- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
583-584

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Horn ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

584

Horn

58fi

sai vasta mestauspaikalla armon. Juhanan
kuoleman jälkeen ilmenevässä taistelussa H. asettui,
päinvastoin kuin Suomen aateliston suurin osa,
Kaarle herttuan puolelle, oli Söderköpiugin
valtiopäivillä ja kävi tammik. 1596 herttuan ja
säätyjen lähettiläänä Turussa keskustelemassa
Suonien herrain kanssa, joutuen kiihkeään
sananvaihtoon Klaus Flemingin kanssa. H. oleskeli
sitten Virossa maatiloillaan, jotka oli saanut
naimisliitollaan, ja vaikutti epäilemättä suuresti
siihen, että tämäkin maakunta huhtik. 1600
tunnusti Kaarlen. H. nimitettiin nyt koko Viron
sotaeverstiksi ja käskynhaltiaksi, mutta jo seur.
v. keväällä ennenaikainen kuolema lopetti hänen
sankariuransa ja hänet haudattiin Tallinnan
tuomiokirkkoon.

4. Krister Klaunpoika H. (n.
1555-1610), Joensuun vapaaherra, H. 2:n poika,
esiintyy 1592 Kaarle herttuan asiamiehenä
keskustelemassa vangittujen valtaneuvosten kanssa; oli
1595 Ruotsin valtuutettuja Tävssinän rauhaa
tekemässä, mutta meni 1598, niinkuin hänen
vel-jensäkin Jaakko H., Mustialan herra, Uplanniu
ratsumiesten kanssa Sigismundin puolelle, tämän
Ruotsiin tullessa. Syytettiin sentähden 1600
Linköpingissä maankavalluksesta, jolloin pyysi
ja sai armon, otti 1602 osaa Turun
aateliskokouk-seen, mutta oli 1605, jolloin hänen enonsa
Hogen-skild Bjelke mestattiin, uudestaan syytettynä ja
tuomittavana. Vv. 1582-96 H. oli Halikon
kihlakunnan tuomarina. Hän oli oppinut mies ja
hänen mainitaan suurilla kustannuksilla
koonneen itselleen arvokkaan kirjaston. Hänen
alaikäisten poikainsa kasvatuksesta otti kuningas
Kustaa Aadolf huolelitiaksensa. k. g.

5. Henrik Kaarlenpoika H.
(1578-1618), valtiomies, n. 3:n poika, sai huolellisen
kasvatuksen ja matkusti laajalti ulkomailla. H.
nimitettiin 1602 Kaarle lX:n kamarijunkkariksi
sekä 1605 hovimestariksi ja nuorten herttuain
Kustaa Aadolfin ja Kaarle Filipin kasvattajaksi.
Häntä käytettiin tämän ohella useasti
lähettilääksi ulkomaille, niinpä 1602 Liivinmaalla,
1607 Saksassa ja Alankomailla, sekä 1610
Tanskassa. V. 1611 hän tuli valtaneuvokseksi ja
1612 hovimarsalkaksi. Rauhanneuvotteluissa
Tanskan kanssa Ulfsbäckissä ja Knäredissä
(1612-13) hän oli Aksel Oxenstjernaa auttamassa.
V. 1613 hän neuvotteli Viipurissa Novgorodin
lähettilästen kanssa Kaarle Filipin vaalista
Venäjän suuriruhtinaaksi. Ruotsin edustajana
hän otti Jaakko de la Gardien ja Arvi Wildemanin
kanssa osaa pitkällisiin rauhankeskusteluihin
Venäjän kanssa Stolbovassa 1616-17. V. 1618
hän nimitettiin Etelä-Suomen laamanniksi, mutta
kuoli jo sam. v.

6. Evert Kaarlenpoika H. (1581-1615),
soturi, edellisen veli, sai varsin huolellisen
kasvatuksen, piti 1603 Rostockin yliopistossa puheen
„Oratio, qua voluptas suadetur", palveli Kaarle
IX:n sotajoukossa Liivinmaalla ja lähetettiin 1606
Kirkholman taistelun jälkeen Suomen
rantapitä-jiin kokoomaan 1,000-miehistä apujoukkoa, jonka
vei Pernuun. Kaarlen kruunauksessa H. kantoi
Suomen lippua. Venäjän sodan aikana 1609-17
H. saavutti sankarimaineen. Hän oli Jaakko
de la Gardieu lähin mies ja paras tuki.
De la Gardien ensi retkellä Venäjälle H. oli
hänen mukanaan ja voitti viholliset parissa

taistelussa, mutta de la Gardien sotajoukon
ki-nastuksen ja Novgorodiin peräytymisen jälkeen
H. palasi Suomeen tuodakseen lisäjoukkoja.
Onnellisten ottelujen jälkeen hän yhtyi de la
Gar-diehen, mutta tuli silloin näkemään sotajoukon
toisen kinastuksen sekä tappion Klutsinon luona.
Tultuansa Suomeen de la Gardie ja H. kokosivat
uudet joukot. Sillä aikaa kun de la Gardie
uudella sotaretkellä piiritti Pähkinänlinnaa
(1612) valloitti H. Kaprion, Jaaman, Gdovin
(Audovan) ja Iivananlinnan ja oli 1613 Narvan
ja Iivananlinnan käskynhaltijana. Kun 1614
Kustaa Aadolf oli tullut sotatanterelle
oppiakseen sodankäyntiä J. de la Gardien sotajoukossa,
seurasi hän enimmästä päästä H:u osastoa. Kun
de la Gardie sam. v. joksikin aikaa lähti Kustaa
Aadolfin seurassa Ruotsiin, annettiin H:lle hänen
poissaolo-ajakseen koko Ruotsin sotajoukon
ylipäällikkyys Venäjän sotatanterella. Palattuansa
Iukeriin Kustaa Aadolf lähti yhdessä H:n kanssa
Pihkovaa piirittämään. Kohta piirityksen alussa
heiuäk. 1615 H. sai pienessä kahakassa vihollisen
kuulasta kuolinhaavan. H. oli erinomainen
sotapäällikkö, lempeä voitettuja kohtaan ja
jalomielinen luonteeltaan. Hänet haudattiin ensin
perhehautaan Kankaisiin, mutta myöhemmin
muutettiin ruumis Tavastin kuoriin Turun
tuomiokirkkoon, johon häntä ja hänen puolisoaan kuvaava
marmorinen hautapatsas pystvtettiin.

K. R. M.

7. Klaus Kristerinpoika H.
(1587-1651), Joensuun vapaaherra, soturi, H. 4:n
poika, hovijunkkari 1610, ratsumestari Uplannin
ratsuväessä 1618, Ruotsin ja Suomen
aatelis-lipullisessa 1623. „Suomalaisen vapaaherran" H:n
ratsumiehineen mainitaan useampia kertoja
kunnostautuneen Puolan sodassa 1626-29. V. 1630
Kustaa II Aadolf löi hänet ritariksi Tukholman
linnassa säätyjen läsnäollessa. Nimitettiin sitten
Uplannin ratsuväen ensimäiseksi everstiksi, sekä
tuli valtaneuvokseksi ja sotaneuvokseksi 1634.
V. 1625 hänet kirjoitettiiu Ruotsin
ritarihuoneeseen vapaaherrana n:o 2.

8. Kustaa Kaarlenpoika H.
(1592-1657), kuuluisa sotapäällikkö, Kaarle
Henrikinpoika H:n nuorin poika,
s. 23 p. lokak. 1592
örby-husin linnassa Uplannissa,
jossa isä oli vankeudessa,
sai huolellisen
kasvatuksen ensin kotona ja sitten
ulkomaiden yliopistoissa,
m. m. Rostockissa,
Witten-bergissä ja Jenassa.
Opittuansa sotataitoa Venäjän
sodassa Evert veljensä
ja Alankomailla Morits
Oranialaisen johdolla, H.
nimitettiin 1621 Norlannin
rykmentin everstiksi, otti
kunnokkaasti osaa
Liivin-maan sotaan, jossa Riian
piirityksessä pahasti
haavoittui, ja tuli 1625 suomalaisen sotaväen
ylipäälliköksi. Tämän kanssa hän meni Tarttoa
vastaan, joka valloitettiin, johti seur. v. Wallhofin
taistelussa vasenta siipeä ja tuli kuninkaan
lähdettyä Preussiin sotaväen ylipäälliköksi Liivissä.
Saksan sodan sytyttyä Kustaa II Aadolf kutsui

Kustaa Kaarlenpoika Horn.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0324.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free