoon tässä ainoastaan:
Th. Bergk, „Griechische Literaturgeschichte I"
(1872) ; A. Kirchhoff, „Die homerische Odyssee"
(2 pain. 1879) ; B. Niese, „Die Entwickelung der
homerischen Poesie" (1882) ; U. von
Wilamowitz-Moellendorff, „Homerische Untersuchungen"
(1884) ; P. Cauer, „Grundfragen der Homerkritik"
(2 pain. 1909). Kotimaisia: N. af Ursin, „Den
homeriska frågan" (1879) ; O. E. Tudeer,
„Ho-meeros ja Kalevala" (Valvoja 1885) ; K.
Forsman [Koskimies] „Mykenä ja Homeros"
(Valvoja 1887). — Suomennoksia: E. A. Ingman,
„Iliadis homericæ prima rhapsodia fennice"
(1832) ; E. Lönnrot, „Odysseen vastaanotto
Faia-kilaisten saarella" (Suomi 1855) ; J. A. [-B[erg-man],-] {+B[erg-
man],+} „Hektorin vainomus ja kuolo" (Kirj.
kuukausi. 1871) ; K. Forsman [Koskimies],
„Odysseian kaksi ensimäistä runoa" (1877) ; sama,
„Odysseian kolmas runo"(Kirj. kuukausi. 1877).]
O. E. T.
Home rule [houmriilj (engl.), kotoinen
hallitus, itsehallinto; valtiollinen iskusana, joka
ilmaisee Irlannin kansallisen puolueen
päämäärän. Tämä puolue (homerulers = home rulen
kannattajat), joka syntyi 1870-luvun alussa, vaatii
Irlannille omaa hallitusta ja omaa parlamenttia.
V. 1886 Gladstone esitti senmukaisen ehdotuksen
Englannin parlamentille, joka sen kuitenkin
hylkäsi; 1893 laki hyväksyttiin alihuoueessa,
mutta ylihuone hylkäsi sen silloinkin, ja
tory-puolueen voitolle päästyä asia jäi sikseen. Tällä
hetkellä (1910), jolloin kysymys ylihuoueen
veto-oikeuden supistamisesta on joutunut
päiväjärjestykseen, on Irlannin home rule-asialla hyvät
menestymisen toiveet. J. F.
Homesienet (Hyphomycetes) muodostavat
värillisiä peitteitä eläin- ja kasvijätteille sekä
elävien kasvien ja eläinten ruumiin eri osille.
Home-muodot kuuluvat mitä erilaisimpiin
sienilahkoi-hin ja sukuihin. Yleensä kaikkia hienon ja
häviävän nukan tapaisia sienimuotoja nimitetään
„homeeksi". Luonnon taloudessa on tämän
tapaisilla muodoilla, jotka usein ovat vain
korkeampien sienien alempia kehitysasteita,
erittäin suuri merkitys loisina sekä kasvi- ja
eläinjätteiden lahottajina ja maaduttajina. Ne lisään
tyvät mitä erilaisimmilla kuromilla ja jaetaan
kuromaperien mukaan neljään ryhmään:
Muce-dinacece (kuromaperät toisistaan irrallaan;
sienirihmat vaaleat), Dematiaceæ (= edellinen, mutta
sienirihmat tummat), Stilbaceæ (kuromaperät
yhtyneet pylväiksi), Tuberculariacece
(kuromaperät muodostavat yhtenäisiä kerroksia). —
3/oniita-muodot ovat Sclerotinia-hi]ien (ks.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
