- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
627-628

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Humboldt-akatemia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

627

Humiiniaineet

:—Hunajakasvi

628

myötätuntoon eli hyvänsuontiin. Moraalisesti
hyvä on se teko, joka edistää yleisbyvää eli
yleistä hyötyä. — H:n kootut filosofiset teokset,
varustettuina johdannoilla ja muistutuksilla,
julkaisivat Green ja Grose(1S74-75, sittemmin uusia
painoksia). [Burton, „Life and correspondence
of D. n." (2 os., 1S4G) ; Huxley, „nume" (1S79) ;
Jodi, „Leben u. Philos. U:s" (1872) ; Gizieky,
„Die Ethik TT:s" (1878).] A. Gr.

Humiiniaineet ks. Humus.

Humiinihappo, humus-aineissa oleva
happo-mainen aine.

Humlegården f-görden], kruunun omistama,
kaupungin käytettävänä oleva kansanpuisto
Tukholman Üstermalmilla. Linnén, Scheelen,
Fryxellin (YV. Runebergin muovailema) ja
P. YVieselgrenin kuvapatsaat. — IT. oli alkujaan
(1600-luvulla), kuten nimikin osoittaa,
humala-ja sitten hedelmäpuutarha. Myöhemmin
kuninkaallinen huvipuisto.

Hummel. 1. Johann Nepomuk H.
(1778-1837), unkarilaissyntyinen saks. pianisti
ja säveltäjä, Mozartin oppilas. Toimi 1804-11
ruhtinas Eszterhäzyn kapellimestarina (Haydnin
sijaisena), 1816-19 hovikapellimestarina
Stuttgartissa ja senjiilkeen Weimarissa. Saavutti
kousertlisoittajana eurooppalaisen maineen.
Säveltäjänä hän jäi opettajansa heikoksi
jiilki-kaiuksi. nänen pianokonserttojaan soitetaan vielä
nykyäänkin. — 2. Ferdinand H. (s. 1S55),
saks. säveltäjä, Kielin ja Bargielin oppilas.
Hänen monipuolisista sävellyksistään mainittakoon
erikoisuutena saturunoelmat 3-ääniselle
naiskuorolle ja soololle. V. 1897 hän sai kunink.
musiikkitirehtööriu arvonimen. 7. K.

Hummeri (Tlomarus vulgaris) on hyvin
meidän jokiäyriäisemme muotoinen, mutta paljoa
suurempi, Pohjanmeressä ja
Pohjois-Atlantissa elävä ävriäislaji. Sen
pituus on täysikasvuisena 30-45 cm,
paino 1 kg. Väriltään
tummanruskea tahi sininen, marmorikirjäinen,
keitettynä punainen, n. elää
verrattain matalassa vedessä, kuolleista
kaloista, simpukoista ja
kalan-mädistä. Sitä pyydystetään
merroilla ja pohjahaaveilla; vuotuinen
saalis Polijois-Euroopassa,
pääasiallisesti Norjassa on n. 5-6 milj. kappaletta. n:n
liha on arvokasta kauppatavaraa. —
Pohjois-Ameriikassa elää eräs edellisestä tuskin eroava
laji, 77. americanus, jota samoin sangen paljon
pyydystetään. E. S.

Humoraalipatologia, Hippokrateen ja
Galle-nuksen edustama oppi, joka koetti johtaa kaikki
taudit ruumiin nesteitten ja etupäässä veren
virheellisestä kokoomuksesta.

Humor aqueus, silmän kamarineste, silmän
kamarin sisältämä neste. vrt. Silmä.

Humoreski (ks. Huumori), huumorillinen
kuvaus tai lyhyt kertomus.

Humperdinck, Engelbert (s. 1854), saks.
säveltäjä, vrsta 1900 Berliinin akateemisen
(sävel-) „mestariopiston" johtaja. Hänen
satuoopperansa „TTänsel und Gretcl" (1893, esitetty
Suomen kansallisteatterissa) on herättänyt
melkoista huomiota. 7. K.

Humppila. 1. Kunta, Hämeen 1., Tammelan
khlak., Jokioinen-Humppila-Ypäjän nimismiesp.;

kirkko Humppilan aseman lähellä; 138 km*,
josta viljeltyä maata 3,728 ha (1901);
talonsavuja 38 ja torpansavuja 119; 2,776 as. (1907),
jotka jotenkin kaikki suomenkielisiä; 227
hevosta, 1,207 nautaa, 985 lammasta (1908). —
Kansakouluja 3 (opett. 4). — Venäjän kartanon
saha y. m. — 2. Seurakunta, keisarillinen,
Porvoon hiippak., Hämeenlinnan rovastik.;
kappeli luult. jo 1600-luvulla; itsen, khrakunnaksi
1902 (Sen. p. J/tl 1893) Tammelasta. Kirkko
puinen (rak. 1852). e. s.

Humulus ks. H u m a 1 a.

Humus (lat.), elimellisten aineitten
hajoamisen kalilta muodostunut tumma aines, joka
tavallisesti muodostaa ylimmän kerroksen
viljelemättömällä maalla, peltomaalla taas saven ja
hiekan kanssa ruokamullan. II. vaikuttaa
suuresti maan viljelysarvoon, kuohkeuttaa maata, ’
lisää sen vedenpidättämis- ja kaasujen
absorp-tsionikykyä, vaikuttaa humushappojensa avulla
liuot ta vasti puhtaassa vedessä liukenemattomiin
ravintoaineisin, niinkuin fosfaatteihin, j. n. e.
Aikoinaan arveltiinkin, että h. olisi kasvien
varsinainen ravintolähde (Thaerin
humus-teoria), mutta myöhemmät tutkimukset ovat
osoittaneet tämän arvelun vääräksi. Maalajeja,
joissa on enemmän kuin 20 % elimellistä ainesta,
sanotaan humus- eli multamaiksi. ks. M a
a-lajit. J. E. 8.

Humööri (ransk. humeur < lat. hümor =
neste), mieliala; hyvä ja huono h., hyvä ja huono
tuuli.

Hunaja 1. mesi, mehiläisten kukista kokoama
ja niiden ruumiissa olevien rauhasten
muodostama makea mehu, jonka mehiläiset
hunajavat-sastaan tyhjentävät pesänsä vahakakkujen
kennoihin. Sisältää pääasiallisesti 70-80 %
juoksevassa muodossa pysyvää hedelmäsokeria ja
kiteytyvää rypälesokeria, vähän ruokosokeria,
munanvalkuais-aineita, eetterisiä öljyjä,
väriaineita, suoloja ja muurahaishappoa, sekä 15-30 %
vettä. Hunaja on paksua, hyvältä
tuoksua-vaa ainetta, johon jonkun ajan kuluttua
kylmässä ilmassa alkaa muodostua pieniä valkoisia
muruja eli huuajakiteitä, jotka yhä lisääntyvät,
kunnes h. on muuttunut kovaksi, valkoiseksi
aineeksi. Väriltään h. on kirkkaan keltaista,
tumman punaista, vihreää, ruskeaa, mustaa, sen
mukaan, mistä kukista se on koottu. Vaaleat
hunajalajit ovat tummia parempia. Vieraiden
aineiden siihen sekaantuessa h. alkaa helposti
käydä. Sitä käytetään ravinnoksi, lääkkeeksi,
leivoksiin, hillomiseen sekä alkoholittomien
virvoitusjuomien että alkoholia sisältävän käyneen
siman valmistamiseen. Hunajaa tuottavat eniten
Ameriikka, Saksa, Venäjä, 1 Uivalta-Unkari,
Italia, Kreikka, Etelä-Ranska, Kuba, San Domingo
ja Meksikko. [Lalin (2 pain. 1888), Arnold
(18S6), Hoffmann (1889), Payly (1890), nuck,
„Unsere Honig- u. Bienenpflanzen" (2 pain.
1887).] a. 11.

Hunajakakku ks. V a h a k a k k u.

Hunajakasvi, kasvi, jonka kukat runsaasti
erittävät makeaa kukka nestettä, jota mehiläiset
erityisen innokkaasti kokoovat valmistaakseen
siitä hunajaa. Puista ja pensaista ovat parhaita
h:eja: lehmus, vaahtera, poppeli, raita, pihlaja,
jalava, tuomi, omena-, kirsikka- ja
päärynäpuut sekä yleensä hedelmäpuut, karviaismarja-,

Hummeri.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0346.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free