- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
581-582

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Horn ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

582

Horn

58fi

1. Henrik Klaunpoika H. (1512-95),
soturi, valtiomies, palveli nuorempana
kuninkaan verokamarissa ja sai 1540 toimeksi
Suomessa pitää sen kaikissa linnalääneissä
puolueettoman tarkastuksen ja toimittaa kohtuullisen
veronpanon. V. 1549 hänet nimitettiin
Etelä-Suomen laamanniksi ja lähetettiin 1552
asettamaan talonpojan Maunu Nyrhin Lappeella
aikaansaamat levottomuudet. Venäjän sodan
syttyessä 1555 II. määrättiin sotajoukkojen
päälliköksi ja otti osaa onnistumattomaau retkeen
Pähkinänlinnaa vastaan. Myöskin hän sai
tehtäväkseen valvoa 1556 toimitettavaa
verontasoi-tusta. Monessa luottamustoimessa n. oli siis
ollut ja ne kuninkaan mieliksi suorittanut, kuu
Kustaa Vaasa määräsi hänet nuoren Juhana
herttuan neuvonantajaksi Suomeen. Tässä
asemassa hän sitten herttuan puolesta hoiti
herttua-kunnan hallitusta, seurasi herraansa Puolan
matkalle 1562, mutta luopui hänestä, kun ilmitaistelu
kuningasta vastaan puhkesi. Juhana pani tämän
kovin pahakseen, eikä koskaan II:iin täydellisesti
leppynyt. II. nimitettiin nyt 1563 sotaväen
ylipäälliköksi Viroon ja 1565 maan käskynhaltiaksi.
Valtaistuimelle noustuaan Juhana epäili, että II.
tekisi hänelle „kaikkea mahdollista kiusaa",
vangitutti hänen perheensä ja käski hänen kohta
luopumaan Tallinnasta ja käskynhaltiavirastaan,
minkä H. tekikin. Vasta vähitellen Juhana
suostui II:in kokemusta jälleen käyttämään. V. 1571
hänelle uskottiin Suomen hallituksen johto.
V. 1575 hän taas nimitettiin Tallinnan päälliköksi,
jona hän poikansa Kaarle Henrikinpojan kanssa
johti tammik.-maalisk. 1577 kaupungin kuuluisaa
puolustusta 50,000 miehen suuruista venäläistä
armeiaa vastaan. Ritariksi II. lyötiin 1561,
nimitettiin valtaneuvokseksi ja tuli 1577
Pohjoissuomen laamanniksi (menetettyänsä 1560
laa-manninviran Etelä-Suomessa). Kauniin
muistomerkin haudalleen pystytti vanhus sillä kirjeellä,
jonka hän 1593, kaksi vuotta ennen kuolemaansa,
kirjoitti kaikkivaltiaalle Klaus Flemingille,
pyytäen huojennusta verojen rasittamalle kansalle
ja luvaten „hengelläusä ja kaikella
omaisuudellansa taata" sen uskollisuutta. Henrik
Klaunpoika H. on varmaankin luettava
merkillisimpien Suomen miesten joukkoon. Syvästi hän
vaikutti aikansa tapauksiin ja historia ei hevin
näytä toista semmoista saukarisarjaa kuin hän,
hänen poikansa Kaarle ja pojanpoikansa Evert
ja Kustaa.

2. Klaus K r i s t e r i n p o i k a H. (1517-66),
soturi, valtiomies, Turun liunanhaltian Krister
Klaunpojan poika, esiintyy ensi kerran 1544
läsnäolevana Vesteråsin valtiopäivillä,
mainitaan 1553 Suomen sotaväen päällikkönä ja sai
1555 setänsä Henrik Klaunpojan kanssa toimeksi
asettaa Suomen väen sotakuntoon ja johtaa sitä
alkavassa Venäjän sodassa (vrt. edellistä). Jo
sodan aikana hänet nimitettiin Viipurin
käskynhaltijaksi, jossa virassa sitten oli 4 vuotta ja
osoitti erinomaista tarmoa ja vireyttä, ei
aiuoas-taan sodan, vaan myöskin rauhan toimissa,
koettaen tehdä Viipurin kaupungin saksalaisten
tärkeän Venäjänkaupan tapulipaikaksi. H:n
mainehikkain vaikutus alkoi kuitenkin Eerik XIV:n
aikana. Hänet määrättiin silloin 1561
sotaevers-tiksi Liivinmaalle ja johtamaan niitä
arkaluontoisia sovitteluja, joita Viron asukkaiden kanssa

pidettiin heidän aniaumisestaan Ruotsin vallan
alle. Suurella taidolla hän suorittikin tämän
vaikean tehtävän, joten
kesäkuun alussa
Harjumaan ja Virumaan
rita-risto ja Tallinnan
kaupunki vannoivat
uskollisuudenvalansa Ruotsin
kuninkaalle. Klaus
Kris-terinpoika on siten
Ruotsin merentakaisen vallan
perustaja Suomenlahden
eteläpuolella. Tallinnan
käskynhaltiana hän
sitten ensin täällä
järjesteli uusia oloja, eikä
käy unohtaminen, että
hän ensimäisenä korotti
äänensä saksalaisten
ritarien sortoa kärsivien
Viron talonpoikain hyväksi. Mutta v. 1563 H.
kutsuttiin uudelle toimiutatanterelle Tanskaa ja
Lyypekkiä vastaan syttyneeseen sotaan ja
nimitettiin seur. v. Ruotsin laivaston yliamiraaliksi,
jona hän loistavilla urotöillä hankki Ruotsille
merillä sotamaineen, jommoista sillä ei ennen
eikä jälkeenpäin ole ollut. Kesällä 1564 hän sai
suuren voiton ölannin luona; seur. v. hän ensi
avovedellä purjehti Juutinraumaan
Kööpenhaminan edustalle, anastaen siellä vihollisten laivoja,
voitti sitten heidät Buchowin ja Bornholman
kuuluisissa taisteluissa ja 1566 jälleen ölannin
läheisyydessä. Tällä välin H. oiti osaa
mannermaalla käytyyn sotaan ja sinne Eerik kuningas
myös syyspuolella 1566 hänet kutsui, mutta
äkkinäinen tauti tempasi hänet pois 9 p. syysk.
Åbyu pappilassa Itägöötanmaalla. Hänet
haudattiin Upsalan tuomiokirkkoon. Kuninkaan
kruunauksessa hänet oli korotettu Joensuun
vapaaherraksi ja 1563 valtaneuvokseksi. [K. A.
Bo-mansson, „Hertig Johan och hans tid"; K. F.
Ignatius, „Clas Christersson Horn", ,,Lännetär"I;
A. Munthe, „Svenska sjöhjältar. 4. Klas
Kris-tersson norn".]

3. K a a r 1 e H e n r i k i n p o i k a H. (n.
1550-1601), soturi, valtiomies, H. l:n poika, otti 1570
ja 1577 mainehikkaasti osaa Tallinnan
puolustamiseen ylivoimaisia venäläisiä vastaan ja
mää-rättiiu 1580 Pontus de la Gardien alapäälliköksi
sodassa. H. oli mukana Käkisalmen
valloituksessa ja meni talvella de la Gardien kanssa
sotajoukkoineen kompassin johdolla jäätyneen meren
yli Viroon, missä hän nopeassa voittokulussa
valloitti koko Läänemaan linnoineen, Rahkawieren,
Lukkolinnan, Haapsalun y. m. Otettuansa osaa
rauhansovitteluihin Pliussa-joen suussa 1583 ja
1585 sekä määrättynä 1584 Suomen joukkojen
sotaeverstiksi H. tuli 1588 tärkeän Narvan
päälliköksi, jona helmikuussa 1590 erinomaisella
uljuudella torjui venäläisten rynnäköt tätä
huonosti varustettua ja vähälukuisen linnueväen
puolustamaa paikkaa vastaan. Tehdyssä
sopimuksessa hänen täytyi venäläisille luovuttaa
Kaprio ja Iivananlinua, mutta Narva jäi
Ruotsille. Mutta tämä sopimus — edullisin mitä
vallitsevissa oloissa saatettiin toivoa — herätti
epäluuloisen Juhana III:n katkeraa suuttumusta.
Narvan urhoollinen puolustaja vangittiin,
tuomittiin kuninkaan tahdon mukaan kuolemaan ja

Klaus Kristerinpoika Horn.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0323.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free