Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hortensia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
f»95
Hosius—Hostrup
5%
valtakuntansa turmioon. Hosea joutui
assyrialaisten vangiksi ja Samaria valloitettiin ja
hävitettiin kolme vuotta kestäneen piirityksen
jälkeen 722 (2 Kun. 17j ja seur.).
Ar. E.
Hosius, Stanislaus (1504-79), puol.
kardinaali, katolisen reaktsiouin etevimpiä johtajia,
oli syntynyt Krakovassa ja sai ensimäisen
opetuksensa Vilnossa, kunnes 18-vuotiaana tuli
opintojaan täydentämään Krakovan yliopistoon
ja sitten suosijansa P. Tomicki’n toimesta
Italian kuuluisiin yliopistoihin Bolognaan ja
Pado-vaan. V. 1533 hän palatessaan pääsi sihteeriksi
kunink. kansliaan, 1539 Krakovan
tuomiokapitulin jäseneksi ja 1549 Kulmin piispaksi, yhä
pysyen palveluksessaan kansliassa. Käytyään
lähettiläänä Kaarle V:n ja Filip II:n luona H.
1551 nimitettiin Ermelandin 1. Varmian piispaksi.
Täällä II:n varsinainen elämäntehtävä alkoi:
kerettiläisyyteen suureksi osaksi vaipuneen
Puolan jälleensaattaminen oikeauskoisen
katolisuuden helmaan. H:n vaikutus tuli tunnetuksi
Roomassakin, ja paavin kutsusta hän lähti itse
1558 sinne, jossa hänen perinpohjainen
teologinen oppinsa herätti huomiota ja hänet
nimitettiin paavin nuntiukseksi keisarin hoviin. Mutta
hänen jyrkkä esiintymisensä Wienissä herätti
tyytymättömyyttä, josta syystä paavi kutsui
hänet sieltä pois, samalla kuitenkin korottaen
hänet kardinaalin arvoon ja määräten hänet
lähettilääksi Tridentin kirkolliskokoukseen. Täällä
H:n vaikutus oli erinomaisen suuri, ja etupäässä
hänen ansionsa oli, että kirkolliskokous saatiin
onnellisesti päätetyksi. Puolaan palattuaan hän
ryhtyi uusin voimin katolisen reaktsionin
johtoon, ei ainoastaan omassa hiippakunnassaan ja
Puolassa, vaan vieläpä koko Pohjoismaissa.
Erittäin tärkeä toimenpide tässä suhteessa oli
jesuiit-tain veljeskunnan kutsuminen maahan ja
kuuluisan Braunsbergin kollegin perustaminen. H:u
suuri arvo koko katolisessa maailmassa sai
kuningas Sigismund II:n Augustin nimittämään
hänet pysyväksi lähettilääkseen Roomaan,
erittäinkin selvittämään sotkeutunutta riitajuttua
Sforzau perinnöstä, mutta tässä asiassa H:n
diplomaattinen heikkous taas tuli näkyviin.
Sitävastoin hän teologina yhä oli room. kuurian
vaikuttavimpia toimimiehiä ja sai 1573
Pceniten-tiarius majorin arvon. Roomassa-olonsa aikana
II. tuli myöskin ottamaan tärkeällä tavalla osaa
Baltilaisten maiden asioihin. Hän oli
aikaisemmin ollut Katariina Jagellouican rippi-isänä, ja
sentähden paavin-istuin, ryhtyessään 1570-luvulla
jälleen Pohjoismaiden ja Ruotsin yhteyteen,
käytti etupäässä H:ta välikätenä. Tässä
kuitenkin H:n puolalais-isänmaalliset sympatiat joskus
tulivat haitallisesti vaikuttamaan hänen
toimintaansa. Hänen alkuunpanostaan Pontus de la
Gardie lähetettiin Italiaan valvomaan Katariinan
etua Sforzan perintöjutussa, jossa hän kuitenkin
joutui ilmiriitaan Puolan asiamiesten kanssa.
Tämän jälkeen H:ta pidettiin erillään asioista,
esim. Possevinon lähetyksestä Ruotsiin, mutta
tämä seikka aikaansai taas sekaannusta
sovitteluissa. Keskellä näitä häiriöitä H. kuoli.
[St. Reseius, „Vita D. St. Hosii Poloni" (1587) ;
Th. Treter, „Theatrum virtutum D. St. Hosii"
(1686) ; A. Eichhorn, „Der Ermländische Bischof
ti. Cardinal S. Hosius"; H. Biaudet, „Le Saiut-
Siège et la Suöde durant la seconde moitié du
XVI:e siöcle".] E. B-t.
Hospitaali (lat. hospitä’lis - vieraanvarainen),
sairashuone, hoitola.
Hospitaali-kuolio (gangræna 1. phagedænu
nosocomialis), nykyään tuskin enää tavattava,
mutta ennen muinoin epäpuhtaissa
sairashuoneissa tuontuostakin esiintyvä tarttuva
haava-tauti, haavainfektsioni, joka johti haavanreunain
ja sen lähiosain nopeaan kuoleutumiseen ja siitä
usein aiheutuviin vaarallisiin verenvuotoihin
ynnä yleiseen verenmyrkytykseen eli sepsikseen
(lat. sepsis). Erotettiin pulpöösinen ja u
1-seröösinen kuolio ; edellisessä kudokset
hajosivat laajemmaltakin muuttuen pehmeäksi
keller-tävänharmaaksi puuromaiseksi massaksi (pulpa
= puuro) ; jälkimäisessä esiintyi enemmän syviä,
mätähaavan (ulcus = mätähaava) tapaisia
muodostumia. M. O-B.
Hospitaalikuume, ennen muinoin käytetty
yhteinen nimitys hospitaali-kuolion, pyemian,
septikemian, ruusun ynnä muitten
sairashuoneissa esiintyvien infektsionien aikaansaamille
taudeille. ’ (M. O-B.)
Hospitaaliveljeskunnat (ks. Hospitsi),
katoliset maallikoiden, munkkien, kanonikuksien
ja hengellisten ritarikuntien jäsenten
yhdistykset, joiden tarkoituksena oli köyhäin, sairasten
ja pyhiinvaeltajain hoito. Myöskin on perustettu
samaa tarkoitusperää varten toimivia
naisyhdistyksiä.
Hospitantti (lat. hospitä’ri = olla vieraana),
„kävijä", satunnainen oppilas jossakin koulussa.
— Hospiteerata, olla hospitanttina
oppilaitoksessa, kokelaana virastossa y. m. s.
Hospitsi (lat. hospi’tium = vierasystävyys.
vierasmaja), majapaikka, vieraskoti.
Hospodar /-«’-/ (slaav. gospodar = herra),
Moldovan ja Valakian ruhtinasten arvonimi
Turkin vallan aikana; ruhtinaskuntien yhdistymisen
jälkeen 1859 sitä lakattiin käyttämästä.
Hostia (lat., = uhrieläin), pieni, ohut ja pyöreä,
liappamattomasti vehnäjauhoista valmistettu levy.
jossa on ristiinnaulitun kuva, rippileipä;
12:n-nelta vuosis. alkaen sellaisia käytetään
roomal.-katolisessa ja luterilaisessa kirkossa
ehtoollisleipänä.
Hosszüfalu [hossü-] (unk., = „Pitkäkylä") ks.
Hétf alu.
Hostinsky, O t a k a r (1847-1910), tsek.
esteetikko, tuli 1883 estetiikan prof. Praagiu
yliopistoon, kirjoittanut tsekin kielellä Wagnerin,
Gluckin, Berliozin y. m. elämäkerrat ja saksaksi
teokset „Abriss über einige Fragen der Ästhetik
und Kunstgeschichte" (1877), „Die Lehre von
den musikalischen Klängen" (1879), „über die
Bedeutung der praktischen Ideen Herbarts für
die allgemeine Ästhetik" (1883), ,JIerbarts
Ästhetik in ihren grundlegenden Teilen" (1891)
ja „Volkslied und Tanz der Slaven" sekä „Musik
in Böhmen" (1894 ja 1896). J. E-l.
Hostrup, Jens Kristian (1818-92), tansk.
kirjailija ja pappi. H. herätti jo
teologian-ylioppilaana huomiota pienillä laulunäytelmillään
ja elämäniloa uhkuvilla ylioppilaslauluillaan.
Näitä seurasi suurempia huvinäytelmiä, joista
erittäinkin mainittakoon „Gjenboerne" (1844),
„En spurv i tranedands" (1846), „Eventyr paa
fodreisen"(1847 ; esit. suom.), ,,Mester og lærling"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
