- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
561-562

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hommage ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Hommage —Homologinen

562

kasvatettiin kreikanuskon ja kansallisten
periaatteiden vaatimuksia tarkasti noudattaen.
Lopetettuaan akateemiset opintonsa Moskovassa ja
palveltuaan kolme vuotta sotaväessä hän 1825-27
matkusti Länsi-Euroopassa ja oli 1828-29 Turkin
sodassa. Sen jälkeen hän kesäisin hoiti
maatilojaan ja talvisin asui Moskovassa. H. oli
slavofiilisten aatteiden filosofis-teologinen
selvit-telijä, ja tunnusmerkillistä hänelle on, että hänellä
ei ollut mitään henkistä murrosaikaa. Alusta
loppuun asti hän oli horjumaton ja vilpittömästi
uskovainen venäläisen kirkon lapsi. H:n
moskovalainen ystäväpiiri oli 30-luvun alkupuolella
mielipiteiltään vielä jyrkästi „länsimaalainen",
mutta H. sai loistavalla puhelahjallaan sen
uskomaan, että venäläinen kirkko oli muita
uskontokuntia korkeampi, opetti sille uskon merkitystä
ihmisen elämässä ja näytti, että kunkin kansan
kehityksen tulee käydä aivan omaa latuansa.
Yksinpä I. V. Kirejevskijkin liittyi slavofiilisiiu
aatteisiin etupäässä H:n vaikutuksesta. H. ou
vakuutettu siitä, että Länsi-Eurooppa on „mätä"
ja että sivistyneen maailman uudistus tulee
Venäjältä. Tähän luuloon perustuu hänen
histo-riankatsomuksensa, jonka hän on esittänyt
laajasti kirjoituksissaan maailmanhistoriasta. Niissä
hän tarkastelee sisäisten voimien, etupäässä juuri
uskonnon vaikutusta kansojen elämään.
Länsi-Eurooppa vapausaatteineen menee perikatoa
kohti ja voi pelastua vain omaksumalla
venäjän-uskon, ainoan, joka on täydellisesti säilyttänyt
kristinuskon ikuisen totuuden, venäläisessä
kirkossa on näet yhtenäisyys ja vapaus sulautuneet
yhteen. Kysymykseen, miksikä Venäjä, joka
kuitenkin H:n mielestä uskonnollisten ja
siveellisten voimiensa kautta on Länsi-Eurooppaa niin
paljon korkeammalla, ei ole päässyt sen edelle,
hän vastaa hyvin mutkikkaasti. Paljou H.
käsitteli myöskin teologisia kysymyksiä. Näille
hänen kirjoituksilleen muutamat H:n
hengenheimolaiset antavat niin suuren arvon, että pitävät
häntä jonkinlaisena kirkkoisänä, jotavastoin
Venäjän viralliset jumaluusoppineet ovat niistä
hyvin eri mieltä. Nämät kirjoitukset koskevat
etupäässä uskon ja tiedon suhdetta toisiinsa.
H:n kootut teokset ilmestyivät 1900 (8 osaa).
[Ljaskovskijn ja Zavitnevitsin teokset H:sta; ks.
Slavofiilit.] J. J. M.

2. Nikolai Aleksejevits H. (s. 1850),
edellisen poika, ven. valtiollinen henkilö, s. 1850,
sai sivistyksensä Moskovan yliopistossa, oli
1896-1902 maanviljelysdepartementm johtajana,
valittiin 1906 valtakunnanneuvoston jäseneksi,
mutta luopui tästä toimesta päästäkseen
valta-kunnanduumaan, jonka puheenjohtajaksi tuli
1907, kunnes 1910 siitä luopui. Kuuluu
lokakuu-laispuolueen vasemmistoon. A. I.

Hommage [omä’z] (ransk.), kunnianosoitus.

— H. de l’a u t e u r [da lotS’r], „kunnioittaen
tekijältä".

Homme [om] (ransk.. < lat. liomo), ihminen.

— H. d’a f f a i r e s [-fä’r], henkilö, joka hoitaa
toisen asioita, asiamies, valtuutettu. — H. d e
lettres [da letr], kirjailija.

Hommel, Fritz (s. 1854), saks. orientalisti,
v:sta 1885 itämaisten kielten professori
Münche-nissä, monipuolinen ja nerokas, mutta
väitteissään välistä liian rohkea kirjailija. Julkaissut:
„Die Namen der Säugetiere bei den südsemit.

Völkern" (1879), „Die semitischen Völker und
Sprachen" (1881-83), „Geschichte Babyloniens und
Assyriens" (1888), „Die babyl. Ursprung der
ägypt. Kultur" (1892), „Südarab. Chrestomathie"
(1893), „Sumerische Lesestücke" (1894), „Die
altisrael. Überlieferung" (1897), „Grundriss der
Geographie und Geschichte des alten Orients"
(1904). K. T-t.

Homo... (kreik. homo’s = yhtäläinen),
yhdistyksissä - saman ..., yhtä ...

Homo (lat.), ihminen, mies. — H. diluvii
t e s t i s, „vedenpaisumuksen todistaja", ks. A
n-drias Scheuch z e r i. — H. homini
lupus (lat.), ihminen on toistansa kohtaan susi
(Plautus). — H. novus (lat., = uusi ihminen),
nousukas. — H. sapiens ks. Ihminen.

Homodonttinen hampaisto, vastakohtana
heterodonttiselle hampaistolle (ks. t.),
merkitsee sellaista hampaistoa, jossa hampaat
eivät ole erilaistuneet, vaan ovat kaikki
keskenään samanmuotoisia. Tällainen hampaisto on
useimmilla luurankoisilla, imettäväisiä
lukuunottamatta. E. W. 8.

Homofoninen (kreik. homo’s = sama, ja phönè’
= ääni), mus., on sellainen moniääninen
sävel-tyyli, jossa eri äänet mahdollisimman läheisesti
sulavat yhteen. Sävelteknillisesti tämä
saavutetaan etenkin siten, että kaikki äänet liikkuvat
yhtaikaa samoissa rytmeissä. H:ssa tyylissä
sävellyksen vaikutus niinmuodoin perustuu
pääasiassa äänten sopeutumisesta syntyviin
sointu-vhtymiin eikä äänten eristymiseen ja
itsenäisyyteen, kuten polyfonisessa (ks. t.) eli varsinaisesti
moniäänisessä tyylissä. I. K.

Homogeeni ks. Homogeeninen.

Homogeeninen (kreik. homo’s = sama, ja genos
= laji) on sellainen kappale, jonka aineen
jokaisella tilavuusosalla on sama tiheys ja
kemiallinen kokoonpano (vastakohta:
heterogeeninen). Esim. vesi ja vuorikristalli ovat h:t. —
Laskuopissa sanotaan lukuja hiiksi, jos niillä on
sama yksikkö (6 metriä, 8 metriä). —
Matemaattinen funktsioni tai ekvatsioni on h. niissä
esiintyviin suureisiin nähden, jos kaikki
funkt-sionin tai ekvatsionin termit ovat samaa astetta
näihin suureisiin nähden. H. on esim. ekvatsioni:
4 abc -f- bJc -f 2a3 = 0. U. 8:n.

Homogeenisuus ks. Homogeeninen.

Homoiopatia ks. Homeopatia.

Homoiotherminen ks. Eläimellinen
lämpö.

Homoioteleuton [-te’-], retoorisessa
proosassa ja muutoin loppusoinnuttomassa runoudessa
kahden lausepolven tai säkeen päättyminen
samankaltaisiin tai samansointuisiin sanoihin.

Homoiusios ks. Areiolainen riita.

Homolle [omo’1]. Jean Théophile. ransk.
muinaistutkija, synt. 1849. Toimitti 1877-80,
1885, 1888 kaivaustöitä Delos-saarella. Tuli 1890
Ateenan ranskalaisen arkeologisen koulun
johtajaksi. Johti 1892-1901 Ranskan valtion
kustantamia suurisuuntaisia kaivauksia Delphoissa;
julkaisu: „Les fouilles de Delphes" alkoi
ilmestyä 1902. V:sta 1904 H. on Ranskan kansallisten
museoiden ylijohtaja.

Homologinen 1. homologi (kreik.
homo’-loqos = yhtäpitävä, < homo’s = sama, ja logos =
sana). 1. M at. = vastaava. Yhteellisissä tai
yhdenmuotoisissa kolmioissa tai monikulrnioisa»

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0313.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free