- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
589-590

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Horna ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

589

Horna—Hornbostel

590

lähestyvä kuninkaanvaali Puolassa aiheuttaa
uusia selkkauksia: liittolainen Ranska sekä vahva
virtaus itse Ruotsissa kannattavat Stanislaus
Leszczynski’n vaalia Venäjän tahdosta
huolimatta. Jälleen rauhan säilyttäminen tulee
ratkaisevaksi, mutta II:n sopu Ranskan kanssa särkyy:
entiset venäläismieliset, nyt esiintyen „liattujen"
nimellä, vaativat rohkeata esiintymistä Venäjää
vastaan ja saavat yltyvän kansallistunteen
tukea; II. sitävastoin on pakotettu nojautumaan
Venäjään. Niinpä vuosi 1734 muodostuu
käännekohdaksi, ja valtiopäivillä 1738 vastustajat jo
pääsevät aatelistossa ja porvarissiiiidyssä
voitolle, joten enemmistö sekreettivaliokunnassa on
taattu. Ikäkulu H. ei jaksa enää tehokkaasti
olla puoluetaisteluissa mukana ja luopuu 1739
vapaaehtoisesti kaikista arvoistaan. Samassa
hänen puolueensa muut johtajat ovat uhratut ja
hattuhallitus pääsee voitolle, saadakseen pian
kokea toiveittensa tyhjyyden. H., joka
hiljaisuudessa vietti viimeiset vuotensa Ekebvholmin
kartanossa, missä kuoli 17 p. huhtik. 1742, ehti
nähdä, miten oikea oli ollut se rauhaa rakastava
kanta, jonka vuoksi hän oli menettänyt
asemansa. Hän oli yhteensä 33 vuotta istunut
valta-neuvostossa, 27 vuotta johtanut Ruotsin
ulkopolitiikkaa ja 3 kertaa ollut maamarsalkkana.
Olematta loistava nero hän jätti mitä tuntuvimman
aukon jälkeensä, kun hänen harvinaisen
tarkkaan punnitseva ja maltillinen kantansa poistui
valtioueuvotteluista. Vanlianaikuinen
jumalanpelko, horjumaton rehellisyys sekä suuri
vaatimattomuus leimasivat hänen esiintymistään.
Synnyinmaahansa H. ei miehistyneenä palannut;
1723-35 hän oli Turun akatemian kansleri.

E. G. P.

15. Aadam H. (1717-78), valtaneuvos,
edellisen poika, yleni aikaisin, arvattavasti osaksi
isänsä ansioiden avulla, kenraaliadjutantiksi ja
everstiksi, 1757 kenraalimajuriksi ja nimitettiin
1761, kun myssyt jälleen pääsivät vaikutukseen,
valtaneuvokseksi. Kun 1765 hattujen valta
kokonaan kukistui, tarjottiin H:lle
kansliapresi-dentin virka, jota hän ei kuitenkaan
vastaanottanut, sanoen vain „koko ikänsä rumpua
seuranneensa". Menetettyään valtaneuvospaikkansa
hattujen valtaan päästessä hän tuli sittemmin
jälleen valtaneuvokseksi ja pysyi virassaan
Kustaa III:kin aikana. H. oli kirjallisuutta ja
taidetta harrastava mies, ja m. m. tunnettu
maalarina.

16. Katariina Ebba H. (1720-81),
Fredrik I:n rakastajatar, oli vapaaherra, eversti
Krister Hornin tytär, ja tuli 1745, Hedvig
Tauben (ks. t.) kuoltua, vanhan Fredrik
kunin-kaau rakastajattareksi „kunniallisen palkan’"
ehdolla. Kuninkaan toimesta hänet korotettiin
kreivittäreksi Saksan valtakunnassa, minkä
jälkeen yleisesti Ruotsissa kulki „valtakunnan
kreivittären" nimellä, jota paitsi hän tuli useiden
suurien maatilojen omistajaksi. Hän myi suvusta
sen perintötilan Joensuun. Myöhemmin hän
meni naimisiin valtaneuvos Ulrik Barckin
kanssa.

17. Fredrik H. (1725-96), soturi, kreivi,
edellisen veli, palveli nuorempana kauan aikaa
Ranskan armeiassa ja tuli sitten kotimaassa
korpraaliksi henkivartioväkeen, everstiksi ja
kenraaliluutnantiksi. Otti tehokasta osaa 1772

v:n vallankumoukseen ja oli tähän aikaan
Kustaa III:n innokkaimpia ihailijoita, joten
tahtoi muuttaa nimensäkin Gustafsvän iksi.
Hänet korotettiin silloin kreiviksi ja
kenraaliluutnantiksi. Mutta pian tästä ihailijasta tuli
kuninkaan mitä kiihkein vastustaja. Iiän olikin
niiden aatelismiesten joukossa, jotka kuningas
valtiopäivillä 1789 vangitutti. Kuitenkin hän
näyttää olleen tietämätön salaliitosta kuninkaan
henkeä vastaan, vaikka hänen poikansa (ks. seur.)
oli siihen osallinen.

18. Claes Fredrik H. (1763-1823),
salaliittolainen Kustaa III:tta vastaan, runoilija,
odelhn poika, oli haaveileva ja herkkäluontoinen
nuorukainen, joka jouduttuaan Kustaa III:n
vastustajain piiriin yhtyi salaliittoon kuningasta
vastaan ja jonka maatilalla Hufvudstassa
salaliittolaisten kokouksia pidettiin. Hänet
tuomittiin tästä syystä samoin kuin muut salaliiton
jäsenet henkensä, kunniansa ja omaisuutensa
menettäneeksi, mutta armahdettiin ja ajettiin
maanpakoon. Sen jälkeen H. eli (jonkun aikaa
käyttäen Claessonin nimeä) Tanskassa ja
Lyypekissä. V. 1792 painettiin Turussa runokokoelma
„Stunder i mitt fängelse" ja 1816
Kööpenhaminassa „Små skaldestyeken". K. G.

Horna, pahojen henkien asuinpaikka, helvetti
tai myös itse paha henki, hiisi. Sanalla on
jonkun verran lievempi merkitys kuin helvetti
sanalla. Sitä käytetään m. m. kirouksissa, esim.
„mene hornaan!" tai „hornan tuuttiin!"
Kalevalansa esiintyy Hornan kallio. Sen
niminen tuuheaa metsää kasvava vuori on olemassa
Leppävirtain pitäjässä suuren Suvasveden
länsirannalla Soisalon saarella. A. A.

Hornan kallio ks. Horna.

Hornavan [härnä-J, järvi Ruotsissa, Piitimen
Lapissa, 425 m yi. merenp.; 60 km pitkä,
2.5-6 km leveä, pinta-ala 244 km2, suurin syvyys
221 m. Saa vettä etupäässä Rebnisjaurista
Reb-nis-joen kautta ja ou etelässä Uddjaurin ja
Storavanin yhteydessä. Laskujoki Skellefte-joki.

Hornblende [liürn-J ks. S a r v i v ä 1 k e.

Hornborg [hüm-], Antero Juhana
(1821-83), Porvoon piispa 1878-83. H. tuli
maisteriksi 1844 ja teol. tohtoriksi 1863; oli 1846-64
Turun tuomiokapitulin notaarina toimien 1851-56
sihteerinä kirkkolakia, virsikirjaa, katkismusta
ja käsikirjaa varten (1817) asetetuissa
komiteoissa; nimitettiin 1864 kreikan kielen lehtoriksi
Turun lukioon, ja 1867 Mikkelin kirkkoherraksi.
Vv:n 1863 ja 1867 valtiopäivillä n. oli
pappis-säädyn sihteerinä. Vv. 1870-73 ja 1876-78 Porvoon
tuomiokapitulin asessorina. Tänä aikana hän
m. m. toimitti ensimäisen, koko Suomen kirkkoa
koskevan matrikkelin (pain. 1873). V. 1876 hän
siirtyi Helsingin kirkkoherraksi ja 1878 Porvoon
tuomiorovastiksi. Piispaksi tultuaan H. oli
jäsenenä useissa komiteoissa, kuten 1879-80 suuressa
koulukomiteassa, ja käsikirjakomiteassa.
Valtiopäivillä H. oli v:sta 1872 alkaen, 1882
pappis-säädvn puhemiehenä. V:n 1877-78 valtiopäivillä
hän m. m. teki anomusehdotuksen suomen kielen
aseman parantamisesta. Jumaluusoppineena hän
kuului n. s. beckiläiseen suuntaan. K. ö.

Hornbostel, Carl (k. 1866), valtionagronomi,
syntyisin Holsteiuista, muutti 1850-luvun lopulla
Suomeen, jossa hän ja skotl. Henry Gibson
saivat ensimäiset valtionagronomin virat hoitaak-

!

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0327.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free