Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hopea-aika ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
575
Hopealasi—Horatius
576
liima-aineen seos, jolla sivellään hopeanväriseksi
paperia, puuta, metalleja. S. V. E.
Hopealasi, hopeakloridilla tai hopeaoksidilla
keltaiseksi värjätty lasi. (S. V. E.)
Hopealejeeringit, hopean seokset muiden
metallien kanssa; pelkkä hopea ei sovellu
pehmeytensä vuoksi sekoittamatta käytettäväksi.
Tavallisin hopealejeerinki on hopea-kuparilejeeriuki;
sen hopeapitoisuus ilmoitettiin ennen 16-osissa,
joten esim. 12-osainen hopea sisältää 12
paino-osaa hopeaa ja 4 paino-osaa kuparia. Nykyään
ilmoitetaan hopea-kuparilejeerinkieu
hopeapitoisuus tuhannesosissa. Erittäin kuparirikkaita
hopealejeeriiikejä tunnetaan nimellä hillon. —
Hopea-kupari-sinkkilejeeringit ovat
kauniinval-koisia, helposti sulavia ja muovailtavia. —
Kullan kaussa sekoitetaan hopeaa usein (vrt.
Kultalejeeringit). Hopeasta, sitä
malmeistaan erotettaessa, valmistetaan useasti
lyijy-tai sinkkilejeeriuki. 8. V. E.
Hopeamalmit, ne mineraalit, joista hopeata
valmistetaan. Tärkeimpiä niistä ovat
hopean-pitoinen lyijyhohde (ks. t.), hopeahohde (ks. t.)
ja pelkkä hopea, jota saadaan runsaasti useista
Ameriikan kaivoksista. Harvinaisempia ovat
pyrargyriitti (ks. t.) ja freibergiitti (ks. F
a-lertsi). P. E.
Hopeanitraatti, hopeasalpietari, h e
1-vetinkivi, hopean, typen ja hapen kem.
yhdistys, AgN03, syntyy hopeaa liuotettaessa
typpihappoon; valkoinen, kiteinen, valossa mustuva
aine. Pikku tangoiksi sulatettuna käytetään
h:ia lääkeaineena (ihon syövyttämiseen) h e
1-vetinkiven nimellä; usein sekoitetaan
sulatettaessa joukkoon salpietaria. 8. V. E.
Hopeapaju ks. P a j u.
Hopeapensas ks. E 1 æ a g n u s.
Hopeapronssi (hopeamaali,
väärentämätön hopeapronssi), hieno
hopea-jauhe, jota käytetään hopeanväristä maalatessa;
hopeajauheeseen on lisäksi sekoitettu jotain
liima-ainetta, tavallisesti arapikumia. (S. V. E.)
Hopeasalpietari, ks. Hopeanitraatti.
Hopeaseppä ks. G y r i n u s.
Hopeateräs, hopeateräslejeerinki, sisältää
noin 0,i % hopeaa.
Hopeatrippeli, eräs ohutliuskeinen, hyvin
kevyt, vaaleanvärinen vuorilaji, joka on syntynyt
ruskolevien piihaponpitoisista kuorista. H. imee
vettä, tarttuu kieleen, koska se on läpeensä
huokoista; sitä on kerroksina
ruskohiilimuodostu-missa Böömissä, Saksissa, Hessenissä. Pariisin
lähistössä y. m. ja sitä käytetään metallien, lasin
y. m. hiomiseen. S. V. E.
Hopeatäpläperhonen ks. A r g y n n i s.
Hopeavalkoinen ks. Lyijyvalkoinen.
Hopeavero, ks. Elfsborgin lunnaat.
Hopeoiminen, esineiden pintain peittäminen
hopealla. Nykyään on tavallisin menetelmä n. s.
galvaauinen hopeoiminen, jolloin
hopeoitavat esineet, yhdistettyinä galvaanisen
pariston tai dynamokoneeu negatiiviseen pooliin
(katodiin), ripustetaan
syaanihopeasyankal:umi-liuokseen, joka sähkövirran vaikutuksesta
hajaantuu erottaen hopeata esineitten pinnalle;
positiivisena poolina (anodina) käytetään
hopealevyä. Aikaisemmin käytettiin
tulihopeoi-mismeuettelyä, esine siveltiiu
hopea-amal-gamilla ja sitten kuumennettiin elohopean haih-
duttamiseksi. Usein hopeoidaan esineitä
takomalla tai valssaamalla niiden pinnalle kuumassa
tilassa ohut hopealevy. Lasista valmistetaan
hopeapeilejä, saostamalla hienoa metallista
hopeaa lasille kaadetusta hopealiuoksesta jonkin
pelkistävän aineen avulla (esim. upottamalla
lasilevy hopeanitraatista, ammoniakista,
natron-lipeästä ja maitosokerista valmistettuun
liuokseen). S. V. H.
Hopliitti (kreik. hopWtës), muinaisilla
kreikkalaisilla raskasaseinen jalkasoturi. H:it
muodostivat sotajoukon pääosan ja heidän aseinaan
olivat suuri soikea tai pyöreä kilpi, kypärä,
rintahaarniska, säärivarut, lyhyt miekka ja
pitkä keihäs. E. R-n.
Hoppe-Seyler [-zäi-], Ernst Felix
Immanuel (1825-95), saks. fysiologinen kemisti.
Toimittuaan ensin lääkärinä hän antautui
sittemmin kokonaan tieteellisiin tutkimuksiin sekä
tuli 1861 sovelletun kemian professoriksi
Tii-bingeniin, josta 1872 siirtyi fysiologisen kemian
professoriksi Strassburgiin. H. on pidettävä
yhtenä tieteellisen eli n. s. uudemman fysiologisen
kemian perustajia ja on laajoilla
tutkimuksillaan tehokkaasti vaikuttanut tieteensä
kehittymiseen. Hänen julkaisuistaan mainittakoon:
„Handbuch der physiologisch- und
pathologisch-chemischen Analyse" (1858; 8:s pain. 1909)
„Physiologische Chemie" (1878-81). H. perusti
myöskin aikakauskirjan „Zeitschrift für
physiologische Chemie". M. O-B.
Hoquiam [hokiam], kaupunki Washingtoniu
valtiossa Yhdysvalloissa. Suomalaisia noin pari
sataa. Työskeutelevät enimmäkseen metsissä ja
sahoilla. Raittiusseura.
Hor, V:ssa T:ssa mainittu vuori Palestiinan
kaakkoispuolella, 4 Moos. 20,2 seur. mukaan
Aaronin kuolinpaikka.
Hora [-Ö-] (lat., mon. horæ), hetki, tunti.
Horagalles, lappalaisten muinaisuskonnon
ukkosen jumala ja heidän enimmin palveltuja
jumaliansa, nänen vallassaan oli tuuli ja sää,
meri j. n. e. ja myöskin ihmisen terveys ja henki.
Hän suojeli noitaa silloin kuin, lämän loveen
langetessa, sielu erosi ruumiista. Kannusten
(ks. t.) kuvissa hän tavallisesti on kuvattuna,
suuri vasara kädessään, ylimpien jumalien
piirissä. Nimen loppuosan muodostaa galles
^vanhus, ukko) ; kokonaisuudessaan se on
yhdistettävä vanhojen skandinaavilaisten runojen T h o
r-k a r 1 i i n. H. näyttää edustavan samaa
jumalolentoa kuin Diermes, Aija (ks. n.) ja joskus
mainittu Torat-uros. (K. G.)
Horat [hö-], kreik. vuodenajat, vuodenaikojen
ja niissä ilmenevän järjestyksen haltijattaret.
Edustavat varsinkin kaikkinaista keväistä suloa
ja kukoistusta, niin luonnossa kuin
ihmiselämässä. H:t kuvailtiin kauniiksi neitosiksi.
Ateenalaisessa kultissa heidän nimensä olivat Thallo
ja Karpo. Hesiodoksen jumalaisjärjestelmässä
ne ovat Zeuksen ja Themis jumalattaren
tyttäriä, nimeltään Eunomia (laillinen järjestys),
Dike (oikeus) ja Eirene (rauha). O. E. T.
Horatius f-ä’-], Quintus H. Flaccus
(65-8 e. Kr.), roomal. runoilija, vapautetun orjan
poika, syntyisin Etelä-Italiasta Apulian
Venu-siasta (nyk. Venosa). II. sai kasvatuksensa
kotikaupungissaan ja Roomassa isänsä huolellisen
valvonnan alaisena sekä siirtyi sitten Ateenaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
