Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hultin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
621
Hultin—Humanismi
622
lausumistaan mielipiteistä useat vasta meidän
päivinämme ovat saaneet yleisempää kannatusta.
H:ii tärkeimmät teokset ovat: „Vegetation och
flora i en del af Kemi Lappmark och Norm
Osterbönen" (1 SSö), „Försök tili analytisk
behand-ling af växtformatiouerna" (1881), „Blekinges
Vegetation" (1S85), „Lojo-bäekenets bilduing"
(1887), „Grunddragen af den allmänna geografin"
(1894), „Finlands geografi" ja „Suomen
maantiede" (1890), „Allmiin fysisk geografi" ja
„Yleinen fysillineu maantiede" (1901). J. E. R.
Hultin / i’-J, A r v i d E d v a r d (s. 1855),
kirjallishistorian tutkija, yliop. 1872, iii. kand.
1878, Iii. Iis. 1902, varakirjastonhoitaja
yliopis-tonkirjastossa 1903, Ruotsalaisen
kirjallisuusseuran sihteeri v-.sta 1895. Julkaissut
tutkimuksia kotimaisen ruotsinkielisen kirjallisuuden
alalta; näistä mainittakoon: „Torsten Rudeen"
(1902), „Den svenska vitterheten i Finland
1640-1720" (1904), „Finlands litteratur under
frihetstiden" (1906), „Det ekonomiska tidevarvet
i Finlands lilteraturhistoria" (1910).
Hultman, Johan D. (s. ennen v. 1680, eli
vielä 1734), Kaarle Xll:n pöydänkattaja,
muis-telmainkirjoittaja. H., jouka elämänvaiheista
verrattain vältän tiedetään, tuli 1694 Kaarlen
palvelukseen ja seurasi siitä lähtien
kuningastaan uskollisesti hänen kuolemaansa asti. V.
1734 hän omisti Fredrik T:lle ja Ulriika
Eleonooralle suppeudestaan ja koruttomuudestaan
huolimatta varsin valaisevat muistiinpanonsa
,,En-falldige doch Sanfärdige Annotationer och
An-märkningar öfver Den Stormäktigste och
Glorwyrdigste i Aminnelse Konung Carl Den
Xll:tes för hela Världen namnkunnige
ITjelte-bedrifter" j. n. e., jotka G. Floderus 1819
julkaisi „Handlingar hörande tili Carl XII:s
historia" nimisen sarjan ensim. osassa. -Iskm-.
Hultman, Oskar Fredrik (s. 1S62),
kielentutkija, yliopp. 1881, fil. kand. 1S87 ja fil. Iis.
1905, nimitettiin 1907 skandinaavilaisten kielten
dosentiksi ja 1909 ruotsinkielen ja kirjallisuuden
ylimääräiseksi professoriksi Helsingin
yliopistoon. Hän on julkaissut oivallisen
yleiskatsauksen maamme ruotsalaisista murteista (,,De
öst-svenska dialekterna", 1894), Suomen
keskiaikaisen luostarikirjallisuuden huomattavimman
tuotteen „Jöns Buddes bok" (1895) sekä eteviä tm
kirouksia muinaisruotsin alalta („Nya fall af
fornsvensk vokal fürlängning" kokoelmateoksessa
„Nordiska studier tillegn. Ad. Noreen" (1904),
„Helsingelagen och Upplandslagens ärfdabalk i
cod Ups. B. 49", Suomen tiedeseuran Acta sarja
XXXIII. 1908).
Humaani 1. humaaninen (lat. hümä’nus
< homo = ihminen), inhimillinen; sivistynyt,
sävyisä, kohtelias.
Humala (llumulus lupulus), J/orffcecp-heimoon
kuuluva korkea, karhea köynnöskasvi, lehdet
vastakkaiset, sormiIiuskai«et, hedekukat pitkissä,
baaraisissa viuhkoissa, emikukat kävynnäköisissä
tähkissä, parittain, kaivomaisten, isojen
värisemättömien suojussuomujen hangoissa. Emeissä
ja suojussuomujen tyvessä keltaisia, kiiltäviä
pikkurauhasia. H. kasvaa villinä koko
Euroopassa, Suomessa harvinaisena Simoon asti
(65° 38’), viihtyy viljeltynä vielä Torniossa, jopa
Tromsessä Norjassa. Sen viljelys oluen
valmistusta varten on vanha, vielä nytkin tärkeä, var-
sinkin Englannissa ja Baierissa; Ruotsin
valtakunnassa viljelys tehtiin pakolliseksi Kristofferin
maanlaissa 1442,
mikä määräys 1734
vuoden lakiin
siirtyneenä meillä vielä
on kumoamatta. n:n
vaikuttavana osana
ovat pienet,
aromaattisen-hajuiset
ja miellyttävästi
katkeran-makuiset
äskenmainit ut
rauhaset, mitkä
sisältävät eetteristä
öljyä ja
lupuliinihap-poa. Ne esiintyvät
rohdoksena
(ylan-didæ lit puli) myös
Suonien
farmakopeassa, käytetään
eräitä rakko- ja
sukuelintauteja
vastaan. Nopeasti
kasvavana koristekasvina pidetään itä-aasialaista H. japonicusta.
J. A. W.
Humalavieras k9. C u s c u t a.
Humaniora (ks. Humanismi),
humanistiset, tieteet ja oppiaineet.
Humanismi (lat. hümä’vus = inhimillinen),
keskiajan lopussa ja uskonpuhdistuksen
aikakaudella esiintyvä uusi elämänkatsomus, joka
vastoin keskiajan käsitystapaa pyrkii näkemään
kaikessa inhimillisessä jotakin täysin
oikeutettua. Uuden suunnan edustajat, humanistit,
uousevatkin taistelemaan skolastista tiedettä ja
askeettista elämänkäsitystä vastaan. On luotava
puhtaasti inhimillinen sivistys. Se saattoi
parhaiten tapahtua klassillisen muinaisuuden
uudestisyntymisen kautta, koskapa Kreikan ja
Rooman kirjallisuus arvosti korkealle kaiken
tosi-inhimillisen. Näin humanistit pyrkivät
tunkeutumaan syvälle muinaisklassilliseeu
kirjallisuuteen ja henkeen. Kouluissa latina ja kreikka
kohoavat opetusaineina ehdottomasti hallitsevaan
asemaan, täydellinen latinan kielen taito on
opetuksen korkein tarkoitusperä. — Uusi suunta
saa alkunsa Italiassa, jossa Petrarca ja Boccaccio
jo innostuvat klassillisista opinnoista. Se leviää
sitten Saksaan, jossa humanistinen virtaus käy
vieläkin voimakkaammaksi. Agricola, mutta
varsinkin Erasmus Rotterdamilainen ja Reuchlin,
antavat liikkeelle vauhtia ja määräävät sen
suunnan. — Klassillisten opintojen harrastus herää
uudelleen voimakkaana ja syventyneenä 18:nnella
vuosis., jolloin liikettä sanottiin
uushumanismiksi. Koulukasvatuksen ei tule palvella
ulkonaisia tarkoituksia, vaan sen on edistettävä
ihmisen sisäistä täydellistymistä, hänen
voimiensa ja kykyjensä sopusointuista kehitystä:
yleisinhimillisyys, humaniteetti, on korkein
kas-vatusihanne. Siinä klassilliset opinnot ovat
erinomainen välikappale. Mutta opetus ei saa olla
kieliopin päähän ahtamista tai harjoittelua
kaunopuheisuuteen: klassilliseen kirjallisuuteen
syventymällä on kehitettävä oppilaan „korvaa,
makua, kieltä, henkeä, sydäntä". Gessner,
Heyne, Herder ja Wolf ovat uushumanismin
Humala.
a hedekukka, b emikukka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
